Tieteellinen teksti on rakennettu

Jyväskylän seminaarista ovat peräisin monet tutut koulu- ja joululaulut. Ne ovat levinneet opettajien mukana ympäri Suomea. Käytin aikamuotona perfektiä, koska näin tapahtuu edelleen.

Erja Kososen ja Reijo Pajamon toimittaman Seminaarinmäen koululauluja -teoksen (2009) mukaan yksi 1800-luvun lopun suosituimmista koululauluista oli Lapsen laulu, jota laulettiin kansansävelmällä. Sen sanat kuuluivat näin:

Lapsi olen laulavainen,
pieni vielä voimaton,
huvitusta hakevainen,
huikennellen huoleton.

Tähän aikansa hittisävelmään kirjoitti uudet sanat Gustaf Oskar Schöneman eli K. O. Kaunonen. Schöneman oli Jyväskylän kaupunki- ja maaseurakunnan pappi sekä intomielinen suomalaisuuden harrastaja, ja hän suomensi lauluja koulujen ja kuorojen käyttöön. Hänen suomennoksistaan tunnetuimpia ellei tunnetuin on Jouluyö, juhlayö.

Kovin suosittu tuli myös sanoituksesta Joulupuu on rakennettu, jota siis alettiin laulaa Lapsen laulun tutuksi tekemällä kansansävelmällä. Etenkin pienten lasten mieleen ollut runo ilmestyi Schönemanin oppikirjan Uusi Kuva-Aapinen toisessa, lisätyssä painoksessa vuonna 1876, kerrotaan Seminaarinmäen koululauluja -kirjassa. Sittemmin joulupuu sekä koristeena että lauluna on vakiinnuttanut paikkansa koulujen kuusijuhlissa. Ainakaan omalta koulutaipaleeltani en muista yhtäkään joulujuhlaa, jossa tätä laulua ei olisi laulettu.

Helppo ja tarttuva sävelmä suorastaan kutsuu varioimaan sanoitusta. Kaikki tietävät tähän lauluun varmasti jotkin väännetyt sanat. Vaan oletko koettanut laulaa sanoja Partisaanivalssin sävelmällä? Sehän nimittäin onnistuu! Kokeilepa:

Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu
ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset
valaisevat kauniisti;
ympärillä lapsukaiset
laulelevat sulosti.

Pari vuotta sitten keksin, että useilla kirjoitusviestinnän kursseillani opiskeltuja tekstin tyylin piirteitä voisi kerrata laulamalla. Loppuvuosi kun oli, ensiksi mieleen juolahti juuri Joulupuu on rakennettu, johon olikin helppo istuttaa uusia sanoja. Ensimmäinen tällainen kurssin asiasisältöjä kertaava sanoitus Uutiskieli on rakennettu valmistui jouluun 2016 päättyneelle journalistiikan kielenhuollon kurssilleni, mutta sitä ei taidettu ajanpuutteen tai jonkin muun syyn vuoksi ehtiä laulamaan kurssin lopetustapaamisessa. Myöhempien vuosikurssien journalistit ovat sittemmin ottaneet laulun omakseen: viime syksyn journalistiikan kielenhuollossa uutiskielen tyylistä taidettiin laulaa jopa kolmesti. Useampikin opiskelija on kertonut oppineensa laulun sanat ulkoa ja muistelleensa niitä muun muassa tenttitilanteissa ja journalistisia tekstejä kirjoittaessaan. Laulu on siis täyttänyt tarkoituksensa.

Tieteellisen kirjoittamisen kursseja varten muuttelin sanoitukseni sisältöä hieman toisenlaiseksi, ja nyt tieteellisen tekstin tyylistäkin on ehditty laulaa kursseillani jo muutaman vuoden ajan. Millaista tieteellisen tekstin sitten tulisi olla? No tällaista:

Tieteellisen tekstin täytyy
olla asiallista,
käsitteiltään avattua,
selvää, helppolukuista.

Asiatyyliin eivät sovi
slangit, murteet, kapulat,
huudahtelut, ihmettelyt,
oudot sananvalinnat.

Vaihtelevaan virkerytmiin
ei pelkkiä päälauseita.
Vältä välihuomautuksia,
suosi sidossanoja.

Kerro ensin teemasana,
sitten uutta asiaa.
Kuka tekee? Mitä tekee?
Näin voit auttaa lukijaa.

Tätä laulua olen laulattanut siis paitsi omilla tieteellisen kirjoittamisen kursseillani myös aiheeseen liittyvillä vierailuluennoillani. Jaksan aina hämmästyä siitä, kuinka reippaasti jopa minulle vieraat opiskelijat ryhtyvät laulamaan tätä, kun tyyliluennon lopuksi heijastan sanat näkyviin, annan lähtöäänen ja aloitan laulun. Tämä ei kertaakaan ole jäänyt pelkästään opettajan hoilattavaksi, vaan aina ympärillä lapsukaiset ja aikuisemmatkin opiskelijat laulelevat sulosti. Ehkäpä laulun kaikinpuolinen tuttuus ja jossain määrin poikkeuksellinen pedagoginen lähestymistapa (= yhteislaulua yliopistokurssilla) innostavat laulamaan täysin rinnoin kuin lapsuuden joulujuhlissa.

