sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Huovinen ja eteläsavolaista nimistöä

Olen viime päivinä lueskellut Veikko Huovisen Lyhyitä erikoisia ja muita pikku juttuja. Sen lisäksi, että Huovinen oli mestarillinen virkkeenrakentaja ja älyttömyyksien eli absurdiuksien keksijä, hänen nimeämistaitonsa oli uskomaton. Henkilöiden nimet osuvat oikeaan niin, ettei väärästä ole tietoakaan. Nimet jäävät hyvin mieleen. Vai voiko joku Huovista lukenut sanoa, ettei muistaisi vaikkapa Jutta Grahnia ja hänen miestään?

Vähemmän tietävä voisi luulla, että huoneeseeni oli laskettu ilokaasua, kun luin Kuikan ja Lyhyitten erikoisten novelleja (joiksi jotkut Huovisen juttuja kutsuvat). Voi hyvänen aika sitä nimistöön kohdistunutta hekotusta, kun Oravanmetsästäjän sihteerissä Vilho Hunter palkkaa sihteerikseen Else-Maj Pontoppidanin. Hihihi. Ja Tyyliopissa mainitaan sissipäällikkö Carl Gustav Johan Sebastian Ryntäinen. Hähä!
Tai Lyseon Tykkikerhon Kranulla johtaja, "jumalinen fysiikan opiskelija" Einojuhani Hymander. Hahhahhah! Mokomat kerholaiset ampuivat tykillä maanviljelijä Reinhold Kerhosen navetan ja muut piharakennukset mäsäksi. Ai että nauratti, ja naurattaa vieläkin räjäytystä seurannut ylen kohtelias puhelinkeskustelu.

Mutta onpa niitä mainioita nimiä tosielämässäkin ja siten myös naurunaiheita. Arvoisa isäni Ossi tuli taannoin muistelleeksi, kuinka heidän kylällään tai sukulaisissaan (mitkä hyvin pitkälti olivat ja ovat samaa seurakuntaa, Etelä-Savo kun paikkana ol') oli mielenkiintoisia ristimänimiä. Toki elukoillekin annettiin kummia nimiä, mutta että ihmislapsillakin. Yleinen tapa oli, ettei juuri ketään kutsuttu oikealla nimellä, vaan käytössä oli joko ristimänimen väännös tai jokin aivan muu. Tuula oli Tupu, Ossi oli Osku, Olavi oli Olli ja Edith tietysti Eeti.
Toisaalta nimistä oli myös vaikea sanoa, mikä mahtoi olla oikea nimi. Oli Alappo Roekosta, Vänski Maljasta, Jallukka Väesästä ja Alapet Roekosta vain muutamia mainitakseni.

Oli Törrösen pojat. Yksi heistä oli Seemi ja toinen Veemi. Seemiä kutsuttiin nimellä Semppo, ja Veemin kutsumanimi oli siten Vemppo. Raamatullisia nimiä oli paljon, ja niitten nimien joukossa Seemi on vielä ymmärrettävä, mutta Veemi osoittaa jo huomattavaa luovuutta nimeämisessä. Olisi nyt ollut vaikka Haami ja Jaahvetti.

Oli Roikosen Matti, jota kutsuttiin nimellä Masoni. (Tämän kuultuani olin tukehtua nauruun ja vesitilkkaan, jota yritin siirtää juomalasistani kiduksiini varomattomasti juuri silloin, kun Ossi nimiä muisteli.) (Koomisten nimien luettelun kuuntelemisen aiheuttaman nauruun tikahtumisen ja muitten samantapaisten fyysisten vaivojen vapaaehtoista kärsimistä kutsutaan meillä tästä lähin masonismiksi.)

Muistipa Ossi myös äitinsä, Elma-mummon, muisteluksen, että kylällä jollekulle meinattiin antaa nimeksi Tökker. Pappi vain ei suostunut kastamaan lasta (kumpi mahtoi olla, tyttö vai poika), vaan papin avustuksella saatiin valittua hieman Tökkeriä tavallisempi nimi. Sitä Ossi ei kuitenkaan muistanut.

Nyt on helppoa saada aikaan julmettu naurunremakka. Riittää, että sanoo vain yhden sanan, ja kaikki nauraa hohottavat mahaansa pidellen osan pudotessa penkeiltä samalla kun muutama tikahtuu. Helppoa on huvittaminen, kun sanoo: Tökker.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...