En juuri nyt voi vastata

Nuoren miehen puhelin soi. Hän vastasi siihen, vaikka aika ja paikka eivät olleet parhaita mahdollisia.

"Joo, kiitos, en ole kiinnostunut."
"On mulle joskus tullut Aku Ankka, mutta en ole nyt kiinnostunut tilaamaan."
"En halua tilata sitä lehteä. Ei kiitos."
"Enkä mä nyt oikeen voisi puhua. Mä oon nyt Keskustan puoluekokouksessa, ja Matti Vanhanen pitää just yhtä viimeisistä puheistaan. Että en nyt oikeen voi puhua."
"Joo, kiitos, kuulemiin."

Arvostan sitä, että jotkut puhelimenkäyttäjät kysyvät soittaessaan, onko vastaajan mahdollista kuunnella ja puhua hetki.

Kirjahyllyn keskellä

Kuten arvoisat lukijat ehkä huomaavat, blogini on muuttanut kirjahyllyn keskelle. Samalla blogin värimaailma muuttui aavistuksen verran punaisempaan suuntaan entisestä keltaiseen taittuvasta ruskeasta.

Kirjahyllyn keskelle muuttaminen viittaa siihen, että kirjoitan jatkossa todennäköisesti enemmän kirjoista. Voi myös olla, etten. Aion toki edelleen tallentaa pääasiassa sitä, mitä milloinkin olen kuullut tai luullut. Blogini pysyköön ajatussäilymönäni: tähän kirjoittamani jutut ovat sellaisia, joita kerron teille myös suullisesti, mutta jos en kerro, voitte lukea ne täältä. Parhaat sadunkertojat kertovat vuodesta toiseen samaa tarinaa.

Evästystä puoluekokoukseen

Viime päivinä on kohkattu siitä, kuka evästi ja ketä, jos kukaan evästi yhtään ketään missään yhteydessä. Keskustan puoluekokous lähestyy kovaa vauhtia, joten lienee aika koota hieman kokousmatkaeväitä.

Muuan kotimainen avopiirakkayritysketju aloitti eilen perjantaina televisiomainoskampanjan, jossa se mainostaa näin: Kohutieto pääministerivaaleista: lapsillakin on äänioikeus!

Ja mitä lapset ynnä muut saavat äänestää? Yritysketju on kehittänyt neljä uutta avopiirakkaa, jotka on nimetty Keskustan kärkikaartin mukaan. Näistä sitten on mahdollista äänestää suosikkiaan ja miksei toki maistaakin sitä.

Avopiirakat ovat saaneet nimikseen Pekkarinen, Kiviniemi, Väyrynen - ja Vanhanen. Miksi Vanhanen? Hänhän juuri ei ole ehdokkaana näissä "pääministerivaaleissa" yrityksen käyttämää termiä uusintaakseni.

Jokainen "pääministerivaalipizza" sisältää tavanomaisten, syötävien täytteiden lisäksi jonkin abstraktin täytteen. Pekkarisessa on broilerin, ananaksen ja barbequekastikkeen lisäksi työllisyyttä. Kiviniemi koostuu salamista, ananaksesta, mozzarellasta ja oikeudenmukaisuudesta. Pekonilla, punasipulilla ja barbequekastikkeella täytetty Vanhanen on ryyditetty ahkeruudella. Hinnaltaan muita hieman halvemmassa Väyrysessä on kebablihaa ja punasipulia sekä aatteellisuutta. Yrityksen toimitusjohtajan mukaan alempi hinta määräytyy vain täytteiden, ei muiden seikkojen perusteella.

Idea on toki hauska. Ajatuksen olisi vain voinut viedä loppuun saakka. Missä on ehdokas Kaunisto? Kananmunatilallisen mukaan olisi voinut nimetä vaikkapa broileritäytteisen pizzan, jonka keskelle on rikottu kananmuna. Munajuttuihin sopisi hyvin lisämausteeksi uudistaminen ja uudistuminen.

Olisivat saman tien kehittäneet avopiirakat myös puoluesihteeriehdokkaista. Sorsasta saisi maistuvan riistalintupizzan. Korhonen voisi olla vaikkapa perisuomalaista jauhelihakastiketta esimerkiksi salamin ja runsaan valkosipulin kera: Korhosen kannattajien läsnäolon voisi aistia. Laanisen täytteeksi sopisivat hyvin paprika, herkkusienet ja Aura-sinihomejuusto, koska kasvisvaihtoehdot ovat etenkin nuorten naisten suosiossa ja olisihan Aurassa tienraivaajasymboliikkaa.

Mutta miksi ihmeessä Vanhasessa on punasipulia ja juustoa? Iltapäivälehtiä lukeva lapsikin tietää, ettei tämä vielä hetken istuva pääministeri pidä niistä kummastakaan. Tätä tietoa valveutuneet, mutta nirsot lapset voivat kätevästi käyttää hyväkseen.

