Joululahjaksi opintopisteitä

En minä pysty kirjoittamaan proosarunoa.
Sanat eivät järjesty jäseniksi,
raajat ovat rajoittamassa.

Luovan kirjoittamisen kurssi
meni silkaksi luovimiseksi.

Näinköhän saan opintopisteitä joululahjaksi.

Joissakin maissa tuhmat lapset
saavat risuja,
joissakin hiiliä.
Molemmilla voi piirtää,
toisilla hiekkaan,
toisilla paperille tai seinään.

Kuvataiteilija varmistaa piirrosvälineensä riittävyyden
koristamalla ympäristöään läpi vuoden.
Tuhmien taiteilijoiden apurahat ja hiilet eivät ikinä lopu.

"Tuhma" on "tyhmä" takavokaalisena.
Tyhmä olen minä,
kun en taivu proosarunoilijaksi.

"Anteeksi, oletteko taiteilija?"

Nuori neito nousee kaupunginkirjaston portaita. Neidolla on päässään musta baskeri, joka on huolellisesti aseteltu hieman vinoon.
Portaita alas kävelee mies - ei herrasmies - mutta herra kuitenkin.

Herra: - Anteeksi, mutta täytyy kysyä, oletteko taiteilija, kun teillä on baskeri?
Neiti: - Hmm, kyllä, tavallani.
Herra: - Oletteko kenties valokuvataiteilija? Vai minkälaista taidetta teette?
Neiti: - Musiikkia, olen siis muusikko.
Herra: - Jopas sattui! Minäkin olen muusikko. Soitan eräässä heviorkesterissa.
Neiti: - (tukahduttaa tirskahduksen) Ihanko totta? Sittenhän teidänkin kannattaisi käyttää baskeria.
Herra: - Totta tosiaan. Minulla taitaakin olla baskeri kotona jossain. Ehkä se pitäisi etsiä.
Neiti: - Kyllä, ryhtykää tekin ihmeessä käyttämään baskeria.

Aiemmin samalla viikolla neidiltä kysyttiin, onko hän mahdollisesti kirjallisuudenopiskelija, koska hänestä kuulemma "henkii kirjallisuudenopiskelijuus". Arvaaja oli puoliksi oikeassa sikäli, että neiti opiskelee kirjallisuutta sivuaineenaan.

Ehtoisa emäntä ehdokkaana

Kortepohjan asukasneuvostovaalit ovat huomenna tiistaina 20.11.
Äänestysprosentin kasvaminen tuntuu mahdolliselta, koska ennakkoäänestyksessä kävi kiitettävästi väkeä. Minäkin äänestin ennakkoon, koska ajattelin mummomaisesti, ettei ikinä voi varautua tulevaan liian hyvin. Eihän voi tietää, mitä kaikkea varsinaisena vaalipäivänä voi sattua.

Olen tehnyt Facebookiin vaali- ja esittelysivun. Kirjoitushetkeen mennessä tukiryhmääni on liittynyt 35 kannattajaa, joista osa on jyväskyläläisiä ja osa enimmäkseen mäntsäläläisiä. Olen erittäin kiitollinen siitä, että tukijani haluavat siten ilmaista kantansa, vaikka eivät välttämättä voikaan äänestää asukasneuvostovaaleissa.

Vaalisivullani esittelen itseni ja tavoitteeni näin:

Ylioppilaskylä ilman sen poluilla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä, ja sen kylän huonehissa asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta.

Heli Hämäläinen asuu Kortepohjassa toista vuotta eikä ole aikeissa muuttaa pois. Aktiivisena järjestö- ja yhdistysnaisena Heli tietää, missä ja miten asioihin voi vaikuttaa, ja siksi hän pyrkii asukasneuvostoon äänestysnumeronaan jo Beatlesin suosima number 9.

Kylän kehittämisessä tällä emännällä on oma lehmä ojassa. Heli uskoo, että Kortepohjasta voi saada entistä siistimmän ja viihtyisämmän asuinpaikan.

Heli haluaa

- VALOA KANSALLE
Miksi niinkin ikävää asiaa kuin roskapussin viemistä pitäisi toimittaa pilkkopimeässä? Roskat ja kierrätystavarat saattavat hämärässä eksyä vääriin keräysastioihin. Myös järjen valoa tarvitaan: miksi keräysastioissa ei edelleenkään ole englanninkielisiä ohjeita?

- LISÄÄ YHTEISÖLLISYYTTÄ KYLÄÄN
"Ihmiset eivät tunne edes naapuriaan." Ei kai niin ole myös Kortepohjassa? Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta joistakin tuttavista voi olla jopa hyötyä. Tutustuisitko vaihtarinaapuriisi tai uskaltaisitko juttusille sen yläkerran kivan tyypin kanssa? Kyläläiset voivat tavata muutenkin kuin sokerin lainaamisen yhteydessä. Kortepohja voisi olla meidän kaikkien yhteinen koti.

- AVOIMEMPAA TIEDOTUSTA
Tiesitkö kylään muuttaessasi, mikä on asukasneuvosto tai mistä se päättää? Ovatko tietosi lisääntyneet sinä aikana, kun olet kylässä asunut? Onko sinulla hajuakaan siitä, kenelle voi valittaa vaikkapa käytävillä tuntuvasta tupakansavusta? Mietitkö koskaan, kuka kylän asioista huolehtii? Haluaisitko tietää lisää?

Heli on ehdokkaana KyKy- eli Kyse on kylästäsi -listalla. KyKy on joukko innokkaita ideanikkareita, joille mikään kylän talkootyö kukkasipulien istuttamisesta kahvin keittämiseen ei ole vierasta.

