Näin Lööpin fuksit sepittävät uskottavia nimiä
Kolmen vuoden ajalta kerätty aineisto kertoo, että aloittelevat toimittajat ajattelevat naisten sopivan lähinnä lapsen, äidin tai silminnäkijän rooliin, ei virkavallan edustajaksi tai asiantuntijaksi.
Uskottavien sitaattien ja haastateltujen nimien sepittäminen on journalisteille tärkeä taito. Se on jopa niin tärkeä, että sitä harjoitellaan fuksisyksyn ensimmäisessä uutistehtävässä uutisjournalismin kurssilla.
Tekstejä kirjoitetaan tyypillisesti niin, että otetaan mallia muista teksteistä. Aloittelevatkin journalistit osaavat matkia muitten juttuja sen verran, että he tunnistavat, millaiset nimet sopivat tavallisille tallaajille ja mitkä taas virkavallalle.
Olen kolmen vuoden ajan koonnut sepitenimiaineistoa Lööpin fuksien uutisjournalismin kurssitehtävästä. Aineistooni kuuluu 117 sepitteellistä henkilönnimeä, jotka mainitaan onnettomuusuutisissa.
Nimet olen luokitellut eri kategorioihin sen mukaan, missä roolissa sepitteelliset henkilöt pääsevät ääneen. Uutisissa esiintyy pelastuslaitoksen ja poliisin edustajia, lapsia sekä silminnäkijöitä ja muuta sekalaista seurakuntaa.
Huomiota herättävin havainto on se, että asiantuntijatehtävissä haastatelluista henkilöistä suurin osa on miesoletettuja. Lööpin fuksit ovat vuodesta toiseen hyvin yksimielisiä siitä, että univormuun tai ratin taakse sopii vain mies, kun taas naispuolinen henkilö voi olla lähinnä lapsi, äiti tai silminnäkijä.
Maskuliininen hegemonia vallitsee voimakkaimmin pelastuslaitoksen
edustajissa, joista kaikilla on uroon nimi. Tyypillinen palopäällikkö on siis
mies ja etunimeltään Matti (2) tai Jari (2).
Tämä tulos ei yllätä, koska Matti
on Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomen 8:nneksi yleisin miehen etunimi
(130 059), ja Jareja taas on Litmasen, Sillanpään ja Valteen lisäksi muutama
muu (46 256).
Paloväen sukunimistössä korostuvat tavanomaiset
suomalaiset -nen-loppuiset nimet, kuten Kankkunen, Kivinen, Pasanen ja
Väänänen. Muutama palomies on kuitenkin ilmeisesti kokenut meteorologi Pekka
Poudan kohtalon: Antero Liekin ja Leo Etkun uravalinta lienee ollut selvä jo
ristiäisissä.
Vakuuttavilta poliiseilta vaaditaan enemmän ärriä kuin
älliä. Poliisia voi edustaa vain, jos virkamerkissä komeilee mahdollisimman
monta särmikästä r-kirjainta, kuten nimissä Ari Arkinen, Kari Korhonen, Raimo
Pikkarainen ja Raimo Puranen. Näihin verrattuna rikosylikomisario Sulo Kukkanen
vaikuttaa henkilöltä, joka haluaisi mieluummin olla kukkakauppias.
Nimen r-kirjain saa jopa naishenkilön pätevöitymään
poliisin tehtäviin. Kuinkapa muuten Vesa Keskisen ex-avovaimona tunnetun
mentaalivalmentaja Nina Juurakko-Vesikon nimi voisi toistua
onnettomuusuutisissa.
Lasten etunimiksi on valittu huomiota herättämättömiä
muotinimiä, kuten Eemil, Emma, Julius, Mira, Nina, Riku, Sini ja Adolf.
Kullakin näistä on Suomessa tuhansia kantajia (noin 7 000–22 000),
vaikka viimeksi mainitun suosio onkin viime vuosikymmeninä vähentynyt.
Myös muille haastatelluille on keksitty mahdollisimman
tavanomaiset nimet. Matti Meikäläiseltä ei toistaiseksi ole saatu kommenttia,
mutta Maija Meikäläinen pääsee säännöllisesti kertomaan onnettomuuden kulusta
Korhosten, Virtasten ja Niemisten kera.
Jos toimittajilta loppuu mielikuvitus kesken, nimiin
haetaan vaikutteita lähistöltä. Muitten haastateltujen kategoriassa yleisin
etunimi on yllättäen Heli (3), joita ei Suomessa muuten ole erityisen paljon (alle
18 000). Heli-nimisillä onkin eittämättä paljon vakuuttavaa sanottavaa
asiasta kuin asiasta.
On perin oudoksuttavaa, kuinka moni aktiiviuransa
päättänyt jalkapalloilija on toistuvasti tekemisissä onnettomuustutkinnan
kanssa. Ainakin Toni Kallio, Joonas Kolkka, Jari Litmanen ja Petri Pasanen ovat
sekaantuneet asiaan.
Lisäksi uutisista paljastuu, että Leeni Varis tekee
hämärää sivubisnestä Jyväskylän Koulutaksi Oy:n toimitusjohtajana. Tapionkadun
sosiaaliasemalla puolestaan työskentelee täysin tunnistamattoman peitenimen
turviin kätkeytynyt Joakim Läntinen-Nukke. Onneksi tällaisten nimien
todenperäisyyttä ei kukaan epäile, ei ainakaan kukaan lööppiläinen.
Heli Hämäläinen
Kirjoittajalla
on ilo opettaa journalistiikan mussukoita kielenhuollon ja tutkimusviestinnän
kursseilla ja epäterve kiinnostus nimistöntutkimukseen.