Kielipähkinä: tietynlaisia huvittavia yhdyssanaruokia

Jos nautit erilaisista kielipähkinöistä, vaivaa hetki päätäsi tällä keksimistehtävällä.

Keksitkö sellaisia (periaatteessa) syömäkelpoisia ruokalajeja, jotka täyttävät seuraavat kriteerit?

1. Ruokalajin nimi on yhdyssana.
2. Yhdyssanan molemmat osat eli määriteosa ja perusosa ovat jotain (periaatteessa) syötävää.
3. Yhdyssanan perusosa sisältyy kokonaisena määriteosaan.

Tällaisia ovat vaikkapa porkkanakana, (kesä-)kurpitsapitsa ja smetanaetana. Sen sijaan esimerkiksi retiisiriisi ei kuulu joukkoon, koska sana riisi ei sisälly retiisiin kokonaisena (RetIISI). Sitruunaruunaa, sakaalikaalia ja viillokkilokkia en ehkä maistaisi, mutta saa senkaltaisiakin ehdottaa – onhan syömäkelpoisen ja -kelvottoman muonan raja usein häilyvä, ja tässä on tietenkin kyseessä leikinlasku. Siispä mitä muita keksit?

Olen keräillyt näitä huvittavia yhdyssanaruokia vuodesta 2013. Auttavaa kielipäätään ovat tarjonneet toverini ja kurssilaiseni, mistä lämmin kiitos heille. Uusia ja hauskimpia yhdyssanakeksintöjä saa kernaasti listata vaikkapa tämän blogitekstin kommentteihin.

Kasvisruokia
kesäkurpitsapitsa
pinaattinaatti
sakaalikaali

Linturuokia
bakteeriteeri
etikkatikka
itikkatikka
leivosleivo
muikku-uikku
mustikkatikka
porkkanakana
sikanautakana
viillokkilokki

Kalaruokia
fusillisilli
seitikkisei

Liharuokia
fossiilisiili
kameliakameli
konjakkijakki
mammuttiammu (ammu on tässä 'lehmä')
opossumipossu
pekonikoni
pistaasiaasi
sitruunaruuna

Lisäkkeitä ja pikkuruokia
fenkolikolibakteeri
puurouhepuuro
sieni-ien
smetanaetana

Leivonnaisia
banaaninaan

Jälkiruokia
kalakukkolaku
silakkalakka

Juomia
melassilassi
muskottiskottiviski
pingviiniviini

Esitys taito- ja taideaineitten arvioinnin muuttamisesta Kalevala-perustaiseksi

Esitämme, että peruskoulun taito- ja taideaineitten arviointi muutetaan numeroperustaisesta Kalevala-perustaiseksi. Kalevalan hahmoihin pohjautuva arvostelujärjestelmä kuvaa oppilaitten kädentaitoja ja työsuorituksia huomattavasti tarkemmin kuin lineaarinen numeroasteikko, tarjoaa kansallisia kulttuurielämyksiä ja helpottaa äidinkielen ja kirjallisuuden täpötäyden opetussuunnitelman toteuttamista.

Esitämme harkittavaksi ainakin seuraavia Kalevala-arvosanoja käsitöiden arviointiin. Tulkoon huomatuksi, että oheiset arvosanat eivät sijoitu lineaariseen parhaimmuusjärjestykseen. Arvioinnissa voidaan tarpeen mukaan käyttää osia useammastakin arvosanasta.

• Ilmarinen. Esimerkiksi metallitöissä menestyjä. Loihtii uskomattoman hienoja töitä koulun roskalavankin antimista.
• Väinämöinen. Oppilas tekee työnsä laulellen. Kapsahtaa töissään joskus katajaan, mutta tuotokset muistetaan pitkään.
• Louhi. Osaa taidokkaasti hyödyntää toisten tekeleitä ja esitellä niitä ominaan.
• Antero Vipunen. Tietää teoriassa (häiritsevänkin) tarkkaan, mitä on tekemässä, mutta itse työn toteutus on niin ja näin.
• Lemminkäinen. Villasukista/lapasista erottuu oppilaan äidin kädenjälki.
• Aino. Tarjotut materiaalit eivät kelpaa, joten oppilas hyppää järveen.
• Marjatta. Työ on jäänyt kesken ns. henkilökohtaisesta syystä.
• Kullervo. Tämän enempää pieleen ei löylykauha/patalappu/naulakko/käsipyyhe olisi voinut mennä.

Piip piip piip, kohteliaisuussanat väistykööt onomatopoeettisuuden tieltä

Ring ring!

Näin huikkaili äsken kevyen liikenteen väylällä kaahaillut pyöräilijä, jonka polkupyörän soittokello oli ilmeisesti rikki ja joka halusi selvitä ruuhkaisesta kohdasta törmäämättä keneenkään.

Kop kop!

Näin sanoi työntekijä, joka ei suoraan kehdannut marssia työtoverinsa toimistoon mutta ei myöskään viitsinyt koputtaa oikeasti. Avoinna ollut ovi ei kenties sattunut käden ulottuville.