Kummallista kansalaisvaikuttamista

Jyväskylän ylioppilaslehti eli Jylkkäri kertoo uusimmassa numerossaan (13/2008) Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvostovaaleista. Päätoimittaja Marja Honkosen kirjoittamassa kainalojutussa tulee voimakkaasti esiin asenne, ettei asukasneuvostolla ole juurikaan väliä. Jo ingressi ("Uusien talojen ratkaisuista asukasneuvostossa ei pääse päättämään") antaa ymmärtää, että asukasneuvosto on turha instituutio.

Ilmeisesti uutisjutuksi tarkoitettu teksti on hyvin asenteellinen ja värittynyt. Voisi luulla ylioppilaslehden kannustavan lukijoitaan - itsenäisesti ajattelevia älykkäitä opiskelijoita - osallistumaan kansalaisvaikuttamiseen, mutta toisin on. Päätoimittaja Honkonen kirjoittaa näin:
Vuosittaisten vaalien kautta asukasneuvostoon valitaan vain neljä jäsentä. Loput viisi valitsee ylioppilaskunnan edustajisto. (- -) Äkkiseltään vaikuttaa siis siltä, ettei asukasneuvoston vaaleilla ole juuri merkitystä - tarjolla on neljä paikkaa, ja esimerkiksi vuokrien korotukset ovat usein pakon sanelemia vaikkapa sähkön hinnan noustessa.

Juttuun haastatellun (pian) entisen asukasneuvoston edaattorijäsenen Hannu Heikkilän (Gröniöni) sitaatit on valittu siten, että hän joutuu puolustelemaan asukasneuvoston tarpeellisuutta:
Mutta kyllä asukasneuvostolla on juuri niin paljon valtaa kuin se päättää ottaa. (- -) Ja onhan asukasneuvoston puheenjohtaja Ville Qvist [rakennus-]toimikunnassa mukana.

Asukasneuvostovaaleissa äänioikeus on kaikilla 16 vuotta täyttäneillä kyläläisillä. Jostain syystä - kenties ylioppilaskunnan pää-äänenkannattajan nuivan suhtautumisen takia - tavallisesti vain 10 % kyläläisistä äänestää vuosittaisissa vaaleissa.

Ihmettelen, miksi ylioppilaskylän asukkaista vain kymmenes haluaa vaikuttaa siihen, ketkä päättävät yhteisen asuinpaikan asioista. Asukasneuvosto pystyy vaikuttamaan muun muassa vuokrien suuruuteen, käytetyn energian laatuun, pihojen istutuksiin, bänditilan kuntoon, leikkikenttien varustukseen, vapaa-aikatilojen käyttöön ja moniin muihin itsestäänselvyyksiltä tuntuviin, mutta tärkeisiin seikkoihin. Miksi kummassa joku ei haluaisi päättää asuntonsa ja pihansa asioista?

Asukasneuvostossakin on monenlaista väkeä. On niitä, jotka haluavat tehdä päätöksiä, ja niitä, jotka tahtovat tehdä jotakin konkreettista. Sain hyvät naurut viimeviikkoisessa vaali-infossa, jossa eräs entinen asukasneuvoston jäsen julisti ryhmänsä haluavan noudattaa demokratian, solidaarisuuden ja muiden hienojen termien mukaisia oppeja. Sen sijaan hän ei osannut kertoa, mitä ryhmän edustajat ovat saaneet aikaan neuvostossa. Toiseen ryhmään kuuluva nykyinen asukasneuvoston jäsen puolestaan sanoi suunnitelleensa ja istuttaneensa kukkapenkit DDR-talojen edustalle. Demokraattiheppu rupesi syyttelemään kukkalapiotyyppiä ja tämän ryhmää "puuhastelijoiksi". Kumpikohan on tehnyt Kortepohjasta viihtyisämmän, kukkaistutukset vai demokratia?

Kehotan kaikkia kortepohjalaisia käyttämään äänioikeuttaan asukasneuvostovaaleissa. Ennakkoäänestys on 11.11. ja varsinainen vaali 18.11. Rentukassa. Jos ehdokkaiden joukosta ei löydy sopivaa edustajaa, voi myös itse ryhtyä ehdokkaaksi viimeistään huomenna 4.11.
Kannattaa äänestää sitä, joka huolehtii parheiten kylän asioista eikä CV:nsä pituudesta. Ehdokkaissa on valinnanvaraa, ja on syytä miettiä, haluaako edustajakseen kovan puhujan vai kovan tekijän.

Loppukaneetti: Kuten tarkkaavainen ja nokkela lukija saattoi ehkä arvatakin, olen ehdokkaana näiden "puuhastelijoiden" joukossa KyKy- eli Kyse on kylästäsi -listalla. Ehdolla on ehtoisa emäntä, äänestä häntä!

Lukiolaisten asiat edelleen lähellä

Facebookista löytyi mainio ryhmä: Suomen Lukiolaisten Liiton kuntavaalitavoitteita kannattavien ryhmä. Liittymällä ryhmään voi ilmaista kannattavansa teesejä ja sitoutua edistämään niissä vaadittuja asioita, mikäli tulee valituksi kunnanvaltuustoon.

Liityin ryhmään heti, koska lukiolaisten asiat ovat minulle edelleen tärkeitä. Mahdollisesti tulevana lukion opettajana haluan, että opiskelijoiden asiat eivät nykyisestä ainakaan huonone - mieluummin soisin niiden paranevan huomattavasti. Sain vaikuttaa Mäntsälän lukion opiskelijakunnan hallituksessa koko lukioaikani (2004-2007), ja ollessani puheenjohtajana lukuvuonna 2005-2006 koin tehneeni valtavasti työtä opiskeluyhteisön hyvinvoinnin eteen. Kiitoksia on ainakin tullut, mikä on lämmittänyt kovasti sydäntäni.

