Monipuolista oppimateriaalia

Pieni luonnonsuojelija lienee herännyt minussa, koska minua on alkanut suunnattomasti ärsyttää se, että jotkut yliopiston opettajista jakavat yksipuolisia ojenteita. Tekstit ja grafiikat voisi vallan mainiosti tulostaa paperin molemmin puolin. Paperia säästyisi ja opiskelijoiden kansiot olisivat kevyemmät vähemmän paperimäärän ansiosta.

Kielten laitos joutuu (kuten ilmeisesti monet muutkin yliopiston laitoksista joutuvat) köyhäilemään. Määrärahat ovat vähissä, ja jo nyt on jouduttu vähentämään kontaktiopetuksena järjestettävien kurssien määrää. Kirjatentit lisääntyvät ja opettajien opetus vähenee.

Säästää yritetään kaikin tavoin, muun muassa vähentämällä opiskelijoille jaettavien ojenteiden määrää. Joitakin kursseja varten pitää erikseen ostaa valmis monistenippu (mikä ei kyllä ole kovin kallista), ja toisilla tunneilla täytyy kirjoittaa ranne vääränä, jotta ehtisi saada kaiken kiinnostavan muistiin.

Kummastuttaa, miten jotkut opettajat voivat edelleen kopioida yksipuoleisia papereita ja jaella niitä oppilailleen, kun toiset eivät kopioi enää arkkiakaan. Eivätkö kaikki sitten voisi tehdä ojenteistaan kaksipuolisia? Haluaisin monipuolisempia oppimateriaaleja.

Ihanainen Lyhde

Tänä iltana on Jyväskylän-yhtyeeni Lyhteen keikka. Lyhde esiintyy opettajaopiskelijoiden Luovassa illassa ravintola Rentukassa. Olimme Luovassa illassa myös viime keväänä, ja voinen sanoa, ettei yhtä mahtavaa keikkakokemusta ole ihan heti tullut eteen. Yleisö suorastaan söi kädestä, ja encore-kappaleita saimme esittää aika monta. Tarkoitus oli soittaa kolme laulua, mutta soitimme neljännenkin - ja sen lisäksi vielä kolme.

Mielenkiintoista nähdä ja kuulla, millaisen vastaanoton uudet kappaleemme saavat tänään. Ainakin vanhat laulumme ovat innostaneet kuulijoita. Aiomme tietenkin soittaa tutut hittimme Kirjaston pojan sekä veret seisauttavan Perunalaulu II:n. Encoreksi on varattu yksi hienoimmista lainakappaleistamme.

Mutta uudet kappaleet - aah. Esitämme ensimmäistä kertaa muun muassa Kahlaajatytön, joka on yksi Aila Meriluoto -sävellyksistäni (joita tehtailin kesällä ja huomasin vasta jälkeenpäin, että kaikki olikin sävelletty jo entuudestaan). Kansanmusiikkihenkisyytemme ilmenee viidelle äänelle sovittamassani ilmeisesti karjalankielisessä kansanlaulussa Neido, jonka on tarkoitus kuulostaa mahdollisimman epäkansanlaulumaiselta. Kolmas uutuus on countryhenkiseksi sovitettu ironinen renkutus Ihanainen, joka on "suomennos" Neil Innesin loistavasta kappaleesta I'm the Urban Spaceman.

Ihanainen kertoo vaatimuksista, joita varsinkin naiset asettavat itselleen. Näiden täydellisyyden perikuvien pitäisi olla aina iloisia, väsymättömiä ja myöntyväisiä. Mistään ei saisi kieltäytyä, vaan kaikelle ja kaikille olisi riitettävä aikaa. Ihanaisessa saa laulaa asioita, joita protestanttishenkiset ihmiset eivät koskaan voi tosissaan sanoa ääneen:

Olen ihanainen, olen fiksu, kauniskin
ja sosiaalisin.

Kaikki pyrkii seuraani, koska mä olen
keskimääräistäkin ihanampi ihminen.

Jännittävää nähdä pian, kuinka Innes ja Ihanainen uppoavat yleisöön.

Kotiin on päästävä

Nuorilla on usein kiire muuttaa pois kotoa. Oman pesän rakentaminen ja tilan hallitseminen houkuttelevat. Itsenäistyminen on tärkeä kehitysvaihe – ja niin myös se, että saa ihan itse päättää, millaiset verhot ikkunaansa laittaa, vai laittaako ollenkaan.

Opiskelujensa perässä muuttavilta nuorilta saattaa helposti katketa side kotiin ja kotikuntaan. Uusi asuinpaikka saattaa olla niin viihtyisä, että entinen unohtuu. Toisaalta monet haluavat vaalia juuriaan ja käydä usein kotona. Olen tästä elävä esimerkki: vaikka vietän suurimman osan vuodestani opiskelukaupungissani Jyväskylässä, käyn ja näyn Mäntsälässä vielä niin paljon, että jotkut eivät ole huomanneet minun muuttaneen pois lainkaan.

Matkustan Mäntsälän ja Jyväskylän väliä jo toista vuotta. Useimmiten kuljen linja-autolla, koska kannatan joukkoliikennettä ja koska en ole halunnut hankkia autoa enkä ajokorttia.

Viime vuonna suoria pikavuoroja ajoi Mäntsälän ja Jyväskylän välillä päivittäin kymmenkunta. Nyt vaihdottomia pikavuoroja on enää kahdesti päivässä, ja voi olla, että pian ei ole enää niitäkään. Olen jo joutunut vähentämään kotona käymistäni siksi, etten pääse kulkemaan linja-autolla enää niin juohevasti kuin aikaisemmin.