Piip piip piip!

Näin toitotti tungokseen jäänyt tyyppi, joka halusi päästä pois ahtaasta väliköstä käyttämättä kyynärpäätaktiikkaa.

Nam nam!

Näin maiskutteli henkilö, jolle tarjosin suklaakonvehdin, mutta joka ei syystä tai toisesta syönyt sitä vaan pani sen taskuunsa.

Tiedämme, että koira sanoo hau tai vuh. Lehmä ammuu. (Nykyään tiedämme myös, mitä kettu sanoo.) Vuotavasta vesihanasta kuuluu tip tip. Nämä ovat onomatopoeettisia eli ääntä jäljitteleviä sanoja. Tiedämme myös, että ihmisten käyttämä kieli on konventionaalista, sopimuksenvaraista. Moniin tilanteisiin on vakiintunut tiettyjä sanoja tai fraaseja, joita on odotuksenmukaista käyttää. Kun esimerkiksi ojennan jollekulle jotakin, sanon ole hyvä, ja vastaanottaja todennäköisesti vastaa kiitos.

Mutta mikä on tämä kielen ilmiö, että sanojen tai fraasien käyttämisen sijaan matkitaan tilanteisiin sopivia äänimerkkejä tai -efektejä onomatopoeettisesti? Onko esimerkiksi soittokellottoman pyöräilijän tehokkaampaa kailottaa ring ring kuin huudella anteeksi jokaiselle vastaantulijalle tai ohitettavalle? Kenties sanallistettu ääniefekti herättää (muittenkin kuin kielitieteilijöitten) huomion helposti eikä tunnu yhtä epäkohteliaalta kuin huuto väistäkää tai tehkää tietä. Suurajoneuvon peruutusääntä imitoiva piip piip piip niin ikään korvaa kohteliaan tai epäkohteliaan väistämiskehotuksen. Ihmisjoukon keskellä jopa puhuttu äänisignaali herättää yleisön huomion, kun taas anteeksi voi jäädä huomiotta, kun ei tiedetä, kuka pyytää anteeksi ja keneltä.

Tehokkaasta huomion herättämisestä on kyse myös kop kop -esimerkissä. "Ääneen koputtaja" haluaa avata viestintäkanavan ja varmistua työtoverinsa huomiosta ilman, että joutuu sanomaan anteeksi että häiritsen tai muuta sellaista. Työtoverin on myös mahdollista tunnistaa "ääneen koputtajan" puheääni, jolloin hän voi ryhtyä soveltamaan haluamaansa käyttäytymisskeemaa (ärhentely, kohtelias vastaus jne.) jopa ennen kuin on edes nähnyt häiritsijää.

Nam nam -esimerkissä onomatopoeettisen ilmauksen funktio ei ole huomion herättäminen vaan kiitollisuuden ilmaiseminen. Äännähdys korvaa joko sanan kiitos tai pitemmän selityksen siitä, miksei tarjottu herkku tule heti syödyksi mutta on silti mieluisa lahja. Nam nam on ikään kuin ennakointi tulevasta herkutteluhetkestä. Jäin miettimään, miksi tässä tapauksessa henkilö ei kiittänyt, mutta en hoksannut kysyä. Ehkä vain yhdestä makeisesta kiittäminen tuntui liialliselta, mutta jotain teki mieli sanoa.

Käytämmekö onomatopoeettisia ilmauksia silloin, kun sanat eivät riitä tai kun sanat tuntuvat olevan liikaa? Onko elinympäristömme niin täynnä erilaisia tuttuja signaaleja, että meidän on kätevämpää jäljitellä niitä kuin käyttää monimerkityksisiä kohteliaisuussanoja? Ovatko kohteliaisuusfraasit muuttuneet liian kliseisiksi, kun ne halutaan korvata onomatopoeettisilla sanoilla? Vai mistä tässä ilmiössä oikein on kyse?

Nälkävuosi ei ollut pitkä

Ensiksi: en nauti zombiekirjallisuudesta, en post-apokalyptisestä fiktiosta enkä ylipäätään kriisiaikojen kuvauksista. Suorastaan pelkään lukea siitä, kuinka ihmiset taistelevat hengestään äärimmäisissä olosuhteissa. Ehkä siksi esimerkiksi P. C. Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen ja Hannu Salaman Amos ja saarelaiset ovat syöpyneet mieleen. Joskus tuntuu tärkeältä lukea siitä, millaista voisi olla ja millaista olisi voinut olla.

Kenties siksi suurten nälkävuosien talvea 1867–1868 kuvaava Nälkävuosi jätti ristiriitaisen mielikuvan. Aki Ollikaisen esikoisromaanissa on taitavaa ja väkevää kerrontaa, joka tempaa täysillä mukaansa, mutta toisaalta kurjuudella ja kriisitilanteen vaikutuksilla ihmisluonteeseen mässäillään häiritsevästi. Tyyli ei paikoin tunnu edes inhorealistiselta vaan jopa yli vedeltyltä Voltairen Candiden tavalla.