Lukiolaisten Liitto (SLL) esittää tavoitteissaan, että:
1. Lukioissa on oltava riittävästi päteviä opinto-ohjaajia
2. Psyykkisen ja fyysisen opiskeluterveydenhuollon resurssit on saatava kuntoon
3. Kaikille lukiolaisille on tarjottava kelvollinen opiskeluympäristö
4. Kouluruoka ei saa olla kuntien säästökohde.

Teeseistä kerrotaan lisää seuraavassa. Teksti (kursivoituna) on kopioitu Facebook-ryhmän esittelytekstistä. Omat kommenttini ovat kursivoimattomina.


1. Lukioissa on oltava riittävästi päteviä opinto-ohjaajia

Tarvelähtöinen, henkilökohtainen opintojen ohjaus tulisi olla kaikkien lukiolaisten saatavilla. Henkilökohtaisen ohjauksen puutteet näkyvät väärinä alavalintoina, keskeyttämisinä ja välivuosina. Valtaosa lukiolaisista ei tiedä jatkosuunnitelmistaan vielä lukioon tullessaan ja osa nuorista tuleekin lukioon miettimään jatkosuunnitelmiaan. Jatkosuunnitelmia tukevan ohjauksen resurssit kuitenkin vaihtelevat huomattavasti lukioittain lukiokoosta riippumatta. Ohjausresurssien kirjavuus puolestaan heijastuu suoraan tarjolla olevan ohjauksen määrään. Yhdellä kolmasosalla lukiolaisista ohjauksen tarpeita ei tällä hetkellä kartoiteta lainkaan, vaikka tarvetta olisi.

Kuntien tulisi ottaa opinto-ohjauksen tila tarkasteluun ja perustaa riittävästi opinto-ohjaajan virkoja tilanteen parantamiseksi. Pätevien opinto-ohjaajien virkojen määrää on lukioissa lisättävä siten, että jatkossa jokaisella täyspäiväisellä opinto-ohjaajalla olisi korkeintaan 200 ohjattavaa, tällöin henkilökohtainen ohjaus on mahdollista. Ohjaajalla olisi tällöin resurssit arvioida jokaisen opiskelijan henkilökohtaisia ohjaustarpeita, sekä opiskelijan opintojen etenemistä ja mahdollista keskeyttämisriskiä. Ohjauksen tulisi tukea opiskelijan tulevaisuuden hahmottamista ja välietappien löytämistä. Ohjauksen tulisi kehittää myös opiskelijan omia päätöksentekotaitoja ohjausprosessin aikana.

Ei riitä, että lukiolaiselle isketään kouraan korkeakoulukirjanen tai yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen esitteitä. Opiskelijoiden on päästävä keskustelemaan vaihtoehdoista opinto-ohjaajien kanssa niin moneen kertaan, että tulevaisuudensuunnitelmat alkavat hahmottua. Yksi opinto-ohjaaja tuskin ehtii keskittyä kaikkien elämän suunnittamiseen, minkä vuoksi olisi suotavaa, että lukiossa olisi yhden päätoimisen opinto-ohjaajan lisäksi esimerkiksi yksi sivutoiminen opo.


2. Psyykkisen ja fyysisen opiskeluterveydenhuollon resurssit on saatava kuntoon

Tällä hetkellä lukioissa ei ole kattavasti kaikkia koskevaa terveystarkastusjärjestelmää. Nykyisellään opiskelija ei välttämättä käy lukionsa aikana kertaakaan terveystarkastuksessa. Opiskeluterveydenhuolto on laiminlyöty monessa kunnassa, vaikka sen avulla ongelmiin voitaisiin puuttua riittävän ajoissa. Ongelmien ennaltaehkäisy maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin ja varhainen puuttuminen estää usein ongelmien myöhemmän kasautumisen.

Tällä hetkellä lukiolaisten enemmistö voi hyvin, mutta ongelmat kasautuvat pahoinvoivalle vähemmistölle. SLL:n tammikuussa 2008 julkaiseman Lukiolaisten hyvinvointitutkimuksen mukaan kolmasosa lukiolaisista kokee päivittäin ainakin yhtä fyysistä oiretta (esimerkiksi päänsärky, niska- ja hartiakivut). 14% lukiolaistytöistä ja 7% lukiolaispojista puolestaan kokee vaikeaa tai keskivaikeaa masennusta. Psyykkiset oireet johtavat erittäin usein myös fyysisiin oireisiin, joten kuntien tulisi ottaa tukipalveluiden, kuten koulupsykologien ja kuraattoreiden resurssit erityisiksi kehittämisen kohteiksi.

Mikä mättää? Tarvitaan entistä enemmän ammattiapua. Haluan lisää kouluterveydenhoitajia ja kuraattoreita. Jokaisella yläastelaisella ja lukiolaisella pitäisi mielestäni olla mahdollisuus päästä keskustelemaan terveydenhoitajan ja/tai kuraattorin kanssa vähintään kerran vuodessa. Jo viidentoista minuutin, mieluummin puolen tunnin keskustelutuokio ammattimaisen kuuntelijan kanssa auttaisi elämänsä aallokoissa porskuttavaa nuorta huomattavasti. Kaikki haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Joskus helpottaa, kun joku vain kysyy, mitä kuuluu.


3. Kaikille lukiolaisille on tarjottava kelvollinen opiskeluympäristö

Lukiorakennusten kuntotilanne on paikkakunnasta riippuen varsin kirjavaa. Osalla lukiolaisista opiskeluympäristö on melko hyvällä tolalla uusien ja uudistettujen lukiorakennusten myötä, mutta osassa kunnista lukioiden tilat ovat varsin epäasiallisessa kunnossa.

