Kotiin on päästävä

Nuorilla on usein kiire muuttaa pois kotoa. Oman pesän rakentaminen ja tilan hallitseminen houkuttelevat. Itsenäistyminen on tärkeä kehitysvaihe – ja niin myös se, että saa ihan itse päättää, millaiset verhot ikkunaansa laittaa, vai laittaako ollenkaan.

Opiskelujensa perässä muuttavilta nuorilta saattaa helposti katketa side kotiin ja kotikuntaan. Uusi asuinpaikka saattaa olla niin viihtyisä, että entinen unohtuu. Toisaalta monet haluavat vaalia juuriaan ja käydä usein kotona. Olen tästä elävä esimerkki: vaikka vietän suurimman osan vuodestani opiskelukaupungissani Jyväskylässä, käyn ja näyn Mäntsälässä vielä niin paljon, että jotkut eivät ole huomanneet minun muuttaneen pois lainkaan.

Matkustan Mäntsälän ja Jyväskylän väliä jo toista vuotta. Useimmiten kuljen linja-autolla, koska kannatan joukkoliikennettä ja koska en ole halunnut hankkia autoa enkä ajokorttia.

Viime vuonna suoria pikavuoroja ajoi Mäntsälän ja Jyväskylän välillä päivittäin kymmenkunta. Nyt vaihdottomia pikavuoroja on enää kahdesti päivässä, ja voi olla, että pian ei ole enää niitäkään. Olen jo joutunut vähentämään kotona käymistäni siksi, etten pääse kulkemaan linja-autolla enää niin juohevasti kuin aikaisemmin.

Mäntsälässä pysähtyvien linja-autovuorojen karsimista on perusteltu muun muassa sillä, että junaliikenteestä on tullut hyvin suosittua. Juna on kyllä kätevä kulkupeli, kun pitää päästä Helsingin tai Lahden suuntaan.

Sen sijaan matkatavaroitaan raahaavaa opiskelijaa ei paljonkaan lohduta, että junalla voi matkustaa Lahteen ja siirtyä siellä loppumatkaksi linja-auton kyytiin. Toinen vaihtoehto olisi kulkea pelkkää rautatietä ensin Mäntsälästä Tikkurilaan, sieltä Tampereelle ja lopulta Jyväskylään.

Joukkoliikenne ei kehity, ellei sitä kehitetä. Jyväskylä ei ole ainoa paikka, jonne Mäntsälästä on haastavaa matkustaa. Näinä realistisen vihreyden aikoina on suorastaan käsittämätöntä, miksei joukkoliikenteen käyttöä tehdä helpommaksi ja haluttavammaksi vaihtoehdoksi.

Haluan, että Mäntsälästä on hyvät kulkuyhteydet moneen suuntaan. Haluan pystyä tulevaisuudessakin matkustamaan sekä kotiin että sieltä pois mahdollisimman vaivattomasti. Voihan olla, että jään loppuiäkseni asumaan Mäntsälään. Jos näin käy, olisi hienoa selvitä ilman autoa.

Kuvat: Eveliina Laurila
Teksti on julkaistu Mäntsälän Keskustan vaalilehdessä 6.10.2008.

Plup ja tsääh

Raivostuttavaa. Päässä on tekstiä vaikka kuinka paljon, mutta mitään ei suostu tulemaan ulos.

Onko vika sormissa, jotka eivät suostu näppäimistölle tai tarttumaan kynään? Onko vika jossain aivojen ja muun hermoston välissä? Vai onko vika vain laiskuudessa ja saamattomuudessa?

Ajatukset kiehuvat aivoissa kuin liian paksu puuro. Plup, plup, tai pulp, pulp - kuinka sen haluaakaan litteroida. Tsääh. Iso kupla poksahtaa. Tahmea puuro levittyy kattilan reunoille, vaikka sitä kuinka sekoittaisi. Kaapi sitä sieltä sitten.

Puuro palaa taas pohjaan. Viimeisiä rippeitä ei saa irrotettua edes vedellä.

Onnistunut puuro (tai teksti) tekee hyvää ja on muutenkin terveellistä. Palanut puuro - no, ei siitä kukaan pidä.