R. W. Ekman: Kerjäläisperhe maantiellä  (1860)

Hienoimpana havaintona mieleen jäi kuvaus kansan kahtiajaosta, vaikka nälkä ja puute vaivaavatkin kaikkia jossain määrin. Ylhäisö ja rahvas tuntuvat elävän täysin eri maailmoissa, vaikka henkilöiden kohtalot punoutuvat yhteen. Tuntuu tarpeelliselta verrata, että samalla kun ylemmät ovat pohtineet, mikä on naiselle sopiva istuma-asento, alemmat ovat tapelleet verissä päin viimeisestä leipäpalasta. Parempiosaiset siemailevat punssia lämpimissä taloissaan, kun vaivaiset vaeltavat kohti parempia seutuja ja kaatuilevat lumihankeen. Tämä kaikki on tapahtunut samaan aikaan samassa maassa, ja lukiessa tuntui hurjalta muistaa se.

Nälkiintyneillä ei ihmisyys paljoa paina, konkreettisestikaan. Itsekkyys ja toisten huomioon ottaminen vaihtelevat sen mukaan, kuinka paljon maha kurisee. Silti humaaneja yksilöitä löytyy kaikista kansanosista. Lapsista pyritään huolehtimaan. Ei ole väliä, kenen lapsi on, kun se nyt kuitenkin elää.

Välillä oli vaikeuksia pysyä kärryillä henkilöistä ja näkökulmista. Kenties hitaampi kerronta ja vähäisempi erisnimien määrä olisivat auttaneet lukijaa. 141 sivuun on saatu mahtumaan sellainen määrä väkeä, että on kuin katsoisi joukkohaudan sisältöä ja koettaisi käsittää, kuka kukin on. Toisaalta onko tuolla niin väliäkään, kenen ajatuksista milloinkin on kyse; "samaa luukasaa ollaan koko poppoo", kuten henkilö nimeltä Ruuni vitsailee. "[Joukkohaudasta] kun tuomiopäivänä kömmitään ylös, sitä ei tiiä, kenen luut on matkaansa keränny."

Yhtä kaikki, tämä kirja jättää voimakkaan muistijäljen. Olisi tätä pitempäänkin lukenut. Ollikaiselta voi varmasti jäädä odottamaan muita, kypsyneempiä teoksia.

Goodreads, loit hirviön

Edellisessä kirjoituksessani intoilin Kannesta kanteen -blogista ja kirjojen suunnitelmallisesta ahmimisesta ylipäätään ja kyselin lukuvinkkejä. Jenni suositteli Goodreads.com-sivustoa, johon hurahdin heti täysin. Kiitos vinkistä! Tosin olo on nyt kuin Frankensteinilla: hupsis, loin hirviön.

Goodreadsin ideana ovat erilaiset kirjalistat. Sivustolle on syötetty miljoonia kirjoja (en pikaisesti etsien löytänyt tarkkaa lukumäärää), joita käyttäjät voivat merkata luetuiksi, parhaillaan luettaviksi tai kiinnostaviksi lukea. Luetut kirjat voi arvostella tai vaikka vain antaa holistisesti tähtiä yhdestä viiteen. Muitten käyttäjien kanssa voi verkostoitua ja tutkia heidän "kirjahyllyjään". Kirjallisuusvinkkejä saa myös suoraan Goodreadsilta, joka jollain algoritmilla analysoi listattuja kirjoja ja ehdottaa niitten pohjalta lisää luettavaa. Oikein näppäriä toimintoja kaikki.

Noblesse oblige.... Ei kun tämä olikin se toinen mottoni.
Oi ihana Janosch!

Kuten totesin, hurahdin tähän sivustoon täysin. (Ja kuten tiedän jo ennestään, hehkuva kiinnostukseni mitä tahansa asiaa kohtaan kestää aluksi keskimäärin 3 ½ vuorokautta.) Siispä listasin parissa päivässä viitisensataa ensiksi mieleeni tullutta opusta. Osaan jaksoin merkitä lukemisajankohdan ja muutamasta jopa kirjoittaa muutaman lauseen. Kiinnosti nimittäin, millaisia kirjoja sivusto osaisi suositella minulle. Ja houkuttelevia niteitä löytyikin! Osa oli sellaisia, jotka olen muutenkin aikonut lukea, ja osa aivan tuntemattomia.

Tietysti kirjoja löytää ilman tällaisia palveluitakin. Minusta lukuaikeet kuitenkin konkreettistuvat huomattavasti, kun kirjoista laatii listan. (Olen niitä suorituskeskeisiä ihmisiä, jotka nauttivat, kun saavat merkitä listattuja asioita tehdyiksi.) Toiseksi yritän vähentää "joo, pitäis lukea"- ja "en oo vielä lukenut" -hokemien käyttöä tiettyjen, usein puheenaiheena olevien opusten yhteydessä. Miksi toistaa samaa vuodesta toiseen, kun voisi LUKEA kirjan, kyetä keskustelemaan siitä ja päästä lähemmäs siitä puhuneen ihmisen kokemusmaailmaa?