Lukiolaisten hyvinvointitutkimus toi esiin pahoja puutteita koulujen fyysisessä ympäristössä: noin 50% koki puutteita lämpötilassa ja noin 50% ilmanlaadussa. Myös esimerkiksi työergonomiassa ja esteettömyydessä on suuria eroja eri lukioiden välillä. Opiskelijat onkin otettava mukaan kouluyhteisön kehittämiseen, sillä heillä on käyttäjän näkökulmaa siihen, mitä on parannettava ja miten.

Mäntsälään tuli uusi lukio, mutta mitä tapahtuikaan? Huomattiin, ettei upouusi rakennus ollutkaan tarujen El Dorado tai Shangri-la. Entisen lukion yhteisöllisyys on hävinnyt, kun sekä opiskelijat että opettajat ovat jakautuneet kolmeen kerrokseen.

Vaikka me opiskelijakunnan hallituksen jäsenet saimme olla mukana vaikuttamassa lukion suunnitteluun (oikeastaan kommentoimassa valmiita päätöksiä), osa huomautuksistamme tyrmättiin täysin. Pohjapiirroksen nähtyäni tiedustelin arkkitehdeilta, miksi portaikot ovat enimmäkseen hyvin kapeat. Minua huoletti, mahtuuko niissä kulkemaan ja erityisesti kuinka käy hätätilanteissa. Arkkitehdit ilmoittivat, ettei portaikkoja ruveta piirtämään uudestaan ja että ne ovat aivan tarpeeksi leveät normaalikäyttöön. Eihän hätätapauksia satu. Niinpä niin!


4. Kouluruoka ei saa olla kuntien säästökohde

Ravitseva ja riittävä lounas on koulupäivän tärkeimpiä tukipalveluita. Monipuolinen ja maukas lounas kuuluu jokaisen opiskelijan perusoikeuksiin. Erityisruokavaliota noudattavien opiskelijoiden erikoistarpeet olisi otettava huomioon kouluruoan järjestämisessä.

Kouluruoka on oppimisen polttoaineena äärimmäisen tärkeä. Hyvä ravitseva kouluruoka saa samalla opiskelijoiden turhaa napostelua kuriin ja vaikuttaa sitä kautta kansanterveyteen.

Ruuan hinnan noustessa kouluruokaan osoitettujen resurssien on noustava vähintään samassa suhteessa.

Maksuton ja laadukas kouluruoka on rikkaus, josta täytyy pitää kiinni.

Erityisruokavaliota noudattavana olen kouluaikanani joutunut "nauttimaan" hyvinkin ihmeellisiä annoksia. Lukiossa kasvisvaihtoehdot olivat jo ihan oikeaa ruokaa, mutta peruskoulussa erityisruoat olivat toisinaan käsittämättömiä yhdistelmiä, joiden terveellisyys ja monipuolisuus oli lähes nollatasoa.

Salaatteja tarvitaan lisää. Minusta ei riitä, että vaikkapa maksalaatikon lisukkeeksi tarjotaan pelkkää porkkanaraastetta (mikä tarkoittaa meille porkkana-allergisille näppien nuolemista). Oppilaat ja opiskelijat syövät sitä enemmän kasviksia, mitä enemmän niitä tarjotaan. Ja koska kasvikset ovat (useimmiten) edullisempaa kuin liha, voisi hyvin kuvitella, että niiden määrää lisättäisiin ja lihan vähennettäisiin. Vai kuinka?

Monipuolista oppimateriaalia

Pieni luonnonsuojelija lienee herännyt minussa, koska minua on alkanut suunnattomasti ärsyttää se, että jotkut yliopiston opettajista jakavat yksipuolisia ojenteita. Tekstit ja grafiikat voisi vallan mainiosti tulostaa paperin molemmin puolin. Paperia säästyisi ja opiskelijoiden kansiot olisivat kevyemmät vähemmän paperimäärän ansiosta.

Kielten laitos joutuu (kuten ilmeisesti monet muutkin yliopiston laitoksista joutuvat) köyhäilemään. Määrärahat ovat vähissä, ja jo nyt on jouduttu vähentämään kontaktiopetuksena järjestettävien kurssien määrää. Kirjatentit lisääntyvät ja opettajien opetus vähenee.

Säästää yritetään kaikin tavoin, muun muassa vähentämällä opiskelijoille jaettavien ojenteiden määrää. Joitakin kursseja varten pitää erikseen ostaa valmis monistenippu (mikä ei kyllä ole kovin kallista), ja toisilla tunneilla täytyy kirjoittaa ranne vääränä, jotta ehtisi saada kaiken kiinnostavan muistiin.

Kummastuttaa, miten jotkut opettajat voivat edelleen kopioida yksipuoleisia papereita ja jaella niitä oppilailleen, kun toiset eivät kopioi enää arkkiakaan. Eivätkö kaikki sitten voisi tehdä ojenteistaan kaksipuolisia? Haluaisin monipuolisempia oppimateriaaleja.

Ihanainen Lyhde

Tänä iltana on Jyväskylän-yhtyeeni Lyhteen keikka. Lyhde esiintyy opettajaopiskelijoiden Luovassa illassa ravintola Rentukassa. Olimme Luovassa illassa myös viime keväänä, ja voinen sanoa, ettei yhtä mahtavaa keikkakokemusta ole ihan heti tullut eteen. Yleisö suorastaan söi kädestä, ja encore-kappaleita saimme esittää aika monta. Tarkoitus oli soittaa kolme laulua, mutta soitimme neljännenkin - ja sen lisäksi vielä kolme.