Osa kollegoistani on innostunut laulusta, ja nyt sanoitustani käytetään useammillakin kursseilla. Levittelin lyriikkaa jo aiemmin Twitterissä ja julkaisen sanoituksen nyt blogissanikin siksi, että haluan innostaa opettajia hyödyntämään musiikkia opetuksessa. Musiikki edistää oppimista monin tavoin. Jos haluat käyttää juuri tätä sanoitusta kursseillasi, niin siitä vain, tee hyvin! Muistathan mainita kirjoittajan ja kertoa laulun taustasta.

Laulua on esitetty myös muutamissa konserteissa. Viime jouluna tieteellisen tekstin piirteistä lauloivat esityksissään lauluyhtyeemme Heikko aste ja Jyväskylän yliopiston kielikampuksen kuoro Mukamas. Mukamas-kuorolle tyrkkäsin nuotit eteen vasta viimeisissä harjoituksissa ennen joulukonserttia, mutta kaikki ottivat laulun silti upeasti haltuun. Laulu sai kerrassaan ihastuneen vastaanoton yliopiston kuorojen joulukonsertissa ylimääräisenä numeronamme. Juontaja totesi laulun jälkeen, että olisipa hän tiennyt kaiken tämän ennen kypsyysnäytteen kirjoittamista, sillä hänellä oli kuulemma ollut haasteita kaikilla laulussa mainituilla osa-alueilla. Riemastuttava maininta!

Jos siis mietit, mihin tyyliin maturiteetti pitäisi kirjoittaa, voit lukaista laulun sanat ja koettaa sisäistää ne ennen kirjoitusnäytteesi antamista.

Tieteellisen tekstin tunnuspiirteitä on loppuvuoden kursseillani kerrattu laulamalla. Hyvin ne ovat jääneet mieleen! Jyväskylän seminaarin lauluperinnettä kunnioittaen hyödynnän täällä v. 1876 julkaistua joululaulua.#JYUnity #opehommat #JYUkielikeskus #tieteellinenkirjoittaminen pic.twitter.com/dFIJfX3NMe

— Heli Hämäläinen (@hemihama) 10. joulukuuta 2018

Pikkujouludialogi

Joulukuun ensimmäisenä päivänä (tai iltana) vietetyissä Koko Kylän pikkujouluissa eli Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan (KVAT) ylioppilaskylään järjestämissä avoimissa pikkujouluissa nähtiin ja kuultiin hieno pikkujouludialogi.

Kylässä vuoden aikana tapahtuneita tapahtumia kertaavan ja satirisoivan tekstin on ideoinut ja kirjoittanut Kvatin tonttutyöryhmä, johon kuuluivat nimeltä mainiten ainakin M. Lähteenmäki, H. Hämäläinen, E. Häkkinen, P. Mäkinen ja T.-S. Tarvainen. Myös T. Ahonen osallistui.

Ohessa muistiaisiksi ja maistiaisiksi joitakin katkelmia KVAT-vuoden komeimmasta spektaakkelista.

* * *

Energiansäästökampanja
– Sähköisen ilmoitustaulun vastapainoksi päätettiin tänä vuonna toteuttaa myös suuri energiansäästökampanja, jonka yhteydessä kaikkiin asuntoihin jaettiin energiansäästöoppaat ja energiansäästölamput.
– Kampanja ei aluksi tuntunut ottavan tuulta alleen, koska ennen energiansäästöoppaiden jakoa monen ihmisen energia kului oppaan tekstin tarkistamiseen, oppaiden painattamiseen, niiden jakamisesta tiedottamiseen, sähköpostien laittoon, oppaiden seinäkiinnitysten suunnitteluun, erilaisten muovikalvojen repimis-, palo-, maku- ja lämmitysominaisuuksien vertailuun ja isojen vihaisten koirien väistelyyn.
– Ja kaiken tämän jälkeen päästiin itse asiaan eli jakamaan energiansäästöoppaat kylän jokaiseen asuntoon, joita kylässä on 1228 kappaletta.
– Kaikille jakajille oli etukäteen opetettu miten jakotilanteessa toimitaan erityistapauksissa, kuten jos asukas on nukkumassa, suihkussa, nukkumassa suihkussa, alasti muusta syystä, vihamielinen, koiranomistaja, vihamielinen koiranomistaja tai vaihto-opiskelija.
– Vaihto-opiskelijoita varten jakotyöryhmä opetteli sanomaan kaikilla sivistyskielillä seuraavan repliikin:
– ”Ugh, / anteeksi että tunkeudumme asuntoonne. / Olemme asukasneuvostosta / ja tulemme rauhallisin aikein. / Viekää meidät johtajanne luo / ja ottakaa vastaan / tuomamme lahjat / ystävällisyytemme osoituksena.”
– Energiansäästön tehostamiseksi asukkaita on ohjeistettu kutsumaan paljon kavereita kylään, jos asunnoissa on kylmä. Siksi kylässä on paljon bileitä myös keskellä viikkoa ja erityisesti öisin, jolloin on muutenkin kylmä.
– Tätä ohjetta on kehotettu noudattamaan erityisesti, jos asuu yksin ja aikoo ottaa vaatteet pois päältään, koska onhan tunnustettu tosiasia, että suuri osa kylän lämpöenergiasta tuotetaan hankaussähköllä.