Kerrottakoon vielä yksi erikoinen seikka: pizzavaalien tämänhetkinen äänestystulos on ainakin johtokaksikon osalta jokseenkin yhteneväinen muiden mielipidemittausten tulosten kanssa. Pekkarinen ja Kiviniemi ovat kumpikin saaneet 31,2 % äänistä, Vanhanen 20,0 % ja Väyrynen 17,5 %. Jännittävää seurata, mihin suuntaan tilanne vielä ehtii muuttua ennen ensi viikkoa.

Everything's already been composed

Tänä kevätflunssien ja siitepölyistä aiheutuvien allergiaoireiden aikana nenänniiskutuksesta ja aivastelusta voisi helposti säveltää konserton. Vaikka eiköhän joku muu ole ehtinyt ensin. Everything's already been composed, kirjoitti jo Wigwam parhaan levynsä Beingin (1974) kansiteksteissä.

Muuan teatterisäveltäjä laati vuonna 1961 musiikkia V. S. Naipaulin kirjasta Talo mr Biswasille (1961, suom. 1984) tehtyyn teatterisovitukseen. Musikaali ei valitettavasti koskaan tullut valmiiksi, ja suurin osa sävellyksistä ja sanoituksista unohtui.

Eräs musikaalin lauluista, Bad Sign, Good Sign, jäi kuitenkin elämään. Lukija, Sinäkin ehkä tunnet tämän laulun. Sen melodia kulkee intialaisittain enimmäkseen kromaattisesti. Musikaalissa laulun säestyksenä olisi soinut sitar. Laulajalla on kaikki huonosti: hän on syntynyt epäonnen tähtien alla ja vieläpä väärinpäin, hänen isänsä on hukkunut lampeen, ja kaiken lisäksi muut ovat huolissaan hänen ikävästä niiskutuksestaan. Tunnistatko sanat? Laulu alkaa näin:
I was born with this unlucky sneeze
And what is worse I came into the wrong way round.

En minäkään olisi välttämättä tunnistanut kappaletta, jos en olisi kuullut sävelmää.

Säveltäjä sai nimittäin aivan toisenlaisen sävellyskeikan ja hoksasi käyttää Bad Sign, Good Signin melodiaa hieman muunneltuna. Nyt tämä Monty Normanin naukuva sitarbiisi on soinut aggressiivisin kitaroin ja voimakkain orkestroinnein koko maailman valkokankailla pian viidenkymmenen vuoden ajan James Bond -elokuvien tunnussävelmänä. Tiitididi-diidididi-tiitididi-diidididi...

Kyllähän tekin kaikki kuhilaan tunnette!

Löysin kirjahyllystä hilpeän teoksen, jota en tiennyt meillä olevankaan. Opus on Otava-valistuksen kustantama Kotiseutu ja isänmaa, historian kuvauksia kansakoulun keskiluokille. Tutkin aina kiinnostuneena vanhoja kirjoja ja lehtiä, mutta vanhoista oppikirjoista olen erityisen innoissani. Mitkä olisivat parempaa ajankuvaa kuin oppikirjat ja aikakauslehdet!

Kirja kertoo sekalaisesti ja koomisen infantiilein asentein maamme elosta ja olosta. Luvut eivät asetu mihinkään selkeään järjestykseen: peräkkäin kerrotaan esimerkiksi puuteollisuudesta, Lönnrotista, Porthanista, lappalaisista, wanhoista kylistä, papeista ja kaupungeista. Iloinen sekamelska päättyy jostain käsittämättömästä syystä tarinaan egyptiläisistä. Todella kotiseutuista ja isänmaallista.

Tämä professori Einar W. Juvan, kouluneuvosten K. Merikosken ja A. Salmelan sekä opettaja Eino Keskisen "oppikirja" on minusta aivan luokaton. Teksti on kamalaa, sekavaa ja keskeytyy toisinaan hölmöihin aktivointikysymyksiin, jotka opettaja olisi varmasti itsekin hoksannut tehdä. Monissa kohdissa viitataan raamatunhistoriaan tai yleistietoon ("Kyllähän tekin kaikki kuhilaan tunnette!"). 

Susista kertovassa luvussa (!) aletaan yhtäkkiä tarinoida jostakusta "väkivahvasta Mikosta", joka aikoinaan paini suden kanssa tuntikausia ja voitti. Lapset, juuri tätä kannattaa kokeilla kotona! Lisäksi mainitaan "susien tappamista helpottavat sudenkuopat":

"Sattuipa joskus ihminenkin pimeässä putoamaan kuoppaan, jossa jo ennestään oli susi. Se ei ollut hauskaa."

Kyllä on lukijoilla varmasti ollut naurussa pitelemistä.

Lempikohtani on kuitenkin luvun "Vanha kylä" lopussa:

"Vähitellen kirkonkyläläiset tunsivat olevansa arvossa ylempänä kuin syrjäkyläläiset. Siihen tuntui olevan näkyvääkin perustetta, kun kirkonkylän taloista muutamat olivat maalatut, vaikka syrjäkylissä talojen maalaamista ei ollut vielä ajateltukaan. Kirkonkyliin pesiytyi myös monenlaisia tyhjäntoimittajia, joita vakavat syrjäkyläläiset halveksivat. Jo varhain syntyi jännitystä kirkonkylän ja syrjäkylien kesken."