Kirjastolla on mukava olla

Jos jotain olen yliopistossa oppinut, niin ainakin tämän: kun on ikävää, kannattaa mennä kirjastoon. Päivä pelastuu välittömästi.

Kirjastoissa pääsee vakoilemaan elämän kummallisuuksia ihan läheltä. On jännittävää seurata, mitä kirjoja ihmiset lukevat ja palauttavat, miten he käyttäytyvät hiljaisuuden tai "hiljaisuuden" vallitessa ja millaisia keskusteluja hyllyjen välissä käydään.

Saattaapa kirjastossa törmätä myös mielenkiintoisiin persooniin, jotka syystä tai toisesta tulevat juttusille. Tähän mennessä erikoisimpia tuttavuuksiani ovat
1) "heviorkesterissa" soittava taiteilija, joka kysyi, olenko taiteilija, kun käytän baskeria
2) kymelö, joka kärttää aina pelaamaan shakkia kanssaan
3) Kirjaston poika - tai oikeastaan kaksi poikaa - jotka päätyivät laulun aiheeksi.

Kaikkein jännittävintä on kirjaston kahvilassa. Ainakin yliopiston pääkirjaston Café Librissä voi tehokkaasti välttyä yksinäisyydeltä. Varmin keino saada seuraa on näyttää siltä, että tekee jotakin.

Tänään välikeaikaa kutvaillessani olin kirjoittavinani runoa, mutta oikeasti pureskelin kynäni päätä, väritin ruutupaperin kulmasta joka toisen ruudun tummemmaksi ja joka toisen vaaleammaksi ja uitin suklaapalaa kahvissa. Viereisessä pöydässä joukko (mitä ilmeisimmin) filosofian opiskelijoita matki Pasila-televisiosarjan hahmoja ja asetteli lierihattua kynän päässä olevan trollin päähän. Lähistöllä istuskeli myös eräs lievästi Jarkko Martikaisen näköinen mies, joka on nykyään joka paikassa.

Yhtäkkiä joku heitti minua hansikkaallaan. Osumaton heittäjä oli muuan tuttu nuorukainen, joka tuli kysymään, mitä puuhailen. Kerroin, että yritän kirjoittaa runoa, mutta jälkeä ei tahdo syntyä (paitsi erisuuntaisia vinoviivoja paperinkulmaan). Nuorukainen tarjoutui ensin jäämään innoittajakseni, mutta koska hän oli pahasti flunssassa, hän päätti jatkaa "omituista haahuilua".

Maailma on siksi jännittävä, että se on täynnä vaihtoehtoja.

Kas kas

Ikkunani alta kuului taannoin kuohkeahko keskustelu. Joukko nuoria naisia ja miehiä oli ilmeisesti lähdössä viihteelle, ja he nyhtivät polkupyöriään telineistä.

Lähtemisen tuoksinassa käytiin (tietenkin kimeästi huutaen) seuraava sananvaihto.

Nuori nainen: - Avain jäi käteen!
Nuori mies: - Ai mitä?
Nainen: - Avasin pyörää ja avain jäi käteen.
Mies: - Eikö sen kuulukin jäädä käteen?

Niin.

Neljä kirjainta: KVAT

Tämän vuoden alku on ollut kovin vauhdikas. Palasin Jyväskylään opintojeni pariin tammikuun toisella viikolla - ja siihen koulunkäyntini melkein loppuikin. Suurin syy opiskelujeni jäämiseen taka-alalle lienee vihreänä jättisammakkona ruumiillistuva valiokunta KVAT, jonka puheenjohtajaksi minut valittiin.

KVAT on yhtä kuin Kortepohjan vapaa-aikatoimikunta. Se on yksi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) alaisista valiokunnista, eikä mikä tahansa valiokunta vaan jäsenmäärältään suurin toimikunta. KVAT toimii Kortepohjan ylioppilaskylässä, jossa sen tarkoituksena on järjestää mahdollisimman laajasti vapaa-ajan aktiviteetteja kyläläisille ja muille opiskelijoille.
Tänä vuonna KVAT:n piirissä toimii yhdeksän viikoittain kokoontuvaa, vapaaehtoisten ohjaajien pyörittämää kerhoa. Niiden lisäksi toimikunnan aktiivit järjestävät erilaisia kursseja (keväällä mm. metsästäjäkurssi, kirjansidontakurssi ja ruoanlaittokurssi) ja tapahtumia.