Vaihtoehtoinen oopperakuoro
– Kuten yleisesti tiedetään, vapaa-aikatoimikunta järjestää kesälläkin monenlaista toimintaa. Viime kesänä kokoontuivat roolipelaajien ja lautapelaajien lisäksi ainakin puutarhakerho ja tektonik-tanssikerho.
– Kylän oma kuoro Korteforte on kesäisin lomalla, ja siksi kylän laulunnälkäiset perustivat yllättäen vaihtoehtoisen oopperakuoron.
– Toisaalta oli mahdotonta sanoa, oliko kyseessä varmasti juuri oopperamusiikkiin keskittyvä kuoro, sillä epäselvän artikulaation vuoksi ääntelystä erottuivat vain vokaaliosuudet: aaöööeiyyyuöäääöööö.
– Kuoro kokoontui kylän grillikatoksella joka arki-ilta ja aina viikonloppuisin iltayhdestätoista vähintään aamuseitsemään.
– Kuoron ohjelmistoon, ja sen myötä koko kylään, kuuluivat esimerkiksi sellaiset klassikot kuin Lady Gagan Pokerface ja Oasiksen Wonderwall sekä muita, tuttuja ja täysin tuntemattomiksi jääneitä iskelmiä.

Ruoan jako ja pikku terroristit
– Syksyllä koulujen alettua saatiin Kylässä jälleen nauttia eri instituutioiden järjestämistä ruoanjakotapahtumista. Esimerkiksi seurakunta jakoi EU:n kuivamuonia E-talon kerhohuoneessa.
– Yllättäen saatiin kylään myös kilpailevaa ruoan jakoa, kun lähinaapuruston alakoululaiset jakelivat erilaisia elintarvikkeita monissa eri muodoissa ja eri kohteissa.
– Koululaiset ovat jakaneet esimerkiksi pihlajanmarjoja ikkunoihin ja kananmunia postilaatikoihin, mutta myös erilaisia vihanneksia ja hapanmaitotuotteita kylän käytäville.
– Erityisen suosittua on ollut jakaa ruokaa A-talon yhdeksännestä kerroksesta porraskuilun alemmille tasoille. Esimerkiksi jugurttipurkista kuuluu iloinen lätsähdys sen osuessa kuudennessa kerroksessa kävelevään etnologian opiskelijaan Jaanaan (nimi muutettu).

Kollektiivirangaistukset
– Syksyllä Kylässä aloitettiin Koko Kylä kasvattaa -projekti.
– Projektin keskeinen kasvatusmenetelmä ovat kollektiivirangaistukset. Ideana on, että kun yksi tekee virheen, niin kaikki kärsivät.
– Aluksi kollektiivirangaistusta sovellettiin vain saunoissa. Kylän kaikki saunat suljettiin, kun yksi kylpijä ylitti sallitun saunomisajan.
– Nyt kollektiivirangaistukselle on kehitelty myös muita hyviä käyttötarkoituksia. Esimerkiksi virhepysäköinneistä voidaan helposti rangaista poistamalla koko parkkipaikka käytöstä.
– Jos yksi asukas lyö ovensa kiinni liian kovaa, kaikista asunnoista irrotetaan ovet kahdeksi viikoksi.
– Kun yksi asukas polttaa makkarakeittonsa pohjaan, kaikista asunnoista viedään hellat pois.
– Pirkko soittaa aina ovikelloa liian kovaa, minkä vuoksi uuden F-talon asukkaita päätettiin rangaista jättämällä ovikellot aluksi pois kokonaan.
– Kun Pentti ja Pertti heiluivat saunan jälkeen alastomina B-talon tilaussaunan katolla, uuteen F-taloon päätettiin olla rakentamatta vilvoittelutilaa ollenkaan.
– Mutta kun Erkki seuraavan kerran epähuomiossa pissaa lattialle, mitä silloin viedään ja keneltä?
– Tämä jää nähtäväksi!

Muuttuva labyrintti
– Ylioppilaskylä on toki asujilleen varsin tuttu, mutta vieraille monesti uusi ja haasteellinen ympäristö.
– Usein Taitoniekantietä etsivät autoilijat joutuvat jalkautumaan yo-kylän kujille ja hämmentyvät törmätessään paikallisiin katukyltteihin, jotka voittavat eriskummallisuudessaan jopa tunnetun walesilaiskylän nimen Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch.
– Kylässähän kadunnimet ovat muotoa ABCDE ja KLMNOP.
– Lisää hämmennystä aiheuttaa se, että paikallisten kielenkäytössä DDR:nä tunnettu MNOP-kompleksi on luonnossa oikeasti järjestyksessä ONMP.
– Lisäksi Kylässä jotkut taloista häviävät ajoittain kokonaan ja palaavat satunnaisessa järjestyksessä.
– Yleensä kaupungeissa voi luottaa taksikuskien suuntavaistoon, mutta edes vuosikymmeniä tunnettu maamerkki Rentukan puomi ei ole viime aikoina auttanut taksikuskeja löytämään perille, sillä Rentukan puomia ei enää ole.
– Kortepohjan alati muuttuvasta infrastruktuurista on tunnetusti saanut innoituksensa lautapeli nimeltä Muuttuva labyrintti.
– Muuttuva labyrintti -pelin saksalainen versio on voittanut Vuoden Peli -palkinnon vuonna 1991.

Tuijota varpaitasi -viikko (alunperin Tervehdi naapuriasi -viikko)
– Ylioppilaskunnan hyvinvointiviikon yhteydessä Kylässä järjestettiin Tuijota varpaitasi -viikko.
– Teemaviikon tarkoituksena oli muistuttaa kaikkia asukkaita siitä, että liukkaalla kelillä on parasta katsoa, mihin astuu sen sijaan, että kuikuilisi ohikulkevia naapureita.
– Kaatumatta jättäminen tunnetusti lisää yleistä hyvinvointia.
– Tuijota varpaitasi -viikko toteutui hienosti, ja naapureiden välinen kommunikaatio väheni entisestään.

* * *

Pikkujouluissa kuultiin dialogin lisäksi Kylän omaa kuoroa Kortefortea, duon esittämää sorsapillimusiikkia, joulupuurotta jääneen P. Purasen nälkäinen lausuntaesitys muun muassa "Porridge Forresterista", kolmen samaan aikaan ilmaantuneen joulupukin pukkitappelua (jonka voitti Kylän kovin pukki herra Toivola) sekä mainiota Toistaiseksi Nimetöntä Orkesteria, joka soitti funkia ja muuta rytmimusiikkia.

Hienon ja "liian älykkääksi" kehutun ohjelman joukosta suurimman suosion taisi kuitenkin saavuttaa äänikollaasiteos Kortepohjalainen äänimaisema, joka antoi kaikkien kylän äänien kuulua. Ja niitä kuuluikin kitaran virityksestä ja wc-äänistä koputuksien kautta paalutuskoneen junttaukseen. Äänikollaasi on yleisesti kuunneltavissa internetissä täällä, jotta kaikki innokkaat voivat nauttia autenttisista kylä-äänistä.

Oli mahtavaa järjestää nämä pikkujoulut ja koota sekä esittää ohjelmaa. Olen suunnattoman ylpeä hienosta vapaa-aikatoimikunnastani, jota minulla on ollut ilo johtaa jo kaksi vuotta. Tässä porukassa on sitä jotakin! Ja se jokin aineellistuu usein hyvinkin suurten joukkojen iloksi. Toivottavasti kaikilla oli yhtä mukavaa kuin meillä pikkujoulujen järjestäjillä.

Ylioppilaskuntapoliittinen monologi

Oheisen monologin kirjoitin ja esitin Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan pikkujoulujuhlassa tiistaina 1.12.2009. Monologi toimi johdatteluna asukasneuvostovaalien tulosten julkaisemiseen, jotka paljasti keskustonttuilu... ei kun keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja.

* * *

Rakkaat ystävät ja kyläläiset,

ennakkotietojen mukaan ohjelmassa piti tässä kohtaa olla tonttunäytelmä, tarkemmin sanoen poliittinen satiiri. Sen nimi olisi ollut Joudutaanko joulu perumaan?, ja se olisi käsitellyt erityisesti keskustonttuilulautakunnan toimintaa.

Valitettavasti näytelmä on jouduttu perumaan, mutta siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Näinä aikoina monia asioita on jouduttu hautaamaan erilaisille hautausmaille, miksei siis kuopattaisi syntymätöntä joulunäytelmääkin.

Poliittisen satiirin tekeminen tämän syksyn ylioppilaskuntapoliittisessa tilanteessa olisi ollut todella vaikeaa, koska koko syksy on ollut täyttä farssia.

Tietysti näytelmän tekoon olisi voinut ottaa oppia eräältä tietyltä instanssilta ja esimerkiksi SIIRTÄÄ näytelmän esittäminen johonkin myöhempään ajankohtaan. Tätä vaihtoehtoa olisi tukenut se, että osa työryhmästä oli joka tapauksessa merkinnyt harjoitus- ja esityspäivät kalentereihinsa väärin, mikä olisi ilmi tullessaan voinut aiheuttaa vakavan ongelman.

Näytelmä oli vähällä peruuntua jo aiemmin, kun käsikirjoitusta varten laaditut muistiinpanopaperit katosivat. Lisäksi osa työryhmäläisistä koki, että näytelmän tekoon ei ollut riittävästi ohjeita, ja jos jotain ohjeita olikin, ne olivat huonosti muotoiltuja, epäkelpoja, puolueellisia ja painostavia. Näin ohjaajan näkökulmasta nämä argumentit olivat tietenkin typeriä, koska kyllähän kaikki näytelmiä tehneet tietävät, kuinka homma toimii, eikä turhaa ohjausta tai muuta neuvontaa tarvita. Asia oli loppuun käsitelty. Mikäli toiminta olisi mennyt yliampuvaksi tai loukkaavaksi, erilaisista sanktioista olisi voitu päättää. Ja oikeastaan asia oli loppuun käsitelty vasta tässä vaiheessa, vaikkakin keskustelu heräsi vasta siinä.

Edelliseen ohjeistuksen monitulkintaisuuteen liittyen näytelmää käsikirjoittaessa oli lisäksi hieman epäselvää, saako joulusta ylipäätään puhua, ja jos saa, niin kenen kanssa, milloin ja mitä foorumeita käyttäen, onko yksittäisten henkilöiden – kuten joulupukin – mainitseminen ylipäätään sallittua ja saako joulua kritisoida, vai tulkitaanko kritiikki epäsopivaksi toiminnaksi. Puhumattakaan siitä, kuinka uskaliasta olisi ollut mainostaa tonttunäytelmää esimerkiksi yliopiston kotisivutilassa tai sähköpostilistoilla. Työryhmällä oli myös eriäviä mielipiteitä siitä, kuinka kauan ennen näytelmän esittämistä olisi ollut sopivaa alkaa harjoitella sitä.

Tasapuolisuusperiaatteen noudattaminen olisi näytelmää koottaessa ollut hyvin vaikeaa. Jo näyttelijöiden valintatapa olisi voinut aiheuttaa ikävää kärhämöintiä, 5 tuntia ja 27 minuuttia kestäviä henkilövalintaäänestyksiä, voileipien loppumista, verensokerin laskua ja syytöksiä epädemokraattisuudesta. Voisi tietysti kysyä, uskotteko te, isot ihmiset, muka vielä demokratiaan? Eivätkö vanhempanne ole kertoneet, ettei mitään demokratiaa ole olemassa? Isänne se vain on, joka naamioituu demokratian kaapuun ja väittää ottavansa kaikki tasapuolisesti huomioon. Tasan eivät käy demokratian lahjat, mutta tärkeintä on jaksaa olla kiltti koko vuoden. Luulette varmaan myös, että näin joulun alla tontut juoksentelevat ikkunoiden takana kuuntelemassa kansan mielipidettä. Ehei, hyvät ystävät, ehei!

Näytelmään ei olisi voitu ottaa edes sympaattista eläinhahmoa Petteri Punakuonoa, koska tasapuolisuuden nimissä olisi pitänyt olla myös Petteri Viherkuono, Petteri Vihervasemmistokuono, Petteri Porvarikuono, Petteri Keskustakuono, Petteri Kristilliskuono, Petteri Poikkarikuono, Petteri PresSurekuono ja Petteri P&Dkuono. Tästä joukosta tuskin olisi ollut vetämään samaa rekeä.

Osa työryhmästä ei sitä paitsi olisi suostunut laittamaan päähänsä tonttulakkia, koska lököttävä tonttuhattu olisi heidän mielestään muistuttanut liikaa hyppyritukkaa, joka taas olisi viitannut liikaa erääseen tiettyyn ryhmittymään.

Ongelmia aiheutti myös käytännön toteutus. Kuten erääseen syksyn aikana parjattuun instanssiin, näytelmäänkään ei ollut kovin paljon tunkua. Mukaan kysyttyjen mielestä oli paljon mukavampaa saada nauttia itse esityksestä ja tarvittaessa kritisoida esiintyjien toimintaa ja ohjausta sekä mieluusti ilmoittaa mahdollisista virheistä sanomalehti Keskisuomalaiseen.
Ei auttanut, vaikka mukaan kysyttyjä yritettiin houkutella sanomalla, ettei harjoitteluun kulu kuin pari päivää ja ettei hommaa ole paljon. Lähes ainoa tähänkin tonttuiluhommaan vapaaehtoisesti suostunut oli eräs Michaël Vanamo, joka olisi esiintynyt näytelmässä omana itsenään.

James Bond - aikamme Odysseus?