Kunnallisvaaliehdokkaan haastattelu

Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä nuoren kunnallisvaaliehdokkaan Heli Hämäläisen. Heli on 20-vuotias opiskelija.

Pitemmittä puheitta päästettäköön tämä nuori keskustan ehdokas itse ääneen.

Olen paljasjalkainen mäntsäläläinen, mutta olen tassutellut Jyväskylän yliopistoon, jossa opiskelen suomea ja kirjallisuutta nyt toista vuotta. Tarkoituksenani on valmistua äidinkielenopettajaksi, vaikka veri vetää myös toimittajaksi.

Aivan. Heli, sinähän olit kesällä töissä keskustan pää-äänenkannattajassa Suomenmaassa. Toimittajan pesti oli ilmeisesti mieleinen.

Pitää paikkansa. Tajusin, että olen kirjoittanut lehtiin jo kymmenen vuoden ajan eli puolet elämästäni. Kesä Suomenmaassa oli upea ja (media-)kasvattava kokemus.

Olet innokas kirjoittaja ja lukija. Mistä muusta pidät? Sinullahan on tapana kertoa asioista predikaattien avulla - käsität siis kaiken olemisen tekemisenä.

Harrastukseni teatteri ja musiikki käyvät toisinaan työstä. Älykkäänä basistina olen oikea luonnonoikku. Savolais-karjalaisine sukujuurineni olen iloinen ja puhelias, mutta myös ahkera, aktiivinen ja aikaansaava.

Minkä asioiden puolesta lähtisit taisteluun vaikka tuulimyllyjä vastaan?

Minulle tärkeitä asioita ovat koti, hyvinvointi, koulutus ja kulttuuri.

Koti on ihmisen paras paikka. Joukkoliikenneyhteyksiä on pidettävä yllä ja kehitettävä niin, että opiskelijoiden ja työssäkävijöiden on helppo päästä kotiin. Iskulauseeni kunnallisvaaleissa onkin Kotiin on päästävä.

Vanhemmille tarvitaan lisää mahdollisuuksia hoitaa lapsia kotona. Kotikasvatuksen lisäksi yhteiskunnan tuki on tärkeää kasvamisessa ja elinikäisessä oppimisessa. Koulujen on oltava innostavia, läheisiä paikkoja.

Tervehenkiset harrastukset pitävät mielen ja kehon virkeänä. Kulttuuri tekee hyvää ja antaa ajattelemisen aihetta. Kunnan tulee kannustaa kulttuurin luomiseen ja aktiiviseen kuntalaisuuteen.

Kiitos haastattelusta, Heli Hämäläinen! Onnea vaaleihin!

Kiitos itsellesi, Heli. Oli mukavaa olla haastateltavanasi!

Namedropping

Koska pidän namedroppingista (kiinnostavien nimien sirottelemisesta kaikkialle) melkein enemmän kuin lehdistä, päätin hetken mielijohteesta lihavoida kaikissa edellisissä teksteissä mainitut nimet. Voilà!

Hyviä uutisia

Pidän lehdistä. Minulla on onni asua kunnassa, jossa ilmestyy nykyään kolme paikallislehteä, Mäntsälä, Mäntsälän Uutiset ja Mäntsälän Viikkouutiset. Näistä ensimmäinen on tilattava (ilmestyy kaksi kertaa viikossa) ja kaksi jälkimmäistä ilmaisjakelulehtiä (ilmestyvät torstaisin). Torstaiaamu on viikon parhaita sen ansiosta, että silloin pääsen vertailemaan kaikkien kolmen aktiivijulkaisun näkemyksiä kotipaikkani vauhdikkaista tapahtumista.

