torstai 21. huhtikuuta 2011

Tältä tämän kuuluu näyttää

Ou jee! Onnistuin vihdoin muuttamaan blogini taustan sellaiseksi kuin sen on jo monta vuotta pitänyt olla!

Hyvästi jääköön se kirjatausta, joka on kaikilla muillakin. Tervetuloa, oma suosikkikirjapinoni.

Jippijai! Kehitys kehittyy ja minä sen mukana!

Lisäys: Huomasin myös, että tämä on tämän blogini sadas teksti. Hip hei!

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kapulakielipoliittinen kannanotto tämänhetkiseen poliittiseen tilanteeseen

Tämä kirjoituksen tarkoitus on panna kapulakieltä rattaisiin ja kääntää vaalivankkurit matkapahemminvointisuuntaan. Ja kyllä, kai tämäkin on postmodernia tekotaidetta.

Aivan aluksi haluan kiittää puppulausegeneraattoria ja kaikkia niitä talkootyöläisiä, jotka ovat lauseita generaattoriin syöttäneet.

Tapahtumat viime aikoina osoittavat, että Perussuomalaiset asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa vastuunalaisia kontradiktioita. Me emme tiedä mitä tapahtuu todella, jos Perussuomalaiset ennakoi osaltaan nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä.

Universaalista näkökulmasta katsoen Perussuomalaiset todistaa oikeaksi viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Lienee sanomattakin selvää, että Perussuomalaiset antaa mahdollisuuden parantaa vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä. Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että puolue noudattaa epäilemättä ideatasolla hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia.

Tosiasia on, että vaalitulos johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen. Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos puolue panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta organisaation sisäisiä ratkaisumalleja. Kaikesta huolimatta jytky rauhoittaa tahojen yhteistyön kariutumisesta aiheutuvia hyökyaaltoja rahoitus- ja sijoitussektorilla.

Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että sisällötön vaalianalyysi yllättää toimivuudellaan ja selvittää samalla peräänkuulutettua lakonisuutta.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Mitä eroa on komedialla, draamalla ja tragedialla?

Tästä blogitekstistäni tulee lyhyt, sillä haluan päästä lukemaan ennemmin kuin kirjoittamaan. Olen onnellinen, koska johdatuin sattumalta tänään sattumanvaraiselle kirpputorille ja löysin kirjan, jota olen himoinnut jo vuoden. Se on Anatoli Rybakovin Arbatin lapset (Дети Арбата), tarkemmin sanottuna romaanitrilogian ensimmäinen osa. Toivon, että onnistun metsästämään loputkin osat jostakin.

Arbatin lapsista on tehty myös hieno televisiosarja, jota seuraan jo toistamiseen. YLE Teeman esittämä sarja on äärimmäisen vaikuttavaa ja mieleenpainuvaa kuvausta 1930-luvun Neuvostoliitosta, Stalinin epämääräisyyksistä ja nuorison puolueuskollisuudesta tai -uskottomuudesta. Moskovalaisen Arbat-kadun nuoret joutuvat hallinnon määrääminä kuka minnekin: Saša Pankratov karkotukseen Siperiaan, Varja Ivanova ensin naimisiin ja sitten arkkitehtitoimistoon, Jura Šarok vakoilutehtäviin ja niin edelleen. Levyiltä soi rumba ja välillä tanssitaan.

Tämä oli kuitenkin vain pohjustusta varsinaiselle tekstilleni. Hyvät lukijat, tahdon jättää pohdittavaksenne seuraavan. Kertokaa, kuinka te ymmärrätte oheisen Arbatin lapsista (televisiosarjasta) poimimani määritelmän.

"Komedia on sitä, kun on ketä ja millä, mutta ei missä.
Draama on sitä, kun on missä ja millä, mutta ei ketä.
Ja jos on missä ja ketä, mutta ei millä, silloin on jumalauta kyseessä tragedia."

Minkä jälkeen vähän Jura Šarokin (Daniil Strahov, toisen suosikkisarjani Bednaja Nastjan valloittava Vladimir Korf) kolkkoa ja hyvin takavokaalista naurua: haahhaahaahhaa.

* * * * *

Ilmeni, että tähän blogiini on viime aikoina päädytty muun muassa hakusanoin naisia sukkahousuissa, tonttunäytelmä, käsityötarvike agentteja sekä uusi urheilulaji 2011. Kas siinäpä komediaa, draamaa ja tragediaa kerrakseen!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...