Mielenkiintoista nähdä ja kuulla, millaisen vastaanoton uudet kappaleemme saavat tänään. Ainakin vanhat laulumme ovat innostaneet kuulijoita. Aiomme tietenkin soittaa tutut hittimme Kirjaston pojan sekä veret seisauttavan Perunalaulu II:n. Encoreksi on varattu yksi hienoimmista lainakappaleistamme.

Mutta uudet kappaleet - aah. Esitämme ensimmäistä kertaa muun muassa Kahlaajatytön, joka on yksi Aila Meriluoto -sävellyksistäni (joita tehtailin kesällä ja huomasin vasta jälkeenpäin, että kaikki olikin sävelletty jo entuudestaan). Kansanmusiikkihenkisyytemme ilmenee viidelle äänelle sovittamassani ilmeisesti karjalankielisessä kansanlaulussa Neido, jonka on tarkoitus kuulostaa mahdollisimman epäkansanlaulumaiselta. Kolmas uutuus on countryhenkiseksi sovitettu ironinen renkutus Ihanainen, joka on "suomennos" Neil Innesin loistavasta kappaleesta I'm the Urban Spaceman.

Ihanainen kertoo vaatimuksista, joita varsinkin naiset asettavat itselleen. Näiden täydellisyyden perikuvien pitäisi olla aina iloisia, väsymättömiä ja myöntyväisiä. Mistään ei saisi kieltäytyä, vaan kaikelle ja kaikille olisi riitettävä aikaa. Ihanaisessa saa laulaa asioita, joita protestanttishenkiset ihmiset eivät koskaan voi tosissaan sanoa ääneen:

Olen ihanainen, olen fiksu, kauniskin
ja sosiaalisin.

Kaikki pyrkii seuraani, koska mä olen
keskimääräistäkin ihanampi ihminen.

Jännittävää nähdä pian, kuinka Innes ja Ihanainen uppoavat yleisöön.

Kotiin on päästävä

Nuorilla on usein kiire muuttaa pois kotoa. Oman pesän rakentaminen ja tilan hallitseminen houkuttelevat. Itsenäistyminen on tärkeä kehitysvaihe – ja niin myös se, että saa ihan itse päättää, millaiset verhot ikkunaansa laittaa, vai laittaako ollenkaan.

Opiskelujensa perässä muuttavilta nuorilta saattaa helposti katketa side kotiin ja kotikuntaan. Uusi asuinpaikka saattaa olla niin viihtyisä, että entinen unohtuu. Toisaalta monet haluavat vaalia juuriaan ja käydä usein kotona. Olen tästä elävä esimerkki: vaikka vietän suurimman osan vuodestani opiskelukaupungissani Jyväskylässä, käyn ja näyn Mäntsälässä vielä niin paljon, että jotkut eivät ole huomanneet minun muuttaneen pois lainkaan.

Matkustan Mäntsälän ja Jyväskylän väliä jo toista vuotta. Useimmiten kuljen linja-autolla, koska kannatan joukkoliikennettä ja koska en ole halunnut hankkia autoa enkä ajokorttia.

Viime vuonna suoria pikavuoroja ajoi Mäntsälän ja Jyväskylän välillä päivittäin kymmenkunta. Nyt vaihdottomia pikavuoroja on enää kahdesti päivässä, ja voi olla, että pian ei ole enää niitäkään. Olen jo joutunut vähentämään kotona käymistäni siksi, etten pääse kulkemaan linja-autolla enää niin juohevasti kuin aikaisemmin.

Mäntsälässä pysähtyvien linja-autovuorojen karsimista on perusteltu muun muassa sillä, että junaliikenteestä on tullut hyvin suosittua. Juna on kyllä kätevä kulkupeli, kun pitää päästä Helsingin tai Lahden suuntaan.

Sen sijaan matkatavaroitaan raahaavaa opiskelijaa ei paljonkaan lohduta, että junalla voi matkustaa Lahteen ja siirtyä siellä loppumatkaksi linja-auton kyytiin. Toinen vaihtoehto olisi kulkea pelkkää rautatietä ensin Mäntsälästä Tikkurilaan, sieltä Tampereelle ja lopulta Jyväskylään.

Joukkoliikenne ei kehity, ellei sitä kehitetä. Jyväskylä ei ole ainoa paikka, jonne Mäntsälästä on haastavaa matkustaa. Näinä realistisen vihreyden aikoina on suorastaan käsittämätöntä, miksei joukkoliikenteen käyttöä tehdä helpommaksi ja haluttavammaksi vaihtoehdoksi.

Haluan, että Mäntsälästä on hyvät kulkuyhteydet moneen suuntaan. Haluan pystyä tulevaisuudessakin matkustamaan sekä kotiin että sieltä pois mahdollisimman vaivattomasti. Voihan olla, että jään loppuiäkseni asumaan Mäntsälään. Jos näin käy, olisi hienoa selvitä ilman autoa.

Kuvat: Eveliina Laurila
Teksti on julkaistu Mäntsälän Keskustan vaalilehdessä 6.10.2008.

Plup ja tsääh

Raivostuttavaa. Päässä on tekstiä vaikka kuinka paljon, mutta mitään ei suostu tulemaan ulos.

Onko vika sormissa, jotka eivät suostu näppäimistölle tai tarttumaan kynään? Onko vika jossain aivojen ja muun hermoston välissä? Vai onko vika vain laiskuudessa ja saamattomuudessa?