Tänään erityisesti Mäntsälä-lehti tarjoili hyviä uutisia. Heti etusivulla ilmoitettiin, että Sepän Soitosta saadaan tästä kesästä eteenpäin nauttia vuosittain. Jutussa Sepän Soitto ry:n hallituksen jäsen, kulttuuri-idolini Susanna Salokannel tiivistää kansanmusiikin olemuksen:
"Tavallista tusinapoppia voi kuunnella vaikka radiosta, mutta saadakseen kansanmusiikista tehot irti on uskallettava tulla kuuntelemaan, millaista on tämän päivän kansanmusiikki. [- -] Suomalainen kansanmusiikki on mukaansatempaavaa, tunteisiin pureutuvaa ja elämää pursuavaa musiikkia, joka ei taatusti jätä kylmäksi." Juuri näin!

Kaikkein suurimmat musiikilliset elämykseni olen kokenut kansanmusiikkikonserteissa, joissa en pysy hetkeäkään paikoillani. Kansanmusiikki suorastaan vaatii osallistumaan - tanssimaan, laulamaan, soittamaan, taputtamaan, nauramaan. Parasta on, jos yleisöä ei istuteta tuoleihin, vaan yleisö pääsee osallistumaan julkisona (taas Kuneliusta, ks. tämän blogin ensimmäinen teksti) yhteisen kokemuksen luomiseen. Minusta kansanmusiikki on sitä, mitä kansa luo: atonaalinen hyräily tiskatessa on kansanmusiikkia, viheltely liikennevaloissa on kansanmusiikkia. Jyväskylän-yhtyeeni Lyhteen musiikkikin on kansan musiikkia, juuri näin, erikseen kirjoitettuna.

Toivon, että kaikki kylänmiehet ja -naiset tulevat nauttimaan Sepän väliSoiton (6.-8.6.2008) runsaasta annista. Tarkempaa ohjelmaa voi tutkia täältä, mutta mainittakoon jo tässä perinteinen kansanmusiikkimessu (Mäntsälän kirkossa 6.6.), Nuoret muusikot -tapahtuma tähtinään muun muassa The Ilmiö ja The Loafers (Seurojentalolla 7.6. klo 15), pääkonsertin Rautavaara-produktio (Seurojentalolla 7.6. klo 18) sekä sunnuntai Sepänmäellä (8.6. klo 11-15), jossa Laura Kohonen soittaa kanteletta. Ja tietysti aika moni muukin soittaa jotakin. Kehotan kaikkia kuulemaan kansanmusiikin kutsun ja kokemaan kuntamme kulttuuria.

Iloiselle mielelle minut sai myös kansanmuusikko Eila Hartikaisen mielipidekirjoitus, joka on julkaistu kaikissa tämän torstain paikallislehdissä. Hartikainen kehuu Mäntsälän Viihdelaulajien viime sunnuntaista äitienpäiväkonserttia: "Konsertti sulatti sydämet." Niin minunkin sydämeni. Olen erittäin tyytyväinen, että keksin viedä äitini kuuntelemaan tätä mielenkiintoista konserttia. Kuoro soi hyvin. Kuoronjohtaja Reijo Liinamaan mainiot sovitukset ja taidokas flyygelisäestys sekä "harmonikkavirtuoosi" (kuten paikallislehdet kirjoittivat) Marko Räsäsen kypsä ja esteettinen soitanta olivat nautinnollista kuultavaa. Räsänen, The Ilmiön isä, on lempimuusikoitani ja ehdottomasti Mäntsälän paras harmonikisti. Mutta takaisin Eila Hartikaiseen: ehkä eniten ilahduin siitä, että hän oli kirjoittanut Viihdelaulajia kehuvan jutun ja lähettänyt sen lehtiin. On aina ilo lukea hyviä uutisia ja innostua toisten innostuksesta.

Innostuksesta takaisin paikallislehtiaiheeseen. Lisäsin Näitä luen -listaani linkin mielenkiintoisen ja innostavan nettilehden sivulle. Kalliokosken Sana kertoo olevansa Halsuan ja lähikylien asialla jo kuudetta vuotta. Vaikka en ole koskaan Halsualla käynyt, olen kiinnostunut seuraamaan tämän pienen kunnan (1405 asukasta) kuulumisia tästä julkaisusta. Ansioituneiden toimittajien tekstejä on miellyttävää lukea, ja heidän kotiseuturakkautensa kelpaa malliksi itse kullekin. Parasta paikallisuutta siis!