Helin seuraavat luettavat (138)

(Huom.! Nimien kirjoitusasu on sama kuin Goodreadsissa eli ei aina suomen suositusten mukainen.)

Adams, Douglas	Dirk Gently's Holistic Detective Agency (Dirk Gently, #1)
Adams, Douglas	The Long Dark Tea-Time of the Soul (Dirk Gently, #2)
Agapetus	Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin
Aho, Juhani	Panu : kuvauksia kristinuskon ja pakanuuden lopputaistelusta Suomessa
Alcott, Louisa May	Little Women (Little Women, #1)
Aristophanes	Lysistrata
Asunta, Anssi	Kolmas aikakirja
Barnes, Julian	The Sense of an Ending
Bulgakov, Mikhail	Heart of a Dog
Burgess, Anthony	A Clockwork Orange
Calvino, Italo	Italian Folktales
Camus, Albert	The Plague
Christie, Agatha	And Then There Were None
Coetzee, J.M.	Life and Times of Michael K
Collins, Suzanne	The Hunger Games (The Hunger Games #1)
Corneille, Pierre	Le Cid
Crick, Mark	Household Tips of the Great Writers
Daudet, Alphonse	Lettres de mon moulin
Daudet, Alphonse	Contes du lundi
Dieckmann, Maijaliisa	Väläys pimeässä
Dostoyevsky, Fyodor	The Idiot
Dostoyevsky, Fyodor	White Nights
Dostoyevsky, Fyodor	The House of the Dead
Duras, Marguerite	The Lover
Fielding, Henry	The History of Tom Jones, a Foundling
Fitzgerald, F. Scott	The Great Gatsby
Follett, Ken	Fall of Giants (The Century Trilogy #1)
Follett, Ken	The Pillars of the Earth (The Pillars of the Earth, #1)
Follett, Ken	World Without End (The Pillars of the Earth, #2)
Follett, Ken	Winter of the World (The Century Trilogy #2)
Gibran, Kahlil	The Prophet
Goethe, Johann Wolfgang von	Iphigenie auf Tauris
Goethe, Johann Wolfgang von	The Story of Reynard the Fox
Gogol, Nikolai	Taras Bulba
Gogol, Nikolai	The Inspector General
Golding, William	Lord of the Flies
Goleman, Daniel	Tunneäly: lahjakkuuden koko kuva
Hemingway, Ernest	For Whom the Bell Tolls
Hesse, Hermann	The Glass Bead Game
Hesse, Hermann	Siddhartha
Hietamies, Laila	Kylä järvien sylissä (Viipuri, #1)
Hietamies, Laila	Siniset Viipurin Illat (Viipuri, #2)
Hietamies, Laila	Vienan punainen kuu
Hietamies, Laila	Vierailla Poluilla, Oudoilla Ovilla (Kannas, #4)
Hietamies, Laila	Edessä elämän virrat (Kannas, #5)
Hietamies, Laila	Rakkaani Tuli Vuorilta
Hietamies, Laila	Kesän korkea taivas (Viipuri, #3)
Hietamies, Laila	Valkeat yöt (Laatokka, #5)
Hietamies, Laila	Pilvissä taivaanlaiva (Laatokka, #1)
Hietamies, Laila	Valamon yksinäinen (Laatokka, #3)
Hietamies, Laila	Maan kämmenellä (Laatokka, #2)
Hietamies, Laila	Jäiden soitto (Laatokka, #4)
Hietamies, Laila	Valoa Kohti (Laatokka, #6)
Hosseini, Khaled	A Thousand Splendid Suns
Hosseini, Khaled	The Kite Runner
Hugo, Victor	The Hunchback of Notre-Dame
Hugo, Victor	Les Misérables
Hämeen-Anttila, Jaakko	Kalifien kirjastossa - arabilais-islamilaisen tieteen historia
Hämeen-Anttila, Jaakko	Jumalasta juopuneet
Hämeen-Anttila, Jaakko	Gilgamesh; Kertomus ikuisen elämän etsimisestä
Hämeen-Anttila, Jaakko	Tuhannen ja yhden yön erotiikka