Ajatukset kiehuvat aivoissa kuin liian paksu puuro. Plup, plup, tai pulp, pulp - kuinka sen haluaakaan litteroida. Tsääh. Iso kupla poksahtaa. Tahmea puuro levittyy kattilan reunoille, vaikka sitä kuinka sekoittaisi. Kaapi sitä sieltä sitten.

Puuro palaa taas pohjaan. Viimeisiä rippeitä ei saa irrotettua edes vedellä.

Onnistunut puuro (tai teksti) tekee hyvää ja on muutenkin terveellistä. Palanut puuro - no, ei siitä kukaan pidä.

Kunnallisvaaliehdokkaan haastattelu

Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä nuoren kunnallisvaaliehdokkaan Heli Hämäläisen. Heli on 20-vuotias opiskelija.

Pitemmittä puheitta päästettäköön tämä nuori keskustan ehdokas itse ääneen.

Olen paljasjalkainen mäntsäläläinen, mutta olen tassutellut Jyväskylän yliopistoon, jossa opiskelen suomea ja kirjallisuutta nyt toista vuotta. Tarkoituksenani on valmistua äidinkielenopettajaksi, vaikka veri vetää myös toimittajaksi.

Aivan. Heli, sinähän olit kesällä töissä keskustan pää-äänenkannattajassa Suomenmaassa. Toimittajan pesti oli ilmeisesti mieleinen.

Pitää paikkansa. Tajusin, että olen kirjoittanut lehtiin jo kymmenen vuoden ajan eli puolet elämästäni. Kesä Suomenmaassa oli upea ja (media-)kasvattava kokemus.

Olet innokas kirjoittaja ja lukija. Mistä muusta pidät? Sinullahan on tapana kertoa asioista predikaattien avulla - käsität siis kaiken olemisen tekemisenä.

Harrastukseni teatteri ja musiikki käyvät toisinaan työstä. Älykkäänä basistina olen oikea luonnonoikku. Savolais-karjalaisine sukujuurineni olen iloinen ja puhelias, mutta myös ahkera, aktiivinen ja aikaansaava.

Minkä asioiden puolesta lähtisit taisteluun vaikka tuulimyllyjä vastaan?

Minulle tärkeitä asioita ovat koti, hyvinvointi, koulutus ja kulttuuri.

Koti on ihmisen paras paikka. Joukkoliikenneyhteyksiä on pidettävä yllä ja kehitettävä niin, että opiskelijoiden ja työssäkävijöiden on helppo päästä kotiin. Iskulauseeni kunnallisvaaleissa onkin Kotiin on päästävä.

Vanhemmille tarvitaan lisää mahdollisuuksia hoitaa lapsia kotona. Kotikasvatuksen lisäksi yhteiskunnan tuki on tärkeää kasvamisessa ja elinikäisessä oppimisessa. Koulujen on oltava innostavia, läheisiä paikkoja.

Tervehenkiset harrastukset pitävät mielen ja kehon virkeänä. Kulttuuri tekee hyvää ja antaa ajattelemisen aihetta. Kunnan tulee kannustaa kulttuurin luomiseen ja aktiiviseen kuntalaisuuteen.

Kiitos haastattelusta, Heli Hämäläinen! Onnea vaaleihin!

Kiitos itsellesi, Heli. Oli mukavaa olla haastateltavanasi!

Namedropping

Koska pidän namedroppingista (kiinnostavien nimien sirottelemisesta kaikkialle) melkein enemmän kuin lehdistä, päätin hetken mielijohteesta lihavoida kaikissa edellisissä teksteissä mainitut nimet. Voilà!

Hyviä uutisia

Pidän lehdistä. Minulla on onni asua kunnassa, jossa ilmestyy nykyään kolme paikallislehteä, Mäntsälä, Mäntsälän Uutiset ja Mäntsälän Viikkouutiset. Näistä ensimmäinen on tilattava (ilmestyy kaksi kertaa viikossa) ja kaksi jälkimmäistä ilmaisjakelulehtiä (ilmestyvät torstaisin). Torstaiaamu on viikon parhaita sen ansiosta, että silloin pääsen vertailemaan kaikkien kolmen aktiivijulkaisun näkemyksiä kotipaikkani vauhdikkaista tapahtumista.

Tänään erityisesti Mäntsälä-lehti tarjoili hyviä uutisia. Heti etusivulla ilmoitettiin, että Sepän Soitosta saadaan tästä kesästä eteenpäin nauttia vuosittain. Jutussa Sepän Soitto ry:n hallituksen jäsen, kulttuuri-idolini Susanna Salokannel tiivistää kansanmusiikin olemuksen:
"Tavallista tusinapoppia voi kuunnella vaikka radiosta, mutta saadakseen kansanmusiikista tehot irti on uskallettava tulla kuuntelemaan, millaista on tämän päivän kansanmusiikki. [- -] Suomalainen kansanmusiikki on mukaansatempaavaa, tunteisiin pureutuvaa ja elämää pursuavaa musiikkia, joka ei taatusti jätä kylmäksi." Juuri näin!

Kaikkein suurimmat musiikilliset elämykseni olen kokenut kansanmusiikkikonserteissa, joissa en pysy hetkeäkään paikoillani. Kansanmusiikki suorastaan vaatii osallistumaan - tanssimaan, laulamaan, soittamaan, taputtamaan, nauramaan. Parasta on, jos yleisöä ei istuteta tuoleihin, vaan yleisö pääsee osallistumaan julkisona (taas Kuneliusta, ks. tämän blogin ensimmäinen teksti) yhteisen kokemuksen luomiseen. Minusta kansanmusiikki on sitä, mitä kansa luo: atonaalinen hyräily tiskatessa on kansanmusiikkia, viheltely liikennevaloissa on kansanmusiikkia. Jyväskylän-yhtyeeni Lyhteen musiikkikin on kansan musiikkia, juuri näin, erikseen kirjoitettuna.