Mäntsälässä pysähtyvien linja-autovuorojen karsimista on perusteltu muun muassa sillä, että junaliikenteestä on tullut hyvin suosittua. Juna on kyllä kätevä kulkupeli, kun pitää päästä Helsingin tai Lahden suuntaan.

Sen sijaan matkatavaroitaan raahaavaa opiskelijaa ei paljonkaan lohduta, että junalla voi matkustaa Lahteen ja siirtyä siellä loppumatkaksi linja-auton kyytiin. Toinen vaihtoehto olisi kulkea pelkkää rautatietä ensin Mäntsälästä Tikkurilaan, sieltä Tampereelle ja lopulta Jyväskylään.

Joukkoliikenne ei kehity, ellei sitä kehitetä. Jyväskylä ei ole ainoa paikka, jonne Mäntsälästä on haastavaa matkustaa. Näinä realistisen vihreyden aikoina on suorastaan käsittämätöntä, miksei joukkoliikenteen käyttöä tehdä helpommaksi ja haluttavammaksi vaihtoehdoksi.

Haluan, että Mäntsälästä on hyvät kulkuyhteydet moneen suuntaan. Haluan pystyä tulevaisuudessakin matkustamaan sekä kotiin että sieltä pois mahdollisimman vaivattomasti. Voihan olla, että jään loppuiäkseni asumaan Mäntsälään. Jos näin käy, olisi hienoa selvitä ilman autoa.

Kuvat: Eveliina Laurila
Teksti on julkaistu Mäntsälän Keskustan vaalilehdessä 6.10.2008.

Plup ja tsääh

Raivostuttavaa. Päässä on tekstiä vaikka kuinka paljon, mutta mitään ei suostu tulemaan ulos.

Onko vika sormissa, jotka eivät suostu näppäimistölle tai tarttumaan kynään? Onko vika jossain aivojen ja muun hermoston välissä? Vai onko vika vain laiskuudessa ja saamattomuudessa?

Ajatukset kiehuvat aivoissa kuin liian paksu puuro. Plup, plup, tai pulp, pulp - kuinka sen haluaakaan litteroida. Tsääh. Iso kupla poksahtaa. Tahmea puuro levittyy kattilan reunoille, vaikka sitä kuinka sekoittaisi. Kaapi sitä sieltä sitten.

Puuro palaa taas pohjaan. Viimeisiä rippeitä ei saa irrotettua edes vedellä.

Onnistunut puuro (tai teksti) tekee hyvää ja on muutenkin terveellistä. Palanut puuro - no, ei siitä kukaan pidä.

Kunnallisvaaliehdokkaan haastattelu

Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä nuoren kunnallisvaaliehdokkaan Heli Hämäläisen. Heli on 20-vuotias opiskelija.

Pitemmittä puheitta päästettäköön tämä nuori keskustan ehdokas itse ääneen.

Olen paljasjalkainen mäntsäläläinen, mutta olen tassutellut Jyväskylän yliopistoon, jossa opiskelen suomea ja kirjallisuutta nyt toista vuotta. Tarkoituksenani on valmistua äidinkielenopettajaksi, vaikka veri vetää myös toimittajaksi.

Aivan. Heli, sinähän olit kesällä töissä keskustan pää-äänenkannattajassa Suomenmaassa. Toimittajan pesti oli ilmeisesti mieleinen.

Pitää paikkansa. Tajusin, että olen kirjoittanut lehtiin jo kymmenen vuoden ajan eli puolet elämästäni. Kesä Suomenmaassa oli upea ja (media-)kasvattava kokemus.

Olet innokas kirjoittaja ja lukija. Mistä muusta pidät? Sinullahan on tapana kertoa asioista predikaattien avulla - käsität siis kaiken olemisen tekemisenä.

Harrastukseni teatteri ja musiikki käyvät toisinaan työstä. Älykkäänä basistina olen oikea luonnonoikku. Savolais-karjalaisine sukujuurineni olen iloinen ja puhelias, mutta myös ahkera, aktiivinen ja aikaansaava.

Minkä asioiden puolesta lähtisit taisteluun vaikka tuulimyllyjä vastaan?

Minulle tärkeitä asioita ovat koti, hyvinvointi, koulutus ja kulttuuri.

Koti on ihmisen paras paikka. Joukkoliikenneyhteyksiä on pidettävä yllä ja kehitettävä niin, että opiskelijoiden ja työssäkävijöiden on helppo päästä kotiin. Iskulauseeni kunnallisvaaleissa onkin Kotiin on päästävä.

Vanhemmille tarvitaan lisää mahdollisuuksia hoitaa lapsia kotona. Kotikasvatuksen lisäksi yhteiskunnan tuki on tärkeää kasvamisessa ja elinikäisessä oppimisessa. Koulujen on oltava innostavia, läheisiä paikkoja.

Tervehenkiset harrastukset pitävät mielen ja kehon virkeänä. Kulttuuri tekee hyvää ja antaa ajattelemisen aihetta. Kunnan tulee kannustaa kulttuurin luomiseen ja aktiiviseen kuntalaisuuteen.

Kiitos haastattelusta, Heli Hämäläinen! Onnea vaaleihin!

Kiitos itsellesi, Heli. Oli mukavaa olla haastateltavanasi!