Olipa kerran nuori nainen, ei mikään prinsessa, mutta neito sentään. Tämä neito opiskeli yliopistossa kauniissa keskisuomalaisessa kaupungissa. Neito oli hyvin viehättynyt kaupungin ystävällisistä ihmisistä ja heidän pienistä teoistaan, joilla he ilahduttivat lähimmäisiään.
Eräänä iltapäivänä neito oli palaamassa kampusalueelta asunnolleen. Teillä liikkui paljon autoja, tietysti, olihan ruuhka-aika. Neidon piti ylittää eräs suurehko tie, ja hänen onnistui päästä sen keskellä olevalle saarekkeelle. Suojatien toisen puolikkaan sulkivat moottoripyörä ja farmariauto, jotka (ajajineen) kärkkyivät pääsyä suuremmalle tielle.
Miten tarina jatkuu tästä?
Koska suojatien kohdalla ollut farmariauto tukki neidon tien, hän ajatteli kiertävänsä auton takaa. Mutta. Neito ei ehtinyt ottaa askeltakaan auton suuntaan, kun sen ajaja, oikea ritari, lähti peruuttamaan autoaan pois suojatien päältä. Neito hämmästyi ja jäi ihmettelemään tien keskellä olevalle saarekkeelle. Kun ritari sai ohjastamansa auton siirrettyä, hän kumarsi niin kuin autossa vain pystyy kumartamaan, ja viittoili suurieleisesti neidolle tämän voivan ylittää tien turvallisesti. Viittomat olivat niin kohteliaita, että neito pystyi lukemaan niistä teitittelyn ja kehotuksen olkaa hyvä. Neitoa alkoi naurattaa tämä kohteliaisuus ja ritarin elehdintä, ja hän kiitti nyökkäämällä ja ylitti tien.
Neito oli niin otettu ritarin kohteliaisuudesta, että hän hymyili koko loppumatkan - ja unohti ostaa lähikaupasta tomaatteja.
Mikä on tarinan opetus?
1) Pienikin teko voi saada toisen (ainakin neidon) pitkäksi aikaa hyvälle tuulelle.
2) Kauppaan kannattaa AINA kirjoittaa ostoslista. Ikinä ei voi tietää, mikä nollaa muistin ja mielen.
3) Tomaatteja alkaa kaivata vasta silloin, kun niitä ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti