Tieteellinen teksti on rakennettu

Jyväskylän seminaarista ovat peräisin monet tutut koulu- ja joululaulut. Ne ovat levinneet opettajien mukana ympäri Suomea. Käytin aikamuotona perfektiä, koska näin tapahtuu edelleen.

Erja Kososen ja Reijo Pajamon toimittaman Seminaarinmäen koululauluja -teoksen (2009) mukaan yksi 1800-luvun lopun suosituimmista koululauluista oli Lapsen laulu, jota laulettiin kansansävelmällä. Sen sanat kuuluivat näin:

Lapsi olen laulavainen,
pieni vielä voimaton,
huvitusta hakevainen,
huikennellen huoleton.

Tähän aikansa hittisävelmään kirjoitti uudet sanat Gustaf Oskar Schöneman eli K. O. Kaunonen. Schöneman oli Jyväskylän kaupunki- ja maaseurakunnan pappi sekä intomielinen suomalaisuuden harrastaja, ja hän suomensi lauluja koulujen ja kuorojen käyttöön. Hänen suomennoksistaan tunnetuimpia ellei tunnetuin on Jouluyö, juhlayö.

Kovin suosittu tuli myös sanoituksesta Joulupuu on rakennettu, jota siis alettiin laulaa Lapsen laulun tutuksi tekemällä kansansävelmällä. Etenkin pienten lasten mieleen ollut runo ilmestyi Schönemanin oppikirjan Uusi Kuva-Aapinen toisessa, lisätyssä painoksessa vuonna 1876, kerrotaan Seminaarinmäen koululauluja -kirjassa. Sittemmin joulupuu sekä koristeena että lauluna on vakiinnuttanut paikkansa koulujen kuusijuhlissa. Ainakaan omalta koulutaipaleeltani en muista yhtäkään joulujuhlaa, jossa tätä laulua ei olisi laulettu.

Helppo ja tarttuva sävelmä suorastaan kutsuu varioimaan sanoitusta. Kaikki tietävät tähän lauluun varmasti jotkin väännetyt sanat. Vaan oletko koettanut laulaa sanoja Partisaanivalssin sävelmällä? Sehän nimittäin onnistuu! Kokeilepa:

Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu
ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset
valaisevat kauniisti;
ympärillä lapsukaiset
laulelevat sulosti.

Pari vuotta sitten keksin, että useilla kirjoitusviestinnän kursseillani opiskeltuja tekstin tyylin piirteitä voisi kerrata laulamalla. Loppuvuosi kun oli, ensiksi mieleen juolahti juuri Joulupuu on rakennettu, johon olikin helppo istuttaa uusia sanoja. Ensimmäinen tällainen kurssin asiasisältöjä kertaava sanoitus Uutiskieli on rakennettu valmistui jouluun 2016 päättyneelle journalistiikan kielenhuollon kurssilleni, mutta sitä ei taidettu ajanpuutteen tai jonkin muun syyn vuoksi ehtiä laulamaan kurssin lopetustapaamisessa. Myöhempien vuosikurssien journalistit ovat sittemmin ottaneet laulun omakseen: viime syksyn journalistiikan kielenhuollossa uutiskielen tyylistä taidettiin laulaa jopa kolmesti. Useampikin opiskelija on kertonut oppineensa laulun sanat ulkoa ja muistelleensa niitä muun muassa tenttitilanteissa ja journalistisia tekstejä kirjoittaessaan. Laulu on siis täyttänyt tarkoituksensa.

Tieteellisen kirjoittamisen kursseja varten muuttelin sanoitukseni sisältöä hieman toisenlaiseksi, ja nyt tieteellisen tekstin tyylistäkin on ehditty laulaa kursseillani jo muutaman vuoden ajan. Millaista tieteellisen tekstin sitten tulisi olla? No tällaista:

Tieteellisen tekstin täytyy
olla asiallista,
käsitteiltään avattua,
selvää, helppolukuista.

Asiatyyliin eivät sovi
slangit, murteet, kapulat,
huudahtelut, ihmettelyt,
oudot sananvalinnat.

Vaihtelevaan virkerytmiin
ei pelkkiä päälauseita.
Vältä välihuomautuksia,
suosi sidossanoja.

Kerro ensin teemasana,
sitten uutta asiaa.
Kuka tekee? Mitä tekee?
Näin voit auttaa lukijaa.

Tätä laulua olen laulattanut siis paitsi omilla tieteellisen kirjoittamisen kursseillani myös aiheeseen liittyvillä vierailuluennoillani. Jaksan aina hämmästyä siitä, kuinka reippaasti jopa minulle vieraat opiskelijat ryhtyvät laulamaan tätä, kun tyyliluennon lopuksi heijastan sanat näkyviin, annan lähtöäänen ja aloitan laulun. Tämä ei kertaakaan ole jäänyt pelkästään opettajan hoilattavaksi, vaan aina ympärillä lapsukaiset ja aikuisemmatkin opiskelijat laulelevat sulosti. Ehkäpä laulun kaikinpuolinen tuttuus ja jossain määrin poikkeuksellinen pedagoginen lähestymistapa (= yhteislaulua yliopistokurssilla) innostavat laulamaan täysin rinnoin kuin lapsuuden joulujuhlissa.

Osa kollegoistani on innostunut laulusta, ja nyt sanoitustani käytetään useammillakin kursseilla. Levittelin lyriikkaa jo aiemmin Twitterissä ja julkaisen sanoituksen nyt blogissanikin siksi, että haluan innostaa opettajia hyödyntämään musiikkia opetuksessa. Musiikki edistää oppimista monin tavoin. Jos haluat käyttää juuri tätä sanoitusta kursseillasi, niin siitä vain, tee hyvin! Muistathan mainita kirjoittajan ja kertoa laulun taustasta.