Hämeen-Anttila, Jaakko	Uskontojen risteyksissä: Välimeren alueen uskontojen juurilla
Hämeen-Anttila, Jaakko	Tiedon valtameri – Islamilaista viisautta
Hämeen-Anttila, Jaakko	Todellisuuden maailmat: Runoja ja proosaa islamin mystikoilta
Hämeen-Anttila, Virpi	Tarujen kirja
Itkonen, Juha	Seitsemäntoista
Itkonen, Juha	Hetken hohtava valo
Karra, Petri	Haarautuvan rakkauden talo
Katz, Daniel	Kun isoisä Suomeen hiihti
Kundera, Milan	The Book of Laughter and Forgetting
Kyrö, Tuomas	Mielensäpahoittaja
Kyrö, Tuomas	Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Kyrö, Tuomas	Miniä
Kyrö, Tuomas	Kerjäläinen ja jänis
Kyrö, Tuomas	Liitto
Laclos, Pierre Choderlos de	Les Liaisons Dangereuses
Lassila, Maiju	Liika viisas
Lee, Harper	To Kill a Mockingbird
Levi, Primo	Survival in Auschwitz
Linna, Väinö	Täällä Pohjantähden alla 1-3
Machiavelli, Niccolò	The Prince
Mailer, Norman	Adolfin linna
Marlowe, Christopher	Doctor Faustus
Maupassant, Guy de	Bel-Ami
Miller, Madeline	The Song of Achilles
Murakami, Haruki	Kafka on the Shore
Nevanlinna, Arne	Hjalmar
Niffenegger, Audrey	The Time Traveler's Wife
Numminen, M.A.	Baarien Mies
Oksanen, Sofi	Puhdistus
Ollikainen, Aki	Nälkävuosi
Orwell, George	1984
Paasilinna, Arto	Kymmenentuhatta Vuotta: Historian Kuvia Suomen Kansan Vaelluksesta
Paavolainen, Olavi	Nykyaikaa etsimässä
Pasternak, Boris	Doctor Zhivago
Picoult, Jodi	My Sister's Keeper
Proust, Marcel	In Search of Lost Time
Racine, Jean	Andromaque
Rannela, Terhi	Amsterdam, Anne F. ja minä
Rimminen, Mikko	Nenäpäivä
Rostand, Edmond	Cyrano De Bergerac
Rousseau, Jean-Jacques	Confessions
Rowling, J.K.	The Casual Vacancy
Rowling, J.K.	Harry Potter and the Deathly Hallows (Harry Potter, #7)
Rybakov, Anatoly	Дети Арбата
Rybakov, Anatoly	Дети Арбата. Книга 2. Страх
Rybakov, Anatoly	Дети Арбата. Книга 3. Прах и пепел
Sacks, Oliver	The Man Who Mistook His Wife for a Hat and Other Clinical Tales
Salinger, J.D.	The Catcher in the Rye
Saramago, José	Blindness (Blindness, #1)
Sartre, Jean-Paul	No Exit and Three Other Plays
Shaw, George Bernard	Pygmalion
Sholokhov, Mikhail	Quiet Flows the Don
Silfverberg, Anu	Luonto pakastimessa
Silfverberg, Anu	Sata sivua: Tekstintekijän harjoituskirja
Sinisalo, Johanna	Sankarit
Tervo, Jari	Layla
Tolkien, J.R.R.	The Hobbit
Tolstoy, Leo	Tunnustuksia
Tolstoy, Leo	War and Peace
Tolstoy, Leo	The Kreutzer Sonata
Topelius, Zacharias	Välskärin kertomuksia
Topelius, Zacharias	Talvi-iltain tarinoita
Unknown	Beowulf: A New Verse Translation
Valtaoja, Esko	Kaiken käsikirja
Waltari, Mika	Nuori Johannes
Waltari, Mika	Kiinalainen kissa: satuja ja tarinoita 1928–1946
Waltari, Mika	Mikael Hakim
Waltari, Mika	Lähdin Istanbuliin
Waltari, Mika	Kaarina Maununtytär
Valtonen, Hilja	Vaimoke
Valtonen, Hilja	Hätävara
Valtonen, Hilja	Nuoren Opettajattaren Varaventtiili
Wasserman, Dale	One Flew Over the Cuckoo's Nest
Wilde, Oscar	The Importance of Being Earnest
Wilde, Oscar	An Ideal Husband
Yli-Juonikas, Jaakko	Neuromaani
Zola, Émile	Nana (Les Rougon-Macquart, #9)

Täytyy lopuksi todeta, ettei virtuaalinen kirjanimekkeiden selailu tuota sellaista tyydytystä kuin kirjastoissa tai antikvariaateissa oleilu. Kirjan fyysinen olemus on tärkeä; se, että sitä saa pitää kädessä ja haistaa sen tuoksun. Kirjoja on paljon kiinnostavampaa haalia hyllyistä, raahata niitä sylissä ja hieman syyllisesti virnistellen käydä lainaamassa ne kirjastonhoitajalta, että anteeksi vain, otin tällä kertaa kaikki Karjala-aiheiset tietokirjanne ja puolet kaunokirjallisuuden M-alkuisten hyllystä [tositapahtumia]. Tai hankkia kirjoja omaksi ja voitonriemuisesti vihkiä käyttöön kirjoittamalla kansilehdelle nimen ja vuosiluvun.

Goodreads-profiilisivuni löydät täältä. En halua luovuttaa sivustolle Facebook- tai minkään muun käyttäjätilini tietoja, joten käyttäjätoverien löytäminen on työlästä. Jos satut käyttämään sivustoa, lisää toki minut toveriksesi! :)

Kesän tekstimaailmaa

Olen viettänyt tämän viikon lomaa ahmimalla kirjoja ja lehtiä. Todellisuuspako onnistuu mainiosti, kun hotkii toista hyllymetriä kirjoja! Lisäksi kävin läpi kolmen kesätyökesän Suomenmaat ja leikkasin kirjoittamani jutut talteen. Ennen lomaa olin kahlannut 30 vuoden aikana ilmestyneet Kylähullut, joten eiköhän tässä ole aikakausjulkaisuja yhden loman tarpeiksi.

Opettelin lukemaan jopa sähköistä kirjaa iPadista, mikä olikin erikoinen kokemus. Pidän enemmän fyysisistä kirjoista, ja oli mukava palata kotiin Jyväskylään, kun täällä odotti laatikollinen uusia kirjoja. Oli myös järjesteltävä kirjahylly uudelleen, koska kaikki mahdolliset pöytätasot olivat täyttyneet opuksista ja halusin saada ne järjestykseen. Odotan innokkaasti sitä päivää, kun voin tuoda KAIKKI kirjani saman katon alle ja koota ne kunnollisiin, riittävän tilaviin hyllyihin. Tätä hohdokkaampaa tulevaisuuttaan odottaa tällä hetkellä noin 23 hyllymetriä niteitä.

Kotoa löytyi ensimmäinen kirjoituskilpailutekeleeni,
ensimmäisellä luokalla (1996) kirjoittamani
18-sivuinen kirja Pikku karhut pienenä.

Jotta pöytätasot eivät kuitenkaan pääsisi aivan tyhjenemään, kärräsin Mäntsälän-kotoa joitakin yläasteaikaisia ja vanhempia kirjoitelmiani. Niitä lukemalla koetan tavoittaa peruskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen juonteita sekä teini-ihmisen ajatuksia valmistautuakseni tulevaan työhöni. [Alan nimittäin syksyllä opettaa tuntiopettajana Jyväskylän yliopistossa paitsi äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikkaa myös kirjoitusviestintää.]

Yläasteen ainekirjoitusvihon lukeminen oli yhtäältä hervotonta hupia, toisaalta ikäkausihäpeästä voihkimista. Kaikesta kamaluudestaan huolimatta vihko oli oiva portti nuoremman minän maailmaan. Hauskinta oli yllättyä omasta ajatuksenjuoksusta ja arvailla, mitkä kuullut tai luetut vaikutteet paistavat mistäkin. Ja ah; silloinen välimerkkien käyttöni... oli kuin niistä runo- ja novelliantologioista, joita rohmusin kirjastosta. Onneksi kirjallisessa ilmaisussani on tapahtunut edes jotain kehitystä!

Kirjoitelmista ilmenee myös, etten ole yhdeksännellä luokalla lainkaan ymmärtänyt Arto Paasilinnan huumoria, vaan lyttään arvostelussani Volomari Volotisen ensimmäisen vaimon aivan täysin. Nyttemmin en ole kirjan yhdentekevyydestä niin varma. On varmaan luettava se uudelleen. Muutenkin tekisi mieli vilkaista joitakin opuksia ja katsoa, olisinko niistä vielä samaa mieltä kuin nuorempana. Esimerkiksi Siegfried Lenzin Kiusattu (Arnes Nachlaß 1999, suom. Oili Suominen 2001) näkyy tehneen suuren vaikutuksen. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajamme L. S. luetti meillä hyvää kirjallisuutta. Olen siitä sangen kiitollinen.

Murrenäytteestä näennäiseksi kansanlauluksi

Lähi- ja etäsukukielisiä murrenäytteitä sisältävät kirjaset ovat oikea aarreaitta perinnetietoiselle biisintekijälle. Tänään väsäsin valmiiksi suunnittelemani laulun ketusta, joka huijaa muuatta ukkoa. Tarina perustuu eteläkarjalaiseen murrenäytteeseen, joka löytyy SKS:n Näytteitä uralilaisista kielistä III:sta. Näinkin voi fennisti opiskella sukukieliä.

Innostuin jutusta niin, että äänitin heti demon. Säestyksenä soivat viulu ja munniharppu. Johan niiden soittoa on kaksi viikkoa tullutkin harjoiteltua!
Tästäpä biisin Rebo kuolluon voi jo kuunnella. Näennäistä kansanmusiikkia esittävä yhtyeeni Šiivilä päätynee esittämään tätä laulua. (Muokkaus: Eipä tullutkaan tästä Šiivilä-biisiä. Sen sai sooloprojektini Helakka.)

Päivitys 26.2.2012:
Olen lueskellut karjalankielisiä oppikirjatekstejä ja "sananpolvia". Yllättävän paljon materiaalia löytyy netistä! Helppo opetella uutta kieltä. Ja eikö löytynyt taas yksi versio sadusta Vijzas rebo. Kuulostaako tutulta?

Elokuu oli elokuvakuu

Elokuussa innostuin elokuvataiteesta ja elokuvallisesta kerronnasta. Asiaan vaikutti suuresti se, että kävin humanistisen tiedekunnan videotuotantokurssin, jossa toteutimme ryhmissä mainoselokuvat. Kurssin aikana kaavailimme Ketun kanssa vaikka mitä lisäprojekteja, joista osaa tehdään jo, ja loppuja ryhtynemme toteuttamaan lähiaikoina. Koko ajan pitäisi kulkea kameran kanssa. Kaikkea voisi kuvata. Ja niin melkein kuvaammekin.

Jyväskylän yliopiston humanistista tiedekuntaa mainostimme huvipuistohengessä.

Eräänä iltana erään konsertin jälkeen syntyi näennäistä kansanmusiikkia esittävä yhtye Šiivilä. Yhtyeen ensiesiintyminen on taltioitu Lounaispuistossa.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaopintoihin olin aiemmin tehnyt laulun opetussuunnitelmasta. Julkaisin sen uudelleenäänitettynä lukutaitopäivän kunniaksi.

Tavan adessiivilla tositarkoituksella

Minulla on pieni ongelma. Ongelma selittyy tavan adessiivilla.

Monilla on tapana ilmaista tekotapaa adessiivilla (-lla/-llä), kun taas kaltaisellani kielinatsilla siis kielipoliisilla tarkoitan kielijärjestyksenvalvojalla on tarve korvata adessiivi-ilmaus instruktiivilla. Kielitajullani ei riitä käsityskyky siihen, että jollakulla olisi tahallaan halua kirjoittaa jokin asia adessiivilla silloin, kun vähemmällä vaivalla pääsisi korvaamalla adessiivin instruktiivilla. Toisaalta tässä asiassa halulla ei liene mitään tekemistä, vaan adessiivilla mässäily selittynee kielenkäyttötaidoilla (tai niiden puuttumisella) tai ihan vain huolimattomuudella.

Ongelmallani on etenkin viime ajoilla ollut sellainen piirre, että hahmotan kaikki adessiivilla ilmaistut asiat instruktiivisiksi. Jos vaikkapa jollakin uutisella on otsikko "Mies yritettiin tappaa kadulla", näen heti sieluni silmillä, kuinka miestä mätkitään kadunpätkällä. Tai kun "Pitkiä naisia sorretaan vaateostoksilla", hujopitar litistyy vaatekassien, kenkien ja sukkahousujen alle.

Kun etsin tositarkoituksella apua, sitä oli tarjolla Kotuksella. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on suurella asiantuntemuksellaan kirjoittanut tavan adessiivista hyvän artikkelin. Voin suurella ilolla ja täydellä sydämellä suositella sen lukemista. Artikkeli on täällä. Sen lopussa todetaan lautakunnan päättäneen (2003), että "tapaa voidaan kirjakielessä ilmaista myös adessiivilla – muiden tavan ilmaisukeinojen ohessa ja tyyliseikat huomioon ottaen".

Kaikella kunnioituksella Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta kohtaan yritän suhtautua adessiiveja – myös mielestäni ylimääräisiä – kohtaan hieman rauhallisella tavalla. En yritä tuhria niitä kaikkia punakynällä, vaan koetan toimia siten, että kaikilla kielikukkasilla olisi mahdollisuus kukkia – muiden ilmaisukeinojen ohella ja tyyliseikoilla huomioituna. Välistä on hyvä muistella, ettei kaikilla -lla/-llä-päätteillä loppuvilla sanoilla ole tekemistä adessiivin kanssa.


Päivitys 3.5.2015: Päivitin Kotuksen artikkelin linkin.

Kyllä kannatti laskeutua puusta.

Silläkin uhalla, että tämä blogi alkaa muistuttaa diskurssianalyysin materiaalikokoelmaa, kirjoitan taas eräästä keskustelusta. Kiitoksia vinkistä uskolliselle lukijalleni E:lle!

Olin taannoin asioimassa paikallisessa äänitallenneliike Z:ssa (nimi muutettu). Pengoin levyjä kohtalaisen kauan. Myyntitiskin takana hääräsi kaksi myyjää, mutta juuri kun astuin askelen kassaa kohti, molemmat myyjät löysivät äkkiä selkänsä takaa jonkin kiireellistä järjestelyä vaativan tehtävän. Asetettuani haluamani levyn pöydälle (kops!), odotettuani hetken, vaihdettuani asentoani (KOPS!), odotettuani pitemmän hetken, yskäistyäni merkitsevästi (KRHM!) ja odotettuani ikuisuudelta tuntuvan ajan reippaampi myyjistä kääntyi tiskiä kohti. Toinen oli ryhtynyt tuijottamaan sivussa olevan tietokoneen näyttöä niin intensiivisesti, että hänen täytyi olla joko erittäin likinäköinen tai yhdistetty tietokoneeseen näkymättömillä aivosähkökäyräkaapeleilla, tai sitten hän yritti laskea, montako pikseliä on Arial-fontin a-kirjaimessa, kun fontin koko on 12.

Seuraa hämärästi litteroitu keskustelu. Kaarisulkeissa on tutkijan tulkintoja repliikkien funktioista. Hakasulkeissa on muita kommentteja ja huomautuksia. Kursivoidut kohdat kuvaavat tapahtumia.

Reippaampi myyjä: - Ã. (Äännähdys lienee tulkittavissa tervehdykseksi.)
HH: - Hei. Ostaisin tämän levyn. [Varmuuden vuoksi osoittaa haluamaansa levyä, koska myyntitiskillä lojuu useita äänitallenteita.] [Muuten repliikki on typerähkö.]
Reippaampi myyjä: - ... [Avaa suunsa puoliksi, mutta sulkee sen ja avaa sen sijaan levykotelon.] Ã. Täälleio'llevyysisäl. [Levyttömyyden ei pitäisi olla mikään yllätys myyntiliikkeessä, jossa suurin osa esillä olevista koteloista on tyhjiä levyjen ollessa säilössä myyntitiskin alla ja takana.] (Kenties myyjän tarkoitus oli vain ilmaista työtoverilleen, että hän voisi auttaa jotenkin.) [Alkavat etsiä levyä.]
Toinen myyjä: - Mikäseo'. (Tarkoituksena on etsintöjen edetessä varmistaa, mitä tulisi löytää.)
Reippaampi myyjä: - Veits Tom. [Näyttää levykoteloa. Jatkavat etsintöjä.]
Toinen myyjä: Tos. ('Tuossa.') [Ojentaa levyn.]
Reippaampi myyjä: Tos. ('Kiitos.') [Ottaa levyn.]
[Seuraa muutamia kaupallisia toimenpiteitä, joiden seurauksena kotelo levyineen vaihtaa omistajaa ilman, että myyjä vaihtaa silmäystäkään asiakkaan kanssa.]

Keskustelun kirjaamista ei ole tarpeen jatkaa pidemmälle, kun ihmiskunnan puheviestinnällisen ylpeyden, ns. palvelevan äänitallenneliikkeen myyjien käyttämän diskurssin nerous on tullut todistetuksi.
Kuinka hienoa: sama äännejono, tos, merkitsee tässä diskurssissa sekä 'tuossa' että 'kiitos'. Kertakaikkisen upeaa! Mitenköhän pitkiä keskusteluja nämä myyjät pystyvät käymään näiden muutaman äänteen avuin? Kas tässäpä tutkimuskysymys.

Jk. Ymmärrän toki ja tiedän varsin hyvin, että tässä ns. palvelevassa myyntiliikkeessä saa myös ns. palvelua, jos kysyy jotakin. Jos ei kysy mitään vaan käyttää pelkkiä interjektioita ja väitelauseita, ei kannata odottaa muuta takaisin.

Itku pitkästä ilosta

Suomalaisista sananlaskuista voi mainiosti aistia kansallisen henkemme. Näin äkkiseltään listaten noin 87 prosenttia sananlaskuistamme on negatiivishenkisiä tölväisyjä, joiden funktiona on joko a) tuottaa närää kuulijalle, b) palauttaa kuulija maan pinnalle muistuttamalla hänen rajallisuudestaan ja/tai c) purkaa pahaa mieltä toiseen aforistisessa muodossa.

Eräs ystäväni oli ollut luistelemassa, kaatunut ja satuttanut itsensä. Ja mitä hänelle sanottiin?

Tekevälle sattuu.

Ei kerta kaikkiaan voi olla niin, että kaikkea hyvää, hauskaa ja miellyttävää seuraa jotakin ikävää.

Lopuksi huomautan ihan varoiksi, että tässä tekstissä esittämäni prosenttiluku ei perustu mihinkään kvatitiiviseen tutkimukseen saati muihin laskelmiin. Luulo ei ole tiedon väärti.

Joululahjaksi opintopisteitä

En minä pysty kirjoittamaan proosarunoa.
Sanat eivät järjesty jäseniksi,
raajat ovat rajoittamassa.

Luovan kirjoittamisen kurssi
meni silkaksi luovimiseksi.

Näinköhän saan opintopisteitä joululahjaksi.

Joissakin maissa tuhmat lapset
saavat risuja,
joissakin hiiliä.
Molemmilla voi piirtää,
toisilla hiekkaan,
toisilla paperille tai seinään.

Kuvataiteilija varmistaa piirrosvälineensä riittävyyden
koristamalla ympäristöään läpi vuoden.
Tuhmien taiteilijoiden apurahat ja hiilet eivät ikinä lopu.

"Tuhma" on "tyhmä" takavokaalisena.
Tyhmä olen minä,
kun en taivu proosarunoilijaksi.