Tänään olen iloinnut tämän joulun ensimmäisen tiernapoikakeikan onnistumisesta. Esityskausi käynnistyi mainiosti, uusi jäsenemme esiintyi erinomaisesti, ja esityksen jälkeen kehuja sateli. Mahtavaa! Ilostuin myös kirkkokonsertista, jossa oli tyylikkäästi sovitettua musiikkia hyvien muusikoiden esittämänä. Hieno oli myös keskiviikkoinen Seminaarinmäen kauneimmat joululaulut Jyväskylän kaupunginkirkossa.

Nyt olen iloinen siitä, että sain vihdoin ja viimein kirjoitettua kirjallisuuden verkkokurssille tarkoitetun, antiikin kirjallisuutta ja kulttuuria käsittelevän tekstin. Kas tässä:


James Bond - aikamme Odysseus?

Vilkuilin äsken televisiosta "viralliseen" 007-elokuvaperheeseen kuulumatonta, jokseenkin parodista agenttiseikkailua. (Välihuomautuksena vain, etten muuten kokenut tätä paljon puhuttua katharsista.) Ajatukseni askaroivat kuitenkin antiikin ajan kirjoituksissa, ja aloin miettiä, onko salainen agentti James Bond eräänlainen nykyajan Odysseus-hahmo.

Odysseuksen ja James Bondin väliltä on helppo löytää yhteneväisyyksiä. Molemmat ovat ihailtuja, älykkäitä ja maskuliinisia miehiä, jotka joutuvat erilaisiin seikkailuihin. Seikkailujen pyörteissä sankarit kiertävät maita ja meriä ja selviytyvät toinen toistaan täpärämmistä tilanteista. Neuvokkuutensa ansiosta nämä miehet voittavat aina, oli vastustajana sitten kyklooppi tai Neuvostoliitto. (Mikä vertaus! Ajatellaanpa Odysseuksen ja hänen miestensä pakenemista kykloopin luolasta siten, että he roikkuivat kykloopin lampaiden vatsapuolella. Samaa tekee Bond varmaankin jokaisessa elokuvassa: pakenee vihollisten omistamilla kulkuvälineillä.)

Jumalat kuljettavat Odysseusta, yhtenään auttavat häntä, toisinaan antavat suuttumuksensa laskeutua hänen ylleen. Agentti Bondia ohjastavat Britannian hallitus, salainen palvelu ja erityisesti herra M. Hyödyllisiä apuvälineitä hän saa tiedemies Q:lta, jota voisi verrata Odysseusta suosivaan ja auttavaan jumalaan Pallas Atheneen – sotataidon, tiedon ja viisauden jumalattareen.

Sekä Odysseus että James Bond tapaavat enimmäkseen vaarallisia naisia. Naiset kuvataan kieroina ansojen virittelijöinä, jotka kuitenkin vetävät sankareita puoleensa. Miehet viihtyvät kohtalokkaiden naisten seurassa, olivat nämä sitten "pahiksien" tai pahuuden voimien palveluksessa. Odysseus tahtoi kuulla seireenien laulun ja käski miehistöään sitomaan hänet mastoon. Samanlainen ilmiö on havaittavissa agentti 007:n käytöksessä silloin, kun hän päättää vietellä vaaralliseksi tietämänsä naisen. Bond tahtoo Odysseuksen tapaan nautiskella hedonistisesti unohtamatta kuitenkaan olla varuillaan.

Odysseusta odottaa kotona Ithakan saarella hänen vaimonsa Penelope. Penelope ei ole kiinnostunut muista kosijoista, vaan hän uskollisesti vartoo miestään palaavaksi. Vähintään yhtä innokkaasti James Bondia odottaa sihteeri Moneypenny. Vaikka salaisen palvelun toimistossa varmasti pyörii muitakin agentteja, ei Moneypenny välitä heistä vähääkään. Bondin paluuta odotellessa hän on näpyttelevinään jotakin kirjoituskoneella. Hän saa tuskin sen enempää valmiiksi kuin päivisin kangasta kutova ja tekeleensä öisin purkava Penelope.

Myös Odysseuksen ja James Bondin funktio yhdistää näitä sankareita. Molemmista on sepitetty lukemattomia tarinoita, ja on vaikea sanoa, kumpi on tunnetumpi. (Sama, jos vertaisi Jeesusta ja The Beatlesia.) Heidän suosionsa kestää vuosikymmenestä tai vuosisadasta toiseen. Vaikka useat ihailevat näitä miehiä, monet eivät varmaankaan tahtoisi asettua heidän saappaisiinsa. Populaarin sankarin elämä on ehkä kuitenkin liian rankkaa tavalliselle ihmiselle.

Nyt voinkin mennä hyvillä mielin nukkumaan. Aamulla on herättävä toiselle, kolmannelle ja neljännelle tierniskeikalle.

Pieniä suuria iloja

Kirjallisuuden kurssilla kukin ryhmäläinen antoi toisille kirjallisen joululahjan. Olen nautiskellut näistä teksteistä, ja nyt Anna Gavaldan Viiniä keittiössä -kirjan sekä kämppisten kanssa keittiössä nauttimamme viinin ynnä muun innoittamana listaan muutaman asian, jotka elämääni ovat sulostuttaneet.

