Ou jee! Onnistuin vihdoin muuttamaan blogini taustan sellaiseksi kuin sen on jo monta vuotta pitänyt olla!
Hyvästi jääköön se kirjatausta, joka on kaikilla muillakin. Tervetuloa, oma suosikkikirjapinoni.
Jippijai! Kehitys kehittyy ja minä sen mukana!
Lisäys: Huomasin myös, että tämä on tämän blogini sadas teksti. Hip hei!
Sivut
▼
torstai 21. huhtikuuta 2011
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Mitä eroa on komedialla, draamalla ja tragedialla?
Tästä blogitekstistäni tulee lyhyt, sillä haluan päästä lukemaan ennemmin kuin kirjoittamaan. Olen onnellinen, koska johdatuin sattumalta tänään sattumanvaraiselle kirpputorille ja löysin kirjan, jota olen himoinnut jo vuoden. Se on Anatoli Rybakovin Arbatin lapset (Дети Арбата), tarkemmin sanottuna romaanitrilogian ensimmäinen osa. Toivon, että onnistun metsästämään loputkin osat jostakin.
Arbatin lapsista on tehty myös hieno televisiosarja, jota seuraan jo toistamiseen. YLE Teeman esittämä sarja on äärimmäisen vaikuttavaa ja mieleenpainuvaa kuvausta 1930-luvun Neuvostoliitosta, Stalinin epämääräisyyksistä ja nuorison puolueuskollisuudesta tai -uskottomuudesta. Moskovalaisen Arbat-kadun nuoret joutuvat hallinnon määrääminä kuka minnekin: Saša Pankratov karkotukseen Siperiaan, Varja Ivanova ensin naimisiin ja sitten arkkitehtitoimistoon, Jura Šarok vakoilutehtäviin ja niin edelleen. Levyiltä soi rumba ja välillä tanssitaan.
Tämä oli kuitenkin vain pohjustusta varsinaiselle tekstilleni. Hyvät lukijat, tahdon jättää pohdittavaksenne seuraavan. Kertokaa, kuinka te ymmärrätte oheisen Arbatin lapsista (televisiosarjasta) poimimani määritelmän.
"Komedia on sitä, kun on ketä ja millä, mutta ei missä.
Draama on sitä, kun on missä ja millä, mutta ei ketä.
Ja jos on missä ja ketä, mutta ei millä, silloin on jumalauta kyseessä tragedia."
Minkä jälkeen vähän Jura Šarokin (Daniil Strahov, toisen suosikkisarjani Bednaja Nastjan valloittava Vladimir Korf) kolkkoa ja hyvin takavokaalista naurua: haahhaahaahhaa.
* * * * *
Ilmeni, että tähän blogiini on viime aikoina päädytty muun muassa hakusanoin naisia sukkahousuissa, tonttunäytelmä, käsityötarvike agentteja sekä uusi urheilulaji 2011. Kas siinäpä komediaa, draamaa ja tragediaa kerrakseen!
Arbatin lapsista on tehty myös hieno televisiosarja, jota seuraan jo toistamiseen. YLE Teeman esittämä sarja on äärimmäisen vaikuttavaa ja mieleenpainuvaa kuvausta 1930-luvun Neuvostoliitosta, Stalinin epämääräisyyksistä ja nuorison puolueuskollisuudesta tai -uskottomuudesta. Moskovalaisen Arbat-kadun nuoret joutuvat hallinnon määrääminä kuka minnekin: Saša Pankratov karkotukseen Siperiaan, Varja Ivanova ensin naimisiin ja sitten arkkitehtitoimistoon, Jura Šarok vakoilutehtäviin ja niin edelleen. Levyiltä soi rumba ja välillä tanssitaan.
Tämä oli kuitenkin vain pohjustusta varsinaiselle tekstilleni. Hyvät lukijat, tahdon jättää pohdittavaksenne seuraavan. Kertokaa, kuinka te ymmärrätte oheisen Arbatin lapsista (televisiosarjasta) poimimani määritelmän.
"Komedia on sitä, kun on ketä ja millä, mutta ei missä.
Draama on sitä, kun on missä ja millä, mutta ei ketä.
Ja jos on missä ja ketä, mutta ei millä, silloin on jumalauta kyseessä tragedia."
Minkä jälkeen vähän Jura Šarokin (Daniil Strahov, toisen suosikkisarjani Bednaja Nastjan valloittava Vladimir Korf) kolkkoa ja hyvin takavokaalista naurua: haahhaahaahhaa.
* * * * *
Ilmeni, että tähän blogiini on viime aikoina päädytty muun muassa hakusanoin naisia sukkahousuissa, tonttunäytelmä, käsityötarvike agentteja sekä uusi urheilulaji 2011. Kas siinäpä komediaa, draamaa ja tragediaa kerrakseen!