Tavan adessiivilla tositarkoituksella

Minulla on pieni ongelma. Ongelma selittyy tavan adessiivilla.

Monilla on tapana ilmaista tekotapaa adessiivilla (-lla/-llä), kun taas kaltaisellani kielinatsilla siis kielipoliisilla tarkoitan kielijärjestyksenvalvojalla on tarve korvata adessiivi-ilmaus instruktiivilla. Kielitajullani ei riitä käsityskyky siihen, että jollakulla olisi tahallaan halua kirjoittaa jokin asia adessiivilla silloin, kun vähemmällä vaivalla pääsisi korvaamalla adessiivin instruktiivilla. Toisaalta tässä asiassa halulla ei liene mitään tekemistä, vaan adessiivilla mässäily selittynee kielenkäyttötaidoilla (tai niiden puuttumisella) tai ihan vain huolimattomuudella.

Ongelmallani on etenkin viime ajoilla ollut sellainen piirre, että hahmotan kaikki adessiivilla ilmaistut asiat instruktiivisiksi. Jos vaikkapa jollakin uutisella on otsikko "Mies yritettiin tappaa kadulla", näen heti sieluni silmillä, kuinka miestä mätkitään kadunpätkällä. Tai kun "Pitkiä naisia sorretaan vaateostoksilla", hujopitar litistyy vaatekassien, kenkien ja sukkahousujen alle.

Kun etsin tositarkoituksella apua, sitä oli tarjolla Kotuksella. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on suurella asiantuntemuksellaan kirjoittanut tavan adessiivista hyvän artikkelin. Voin suurella ilolla ja täydellä sydämellä suositella sen lukemista. Artikkeli on täällä. Sen lopussa todetaan lautakunnan päättäneen (2003), että "tapaa voidaan kirjakielessä ilmaista myös adessiivilla – muiden tavan ilmaisukeinojen ohessa ja tyyliseikat huomioon ottaen".

Kaikella kunnioituksella Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta kohtaan yritän suhtautua adessiiveja – myös mielestäni ylimääräisiä – kohtaan hieman rauhallisella tavalla. En yritä tuhria niitä kaikkia punakynällä, vaan koetan toimia siten, että kaikilla kielikukkasilla olisi mahdollisuus kukkia – muiden ilmaisukeinojen ohella ja tyyliseikoilla huomioituna. Välistä on hyvä muistella, ettei kaikilla -lla/-llä-päätteillä loppuvilla sanoilla ole tekemistä adessiivin kanssa.


Päivitys 3.5.2015: Päivitin Kotuksen artikkelin linkin.

Pääntaivuttelun aiheuttaja

Ja taas mainostetaan uutta blogia.

Tämänkertainen blogini on oppimispäiväkirja nimeltään Pääntaivuttelun seuraukset. Blogi toimii oppimispäiväkirjana jo aiemmin mainitsemallani humanistisen tiedekunnan sosiaalinen web -kurssilla.

Jyväskylän yliopisto on huiman kehittynyt opetuksessaan. Mahtavaa, että sosiaaliseen webiin tutustumaan luuhaamalla sosiaalisessa webissä ja suorittamalla tehtävät sosiaalisen webin julkaisukanavia kuten blogeja ja wikejä käyttäen. Olen aivan innoissani tämänkaltaisesta oppimisesta.

Blogin kirjoittaminen on juuri oikea tapa saada minut kirjoittamaan. Ja oppimaan asioita. Ja palaamaan teksiini jälkeenpäinkin.

Riemastuttavinta on, että jopa Academic English -kurssilla, jota olen kainosti mielessäni pitänyt kaiken antiikkisuuden ja pysähtyneisyyden vertauskuvana, suoritetaan nyt muuan tehtävä kirjoittamalla se opettajan blogiin. Kertakaikkisen loistavaa!

Tekstien pyhyydestä

Havahduin viime perjantaina tentissä tuskaillessani siihen, että tenttivastausta kuulakärkikynällä kirjoittaessa tulee hirveää suttua (ainakaan jos ei hetkittäin tiedä tai muista, mitä on kirjoittamassa). Riville rivin perään tuntui tulevan suttua tai yliviivattua kielenainesta.

Ja miksi sitten kirjoitan tenttivastaukset musteella? Siksi, että kun minä jotakin kirjoitan, niin sehän säilyy kirjoitetussa muodossaan, eikä siihen pidä kajottaman. *nyrkki pöytään*

Taannoin eräällä luennolla tuli puhetta tekstien pyhyydestä. Keskustelussa todettiin, että etenkin humanistit suhtautuvat hyvin tiukasti omiin kirjoitelmiinsa: niitä ei saa korjata, ei muokata, ei väännellä, ei lainailla eikä mieluusti edes lukea. Pohdittiin, ovatko kyseessä humanistien itsetunto-ongelmat vai mitkä, kun opinnäytetöitä halutaan monesti piilotella eikä ainakaan julkaista missään. Jokuhan voisi vaikka lukea niitä ja pahimmassa tapauksessa kommentoida! Ja mitäs sitten kävisi, jos vuosia sitten julkaistusta pro gradu -tutkielmasta löytyisi jokin virhe? Ei, kyllä parempi on pitää tekstit piilossa.

Entäpä, jos sittenkin ryhtyisin kirjoittamaan tenttivastaukset lyijykynällä? Korjailenhan sähköisiäkin tekstejä ilman, että korjaukset näkyvät lukijalle.

Aloitan ainakin siitä, että linkitän tähän kandidaatintutkielmani, jossa tutkin sanomalehtikielen puheverbien (poliittistakin) ilmaisuvoimaa. Tutkimuksen nimi on Väyrynen väittää, Kiviniemi korostaa. Puhetta ilmaisevien verbien käyttö poliittisten sanomalehtien teksteissä. Tämä tutkimus ei tästä muutu, kun se on PDF-tiedostoksi muutettu.

Olen iloinen, jos tutkimuksestani on jollekulle hyötyä tai hupia. Minulla oli ainakin hauskaa sitä kirjoittaessani. Jyväskylän yliopistossa suomen kielen proseminaaritutkielmia eli kandintöitä ei julkaista sähköisissä julkaisujärjestelmissä, vaikka niin olen pyytänytkin. Siksi julkaisen tutkimukseni itsenäisesti.

Control + T

Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan jäsenenä minulla on ilo päästä opiskelemaan humanistisesti painotettua tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttöä. Ensimmäisellä peruskurssilla opetettiin esimerkiksi, mitä ovat hiiri ja näyttö - koska tällaisellekin opetukselle on huomattu olevan tarvetta -, mutta sittemmin olen kursseilla päässyt perehtymään muun muassa www-sisällöntuotantoon, kuvankäsittelyyn, sosiaaliseen webiin ja moniin muihin kiinnostaviin seikkoihin. Opetus on suunniteltu opiskelijoiden tarpeitten ja kiinnostuksenkohteitten mukaiseksi, ja oppia saadaan sekä opiskeluun tarvittavista kommervenkeistä että työelämässä vaadittavista taidoista.

Vaikka ikäluokkamme on jo peruskoulussa saanut nauttia tietotekniikan opetuksesta ja sikäli tietokoneenkäytön perustaidot pitäisi olla kaikilla, erot osaamisessa ovat huimat. En pidä itseäni kovinkaan kaksisena tietokoneen käyttäjänä, mutta monissa kurssiryhmätöissä olen päässyt hämmästyttämään ryhmätyötoverini vaikkapa näppäinyhdistelmillä Control + S (tallenna) tai Control + T (avaa uusi välilehti nettiselaimeen). Olo on kuin yksinkertaisia korttitemppuja tekevällä taikurilla, kun toverit huudahtavat silmät ihmetyksestä pyöreinä: "Vau! Miten sä ton teit?!"

Humanistinen tiedekuntamme on TVT-opetuksessakin edelläkävijä: muissa tiedekunnissa on vasta nyt herätty huomaamaan, että opiskelijoille olisi syytä tarjota tietotekniikan opetusta työelämävalmiuksien kohentamiseksi. Suomeksi sanottuna: tietokoneenkäyttötaidoton maisteri on työtön maisteri. Katsokaapa melkein mitä tahansa työpaikkailmoitusta ja huomatkaa, millaisia TVT-valmiuksia siinä toivotaan tai jopa vaaditaan. Excelit, PowerPointit ja PhotoShopit ovat taitajille helppoja käyttää, mutta jos niihin ei ole ennalta tutustunut, harva niitä viitsii iltapuhteenaan opetella ränkläämään. Pahimmassa tapauksessa joku saattaa olla hakematta kiinnostavaa työpaikkaa vain siksi, ettei enää muista taulukkolaskentaohjelman jippoja. Asian ei tarvitse olla niin.

Toivon hartaasti, että tieto- ja viestintätekniikan opetus leviäisi yliopistomme muihinkin tiedekuntiin. Innokkaita ja lahjakkaita opettajiakin löytyisi. Hiiri ja näppäimistö ovat nyt opiskelijoiden hallussa: jos muutkin kuin humanistit tahtovat päästä nauttimaan kansantajuisesta TVT-opetuksesta, kursseja pitää toivoa omasta tiedekunnasta. Sitten vain esittämään toivomuksia tiedekuntien opintoasiainpäälliköille vaikkapa sähköpostitse.