Toivon, että kaikki kylänmiehet ja -naiset tulevat nauttimaan Sepän väliSoiton (6.-8.6.2008) runsaasta annista. Tarkempaa ohjelmaa voi tutkia täältä, mutta mainittakoon jo tässä perinteinen kansanmusiikkimessu (Mäntsälän kirkossa 6.6.), Nuoret muusikot -tapahtuma tähtinään muun muassa The Ilmiö ja The Loafers (Seurojentalolla 7.6. klo 15), pääkonsertin Rautavaara-produktio (Seurojentalolla 7.6. klo 18) sekä sunnuntai Sepänmäellä (8.6. klo 11-15), jossa Laura Kohonen soittaa kanteletta. Ja tietysti aika moni muukin soittaa jotakin. Kehotan kaikkia kuulemaan kansanmusiikin kutsun ja kokemaan kuntamme kulttuuria.

Iloiselle mielelle minut sai myös kansanmuusikko Eila Hartikaisen mielipidekirjoitus, joka on julkaistu kaikissa tämän torstain paikallislehdissä. Hartikainen kehuu Mäntsälän Viihdelaulajien viime sunnuntaista äitienpäiväkonserttia: "Konsertti sulatti sydämet." Niin minunkin sydämeni. Olen erittäin tyytyväinen, että keksin viedä äitini kuuntelemaan tätä mielenkiintoista konserttia. Kuoro soi hyvin. Kuoronjohtaja Reijo Liinamaan mainiot sovitukset ja taidokas flyygelisäestys sekä "harmonikkavirtuoosi" (kuten paikallislehdet kirjoittivat) Marko Räsäsen kypsä ja esteettinen soitanta olivat nautinnollista kuultavaa. Räsänen, The Ilmiön isä, on lempimuusikoitani ja ehdottomasti Mäntsälän paras harmonikisti. Mutta takaisin Eila Hartikaiseen: ehkä eniten ilahduin siitä, että hän oli kirjoittanut Viihdelaulajia kehuvan jutun ja lähettänyt sen lehtiin. On aina ilo lukea hyviä uutisia ja innostua toisten innostuksesta.

Innostuksesta takaisin paikallislehtiaiheeseen. Lisäsin Näitä luen -listaani linkin mielenkiintoisen ja innostavan nettilehden sivulle. Kalliokosken Sana kertoo olevansa Halsuan ja lähikylien asialla jo kuudetta vuotta. Vaikka en ole koskaan Halsualla käynyt, olen kiinnostunut seuraamaan tämän pienen kunnan (1405 asukasta) kuulumisia tästä julkaisusta. Ansioituneiden toimittajien tekstejä on miellyttävää lukea, ja heidän kotiseuturakkautensa kelpaa malliksi itse kullekin. Parasta paikallisuutta siis!

Katkelmia bändihaastattelusta

Pääsin jonkin aikaa sitten kulttuuritoimittaja Akviliina Sepän haastattelemaksi Kortepohjan tiedotuslehteen Kylähulluun. Akviliina kyseli Rentukka Rockissa esiintyneiden yhtyeiden mietteitä soittamisesta, tulevaisuudesta ja harjoittelemisesta Kortepohjan bänditilassa Lillukassa. Seuraavassa yhtyeeseeni Lyhteeseen liittyviä katkelmia artikkelista Lillukasta illuusioita, innostusta ja Itämeren kaloja (Kylähullun kevätnumero, ilmestynyt huhtikuussa 2008).


Kymmenet yhtyeet harjoittelevat Lillukan bändihuoneessa. Vaikka musiikkia tehdään perinteisesti omaksi iloksi, ainakin osa bändeistä haluaa päästä esiintymään myös muille kuin treenitilan jokseenkin äänieristetyille seinille. - -

Lyhde on keskimäärin kymmenhenkinen akateemista kansan musiikkia esittävä ryhmä. "Onneksi laulajia on paljon, koska muuten soittimien siirtäminen huoneestani Lillukkaan olisi ylivoimaista", virnistää yhtyeen äiti, basisti ja kuoronjohtaja Heli Hämäläinen. Samanhenkiset opiskelutoverit innostivat hänet järjestämään musisointi-iltoja viime syksynä, ja Lyhde kehittyi laulamisesta yhdessä. - -

Omien ideoiden kokeilun puolesta puhuvat - - ja Lyhteen Hämäläinen. - - "Tuntuu aina yhtä hyvältä, kun selviää, että oma teksti on koskettanut jotakuta. Olennaista on musiikin sosiaalistaminen, jotta ajatukset pääsevät leviämään", muotoilee Hämäläinen. - -

Muusikot kehuvat Lillukan bänditilaa. - - Hämäläistä ärsyttää välinpitämättömyys yhteistä tilaa kohtaan. "Lojumaan jätetyt tavarat turhauttavat, mutta toisaalta on inspiroivaa arvailla niiden tarkoitusta. Mihin [bänditilassa] lienee tarvittu kattilaa tai julistetta Itämeren kaloista?" - -

"Rentukka Rockin jälkeen olemme keskittyneet luomaan omaa taidetta, kun jatkokeikkojakin on ilmaantunut", hehkuttaa Hämäläinen. - -

Kauramakaronin eksistentiaalisuudesta

Mikä lie pääni sekoittanut, kun aamulla herätessäni lausuin ääneen kaksi sanaa: eksistentiaalinen ja kauramakaroni. Totta kai kolmen tunnin yöunet saattavat saada aivot yhdistelemään asioita uusin tavoin, ja eksistentialismihan tietysti on ensimmäinen asia, jota kaikki ajattelevat aamuisin. Ihmettelin silti. Toisaalta ihmettely on varsin hedelmällinen – vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa kauramakaroninen – ajanviete. Päiväni kuluikin rattoisasti, kun kehittelin teoriaa kauramakaronin eksistentiaalisuudesta ja imperatiiveista.

