Sivut

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kyllähän tekin kaikki kuhilaan tunnette!

Löysin kirjahyllystä hilpeän teoksen, jota en tiennyt meillä olevankaan. Opus on Otava-valistuksen kustantama Kotiseutu ja isänmaa, historian kuvauksia kansakoulun keskiluokille. Tutkin aina kiinnostuneena vanhoja kirjoja ja lehtiä, mutta vanhoista oppikirjoista olen erityisen innoissani. Mitkä olisivat parempaa ajankuvaa kuin oppikirjat ja aikakauslehdet!

Kirja kertoo sekalaisesti ja koomisen infantiilein asentein maamme elosta ja olosta. Luvut eivät asetu mihinkään selkeään järjestykseen: peräkkäin kerrotaan esimerkiksi puuteollisuudesta, Lönnrotista, Porthanista, lappalaisista, wanhoista kylistä, papeista ja kaupungeista. Iloinen sekamelska päättyy jostain käsittämättömästä syystä tarinaan egyptiläisistä. Todella kotiseutuista ja isänmaallista.

Tämä professori Einar W. Juvan, kouluneuvosten K. Merikosken ja A. Salmelan sekä opettaja Eino Keskisen "oppikirja" on minusta aivan luokaton. Teksti on kamalaa, sekavaa ja keskeytyy toisinaan hölmöihin aktivointikysymyksiin, jotka opettaja olisi varmasti itsekin hoksannut tehdä. Monissa kohdissa viitataan raamatunhistoriaan tai yleistietoon ("Kyllähän tekin kaikki kuhilaan tunnette!"). 

Susista kertovassa luvussa (!) aletaan yhtäkkiä tarinoida jostakusta "väkivahvasta Mikosta", joka aikoinaan paini suden kanssa tuntikausia ja voitti. Lapset, juuri tätä kannattaa kokeilla kotona! Lisäksi mainitaan "susien tappamista helpottavat sudenkuopat":
"Sattuipa joskus ihminenkin pimeässä putoamaan kuoppaan, jossa jo ennestään oli susi. Se ei ollut hauskaa."
Kyllä on lukijoilla varmasti ollut naurussa pitelemistä.

Lempikohtani on kuitenkin luvun "Vanha kylä" lopussa:
"Vähitellen kirkonkyläläiset tunsivat olevansa arvossa ylempänä kuin syrjäkyläläiset. Siihen tuntui olevan näkyvääkin perustetta, kun kirkonkylän taloista muutamat olivat maalatut, vaikka syrjäkylissä talojen maalaamista ei ollut vielä ajateltukaan. Kirkonkyliin pesiytyi myös monenlaisia tyhjäntoimittajia, joita vakavat syrjäkyläläiset halveksivat. Jo varhain syntyi jännitystä kirkonkylän ja syrjäkylien kesken."

3 kommenttia:

  1. Muistan hämmentyneeni joskus ala-asteen discossa, olisikohan ollut kuudennella luokalla kun sinne lopulta uskaltauduin, kuinka "kirkonkyläläiset" niin syrjäkarein katsoivat "syrjäkyläläisiä"! Muistan myös, kuinka historian opettajattaremme piti meille täsmentää, ettei syrjäkyliä enää saa kutsua syrjäkyliksi, vaan "viheralueeksi"! Huh heijakkaa.

    VastaaPoista
  2. No huh! Ns. poliittisesti korrekti kieli on siis ollut käytössä jo ala-asteaikoinamme. Täytyypä ryhtyä kutsumaan periferiaa "viheralueeksi"! Mainio ilmaus.

    VastaaPoista
  3. Kiitos katsauksesta! Ihmettelen itse mielelläni erilaisia digitoituja kirjoja ja joukossa on ollut mm. 1800-luvun aapinen, joka herätti runsaasti kysymyksiä.

    VastaaPoista