Viimevuotisen Rentukka Rock -pienoisfestivaalin valtava menestys innostutti KVAT-aktiivit järjestämään tapahtuman puolitoistakertaisena. Tämä tarkoittaa, että ensi perjantaina 6.2. lämmitellään Rentukka Rock warm up -tapahtumassa. Illalla ravintola Rentukassa soittaa kolme loistavaa yhtyettä, joista punkenergiapommi Illusionistiset Luopiot hurmasi yleisön jo edellisfestivaaleissa, countrybändi Blue Lizard aloittaa Kortepohjan valloituksensa ja Gaspard Oil saanee ihmiset syttymään "ilmailurockilleen".

Jahka festivaaliyleisö on saatu lämmitettyä varsinaista tapahtumaa varten, pidetään viikon tauko ja aloitetaan kohkaus uudestaan. Itse Rentukka Rockiin on saatu pääesiintyjäksi sävel- ja sanasivaltaja Jarkko Martikainen, joka keskittyy tänä vuonna uuden kirjansa kirjoittamiseen eikä juuri tee soolokeikkoja. Ne onnelliset yhtyeet, jotka pääsevät soittamaan Martikaisen kanssa samalle tai viereiselle lavalle, ovat jyväskyläläiset Laivue, Nancy ja Ainakaunis sekä kortepohjalaiset Unzyme ja Mama I'm Sorry.

Uteliaille tiedoksi, että Herra Huu joutui perumaan osallistumisensa warm up -iltaan, ja Lyhde työstää parhaillaan uusia kappaleitaan eikä siksi esiinny. Lyhdettä pääsee kyllä näkemään ja kuulemaan vielä kevään aikana.

Joululahjaksi opintopisteitä

En minä pysty kirjoittamaan proosarunoa.
Sanat eivät järjesty jäseniksi,
raajat ovat rajoittamassa.

Luovan kirjoittamisen kurssi
meni silkaksi luovimiseksi.

Näinköhän saan opintopisteitä joululahjaksi.

Joissakin maissa tuhmat lapset
saavat risuja,
joissakin hiiliä.
Molemmilla voi piirtää,
toisilla hiekkaan,
toisilla paperille tai seinään.

Kuvataiteilija varmistaa piirrosvälineensä riittävyyden
koristamalla ympäristöään läpi vuoden.
Tuhmien taiteilijoiden apurahat ja hiilet eivät ikinä lopu.

"Tuhma" on "tyhmä" takavokaalisena.
Tyhmä olen minä,
kun en taivu proosarunoilijaksi.

"Anteeksi, oletteko taiteilija?"

Nuori neito nousee kaupunginkirjaston portaita. Neidolla on päässään musta baskeri, joka on huolellisesti aseteltu hieman vinoon.
Portaita alas kävelee mies - ei herrasmies - mutta herra kuitenkin.

Herra: - Anteeksi, mutta täytyy kysyä, oletteko taiteilija, kun teillä on baskeri?
Neiti: - Hmm, kyllä, tavallani.
Herra: - Oletteko kenties valokuvataiteilija? Vai minkälaista taidetta teette?
Neiti: - Musiikkia, olen siis muusikko.
Herra: - Jopas sattui! Minäkin olen muusikko. Soitan eräässä heviorkesterissa.
Neiti: - (tukahduttaa tirskahduksen) Ihanko totta? Sittenhän teidänkin kannattaisi käyttää baskeria.
Herra: - Totta tosiaan. Minulla taitaakin olla baskeri kotona jossain. Ehkä se pitäisi etsiä.
Neiti: - Kyllä, ryhtykää tekin ihmeessä käyttämään baskeria.

Aiemmin samalla viikolla neidiltä kysyttiin, onko hän mahdollisesti kirjallisuudenopiskelija, koska hänestä kuulemma "henkii kirjallisuudenopiskelijuus". Arvaaja oli puoliksi oikeassa sikäli, että neiti opiskelee kirjallisuutta sivuaineenaan.