Teorian muotoiluun sain huomattavaa tukea ja kannustusta opiskelutovereiltani, mistä kiitos heille. Osittaiset kiitokset hyvästä esimerkistä annan neiti Anne Elkille ja hänen upealle teorialleen brontosauruksista (1972).

Valkoinen (vehnä-)makaroni on epäterveellistä, mutta hyvää. Jos on olemassa (eksistentialistisena) terveellisempää kauramakaronia, onko sitä pakko syödä? Onko vehnämakaronin syöminen nautintoa tuottavaa (hedonistista) vai tuhoisaa (destruktiivista)?

Miksi on olemassa eksistentialistinen kauramakaroni? Mihin sitä tarvitaan, jos kaikki haluavat nauttia hyvää vehnävaihtoehtoa? Onko eksistentin pakko eksistoida? Ketkä ”kaikki” syövät vehnämakaronia? Kuka niin sanoo?

Onko aina oltava toinen vaihtoehto? Mikä imperatiivi määrittää eksistentin? Voiko ei-imperatiivinen eksistentti eksistoida? Onko kauramakaroni olemassa, jos sitä ei ole pakko syödä? Onko pakko? Mitä pakko on? Oliko pakko? Eksistoiko eksistentti myös imperfektissä? Jääkö kauramakaroni olemaan, vai pölyttyykö se kaupan hyllyllä, kun ei-imperatiivi ei määrää ketään ostamaan tai syömään sitä? Katoaako eksistentti imperfektisyydessään, menneessä olevaisuudessaan, olleisuudessaan?

Onko kadonnut, imperfektinen eksistentti (kauramakaroni) enää eksistentti ollenkaan? Mihin kadonnut kauramakaroni joutuu? Jos sitä ei ole, voiko kukaan todistaa sen koskaan olleen olemassa? Onko mitään koskaan ollut olemassa? Mitä on olemassaolo? Miten voi todistaa mitään? Mitä on todistaminen? Mitä ylipäätään voi? Mitä on voiminen? Voiko voi? Entä kauramakaroni? Onko kauramakaroni enää terveellistä, jos sen kanssa syö voita?

Maistiaisiksi ruoan ja filosofian liitosta tarjoan mielenkiintoisen teoksen esittelytekstin. Alkupaloiksi voi haukata tämän.

Hengenravintoa muillekin kuin talitinteille

Mainostettakoon tässäkin ensimmäistä Rentukka Rockia, joka on 15.2.2008 ravintola Rentukassa Jyväskylässä. Kahdelle lavalle kiipeää viisi kortepohjalaista bändiä, Herra Huu, Alkuperäiskokoonpano, Kurouma, Lyhde ja Illusionistiset luopiot. Ilta huipentuu Kari Peitsamon esiintymiseen.

Jostain täysin käsittämättömästä syystä on vieläkin ihmisiä, jotka eivät tiedä, kuka on Kari Peitsamo. (No, on muutamia sellaisiakin, jotka eivät tiedä, kuka on Jaakko Hämeen-Anttila.) Kari Peitsamonhan piti olla mies, joka ei esittelyjä kaipaa!

Hänen sijaansa esittelyä kaipaa Rentukka Rockin yhtyeistä se ainut, jolla ei vielä ole MySpace-sivuja. Kyseinen yhtye debytoi suomen kielen ainejärjestön Sanen pikkujouluissa viime marraskuussa. Ensiesiintymisensä jälkeen tämä yhtye on ilahduttanut kanssaihmisiään laulamalla eksistentiaalifilosofiasta, sibilanttiäänteiden varianteista - ja joulun aikaan myös pikkulinnusta, jolla on hyy - kaikissa sopivissa ja sopimattomissa paikoissa. Ruokaloissa. Ja luennoilla. Myös kirjastossa.

Mikä onkaan tämä yhtye?

Lyhde (idässä 'lyhe', 'liyhe'; lännessä myös 'sitoma') on viljankorsista koottu nippu. Lyhteenä korsia on helppo käsitellä, ja siinä vilja tuleentuu niin, että jyvien irrottaminen puimalla on vaivatonta. Agri-kolistelu-kulttuurinen kahdeksanlaulajainen ja parisoittajainen Lyhde on yrittänyt välttää helppoja ratkaisuja ja toisen infinitiivin instruktiivia syksystä 2007 alkaen. Yhtye laulaa suomea suomeksi ja tarjoaa hengenravintoa muillekin kuin talitinteille.
Keliaakikot huom! Yhtye sisältää gluteenia.

Elämän tarkoitus

Uuden vuoden kunniaksi kerrottakoon elämän tarkoitus, joka ei ole mitään erikoista.

Näin neuvoo Monty Python:
Ole kiltti toisille.
Vältä rasvaa.
Lue välillä hyvä kirja.
Käy kävelyllä.
Yritä elää rauhassa eriuskoisten ja eri kansallisuuksien kanssa.

Mutta miksi nämä ohjeet kuulostavat siltä kuin ne olisi julkaistu Valituissa paloissa?

The Rutles puolestaan ilmoittaa, että "love is the meaning of life, life is the meaning of love".

Ehkä uskon kuitenkin Douglas Adamsia, joka kertoi Perimmäisen Vastauksen Kaikkiin Kysymyksiin.

42.