Tänään iloitsin ja iloitsen muun muassa näistä asioista:
- minulla on kerta kaikkiaan mainiot kämppikset
- Mimmi tekee maailman parasta suklaakakkua
- tämän vuoden viimeiset esseeni valmistuivat ajoissa
- saan opiskella Jyväskylässä ihanien ihmisten keskellä
- Jaakko Hämeen-Anttila tulee alkuvuodesta luennoimaan tänne
- osaan lukea ja kirjoittaa
- ystäväni oli noudattanut neuvoani ja lukenut Markus Kajoa ja ihastunut hänen teksteihinsä
- näen, kuulen ja voin tuottaa ääniä puhumalla ja laulamalla, ja
- pian on joulu.

Pienet ilot ovat suurimpia. Aah!

"Ja minä olen humanisti. Et ymmärtänyt taidetta - -"

Aina kuullessani sanan "humanisti" - mikä tapahtuu ERITTÄIN usein - päässäni alkaa soida Ultra Bran laulu Säkeitä Erwin Rommelille. Kappaleessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta niin sanotussa Bumtsibum-syndroomassani on. Tämä Bumtsibum-syndroomahan tarkoittaa varsin ikävää kroonista laulatustautia, joka puhkeaa etenkin silloin, kun potilasparka ei syystä tai toisesta saisi laulaa. Lukija voinee siis kuvitella, että etenkin ylioppilaskirjoituksissa, pääsykokeissa ja tenteissä Bumtsibum-syndroomasta kärsivällä on tukalat oltavat. Lukiessaan tai kuullessaan (melkein) minkä tahansa sanan, yleensä nominin, potilas joutuu jonkinlaisen aivomadon riivaamaksi. Tällöin potilaan päässä alkaa soida jokin laulu, joka sisältää taudin laukaisseen sanan. (Sanoja, sanoja, sanoja...)

Perjantaiaamuna Helsingin Sanomien Nyt-liitettä selaillessani sain jälleen kerran kahvit syliini. Tällä kertaa syynä ei ollut irvokas mainos (Nyt 34/2007, 4), vaan jälleen yksi "hysteerisen hauskalta tuntuva juttu" (kuten kehuin Nytissä 35/2007), nimittäin Perttu Häkkisen kirjoittama Humanistin nelikenttä. Tuntomerkit sopivat mainiosti minuun ja lukemattomaan määrään muita humanisteja. Seuraavassa lainaan muutamia jutussa mainittuja humanistin ulkoisia tuntomerkkejä.

Vaatetus
Tänä sesonkina humanisti luottaa luonnonmateriaaleihin ja maanläheisiin väreihin. Niin kuin edellisenä, seuraavana ja sitä seuraavana sesonkina.

Vakosamettihousut
Mukavat ja käytännönläheiset "sammarit" jalassa on hauska turista vaikkapa Heideggerin subjektikäsitteestä tai possessiivisuffiksin alennustilasta.

Villapaita
Humanistin rintapanssari on huomiota herättämätön villapaita eli "villis". Maanläheiset sävyt, mieluiten rusehtavat, ovat ominta humanistia. [- - ]

Baskeri
Moni luulee, että humanistien baskerinkäyttö on vain urbaani legenda. Tämä on irvokas väärinkäsitys, sillä tosihumanistille baskeri merkitsee samaa kuin haalari teekkarille: identiteettiä.

Hauskaa, hauskaa, tralalalalaa. Joulu meille tulla saa, joulu meille tulla saa.

Noin viisi syytä olla iloinen

Tänään olen nukkunut monipäiväistä väsymystäni pois. Maanantainen esseeahdistukseni on laantunut - alkaakseen huomenna uudestaan. Viikonlopun aikana pitäisi nimittäin kirjoittaa vielä neljä kirjallisuudentutkimuksen esseetä, aargh.

Onneksi väsymyksen saa hävitettyä muutamalla yksinkertaisella keinolla, muun muassa
1) lukemalla Markus Kajon kirjoja
2) kuuntelemalla sitar-musiikkia
3) odottamalla pikkujouluja
4) pitämällä päässä tonttuhattua, jonka sisällä on vieteri (sen kanssa lepäämään käyminen on mahdotonta!)
5) naureskelemalla arvoisan pikkuveljeni Kustin jutuille.

Vieläkin jaksan huvittua Kustin viime keväänä keksimästä näytelmästä, jonka hän esitti kahden pikku ystävänsä kanssa Kirkonkylän koulun Vihreässä oksassa eli oppilaiden omassa show'ssa. Näytelmän nimi on Noin kolme karhua siksi, että siinä on kaksi sutta. Selvää, vai mitä? Kirjoitimme yhdessä Kustin kanssa käsikirjoituksen muistiin, että tämä kansallisaarre säilyisi.


Noin kolme karhua

Henkilöt:
Komea poika
Kaksi sutta

Tapahtuu susien kotona. Lavalla on nojatuoli sekä pöytä, jolla on digiboksi (pahvilaatikko). Piilosta tulee komea poika, joka sukii hiuksiaan, näpelöi digiboksia ja pyyhkii nenänsä nojatuoliin. Poika menee takaisin piiloon. Sudet saapuvat.

Susi 1: Kuka on kytkenyt digiboksini väärin?

Susi 2: Kuka on pyyhkinyt räkää nojatuoliini?

Komea poika tulee piilosta.

Poika: Kas siinäpä kysymys, sanoi Hamlet ja heitti kysyjää tekopääkallolla.

Poika astuu eteenpäin ja sukii hiuksiaan.

Poika: Seuraavaa kohtausta ei suositella perheen pienimmille. Ensin kuitenkin tapaamme susiperheen.

Sudet: Murrrrrrrrrr!

Sudet murisevat ja jahtaavat poikaa. Poika pakenee kauhistuneena.

Tällä hetkellä ilahduttaa se, että Tuntemattoman sotilaan lisäksi huomenna näytetään elokuva Noin seitsemän veljestä, joka on lähes yhtä hauska kuin Kustin näytelmä.

What the world needs now?

Eipä ole tullut kirjoitettua aikoihin tänne. Vihkojen sivut ovat täyttyneet, mutta sähköinen seinämä on pysynyt tyhjänä. Lisäksi ajatusteni julkaisukynnys on korottunut: mitä tänne ylipäätään kannattaa tai voi kirjoittaa? Minkä asioiden voisin edes jollakin tavalla kuvitella kiinnostavan jotakuta? - Sitä paitsi miksi kirjoittaisin jotain sellaista, jonka olen kertonut jo "kaikille"?

Parin kuukauden ajalta olen jättänyt kirjoittamatta muun muassa, kuinka osallistuin ensimmäiseen tenttiin, kuinka kirjoitin ensimmäisen akateemisen esseeni (hoh, tulipahan tehtyä) ja kuinka sain sen takaisin (ohhoh, kuinka hyvä arvosana!), kuinka olin europarlamentaarikko Alexander Stubbin luennolla ja vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan (minkä olisin voinut jättää väliinkin), kuinka kasvatustieteen opinnot alkoivat, kuinka olin ehdokkaana edustajistovaaleissa, kuinka nautin olostani vaaliständillä, kuinka sain lopulta vain yhdeksän ääntä enkä siis tullut valituksi ylioppilaskunnan edustajistoon, kuinka olen ollut valtavan mielenkiintoisilla luennoilla, kuinka olen tutustunut erittäin mielenkiintoisiin ihmisiin, kuinka perustin ÄL YY -kuoron, kuinka kuoron nimeksi vaihtui Lyhde, kuinka Lyhde debytoi ainejärjestömme Sanen pikkujouluissa, kuinka olen ollut järjestämässä helmikuista Rentukka Rockia ja kuinka olen nyt aivan innoissani musiikin tekemisestä ystävieni kanssa.

Näistä siis en ole kirjoittanut tänne.

Nyt joulukuun alkamisen kunniaksi voisin tehdä itselleni positiivisuusjoulukalenterin. Mikä on saanut minut tänään erityisen iloiseksi?

Välihuomautus: vaikka nyt periaatteessa eletään jo tiistaita 4.12., minun ajanlaskuni on vielä maanantaissa 3.12., sillä en ole vielä mennyt nukkumaan. (Yllätys sinänsä, kun kirjoitan tätä.)

Matkustin aamulla Mäntsälästä Jyväskylään, ja kaupungissa päätin matkalaukkuineni nousta paikallislinikkaan. Keskellä autoa seisoi iäkkäänpuoleinen nainen rollaattorinsa kanssa. Kun hän oli jäämässä pois eräällä pysäkillä, hän ei saanut rollaattoriaan liikkumaan, ja kun lopulta sai, sen renkaat menivät linkkuun niin, ettei hän saanut nostettua sitä ulos autosta. Matkustajat tuijottivat ihmetellen tämän naisen epätoivoisia yrityksiä päästä rollaattoreineen ulos. Myönnän itsekin möllöttäneeni paikallani. Yhtäkkiä tajusin, että naisparkaa voisi auttaa. Olin jo hyppäämässä ylös penkistäni, kun viereisellä paikalla ollut nuorukainen ehti ensin ja loikkasi auttamaan naista. Tämä nuori herrasmies nosti rollaattorin ulos, ja nainen poistui linikasta kiitellen.

Mukavaa, että toisten auttamisen katsomisestakin voi tulla näin hyvälle tuulelle. Hyvästä työstä tuli mieleeni hieno laulu What the World Needs Now. Voitte arvata, mitä se voisi olla.