Laulua on esitetty myös muutamissa konserteissa. Viime jouluna tieteellisen tekstin piirteistä lauloivat esityksissään lauluyhtyeemme Heikko aste ja Jyväskylän yliopiston kielikampuksen kuoro Mukamas. Mukamas-kuorolle tyrkkäsin nuotit eteen vasta viimeisissä harjoituksissa ennen joulukonserttia, mutta kaikki ottivat laulun silti upeasti haltuun. Laulu sai kerrassaan ihastuneen vastaanoton yliopiston kuorojen joulukonsertissa ylimääräisenä numeronamme. Juontaja totesi laulun jälkeen, että olisipa hän tiennyt kaiken tämän ennen kypsyysnäytteen kirjoittamista, sillä hänellä oli kuulemma ollut haasteita kaikilla laulussa mainituilla osa-alueilla. Riemastuttava maininta!

Jos siis mietit, mihin tyyliin maturiteetti pitäisi kirjoittaa, voit lukaista laulun sanat ja koettaa sisäistää ne ennen kirjoitusnäytteesi antamista.

Tieteellisen tekstin tunnuspiirteitä on loppuvuoden kursseillani kerrattu laulamalla. Hyvin ne ovat jääneet mieleen! Jyväskylän seminaarin lauluperinnettä kunnioittaen hyödynnän täällä v. 1876 julkaistua joululaulua.#JYUnity #opehommat #JYUkielikeskus #tieteellinenkirjoittaminen pic.twitter.com/dFIJfX3NMe

— Heli Hämäläinen (@hemihama) 10. joulukuuta 2018

Näin journalistiikan opiskelijat sepittävät uskottavia nimiä

Kirjoitus on ilmestynyt Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijoitten ainejärjestön Lööpin Jorno-lehdessä 3/2017.

Näin Lööpin fuksit sepittävät uskottavia nimiä

Kolmen vuoden ajalta kerätty aineisto kertoo, että aloittelevat toimittajat ajattelevat naisten sopivan lähinnä lapsen, äidin tai silminnäkijän rooliin, ei virkavallan edustajaksi tai asiantuntijaksi. 

Uskottavien sitaattien ja haastateltujen nimien sepittäminen on journalisteille tärkeä taito. Se on jopa niin tärkeä, että sitä harjoitellaan fuksisyksyn ensimmäisessä uutistehtävässä uutisjournalismin kurssilla. 

Tekstejä kirjoitetaan tyypillisesti niin, että otetaan mallia muista teksteistä. Aloittelevatkin journalistit osaavat matkia muitten juttuja sen verran, että he tunnistavat, millaiset nimet sopivat tavallisille tallaajille ja mitkä taas virkavallalle. 

Olen kolmen vuoden ajan koonnut sepitenimiaineistoa Lööpin fuksien uutisjournalismin kurssitehtävästä. Aineistooni kuuluu 117 sepitteellistä henkilönnimeä, jotka mainitaan onnettomuusuutisissa. 

Nimet olen luokitellut eri kategorioihin sen mukaan, missä roolissa sepitteelliset henkilöt pääsevät ääneen. Uutisissa esiintyy pelastuslaitoksen ja poliisin edustajia, lapsia sekä silminnäkijöitä ja muuta sekalaista seurakuntaa. 

Huomiota herättävin havainto on se, että asiantuntijatehtävissä haastatelluista henkilöistä suurin osa on miesoletettuja. Lööpin fuksit ovat vuodesta toiseen hyvin yksimielisiä siitä, että univormuun tai ratin taakse sopii vain mies, kun taas naispuolinen henkilö voi olla lähinnä lapsi, äiti tai silminnäkijä. 

Maskuliininen hegemonia vallitsee voimakkaimmin pelastuslaitoksen edustajissa, joista kaikilla on uroon nimi. Tyypillinen palopäällikkö on siis mies ja etunimeltään Matti (2) tai Jari (2).

Tämä tulos ei yllätä, koska Matti on Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomen 8:nneksi yleisin miehen etunimi (130 059), ja Jareja taas on Litmasen, Sillanpään ja Valteen lisäksi muutama muu (46 256). 

Paloväen sukunimistössä korostuvat tavanomaiset suomalaiset -nen-loppuiset nimet, kuten Kankkunen, Kivinen, Pasanen ja Väänänen. Muutama palomies on kuitenkin ilmeisesti kokenut meteorologi Pekka Poudan kohtalon: Antero Liekin ja Leo Etkun uravalinta lienee ollut selvä jo ristiäisissä. 

Vakuuttavilta poliiseilta vaaditaan enemmän ärriä kuin älliä. Poliisia voi edustaa vain, jos virkamerkissä komeilee mahdollisimman monta särmikästä r-kirjainta, kuten nimissä Ari Arkinen, Kari Korhonen, Raimo Pikkarainen ja Raimo Puranen. Näihin verrattuna rikosylikomisario Sulo Kukkanen vaikuttaa henkilöltä, joka haluaisi mieluummin olla kukkakauppias.

Nimen r-kirjain saa jopa naishenkilön pätevöitymään poliisin tehtäviin. Kuinkapa muuten Vesa Keskisen ex-avovaimona tunnetun mentaalivalmentaja Nina Juurakko-Vesikon nimi voisi toistua onnettomuusuutisissa.

Lasten etunimiksi on valittu huomiota herättämättömiä muotinimiä, kuten Eemil, Emma, Julius, Mira, Nina, Riku, Sini ja Adolf. Kullakin näistä on Suomessa tuhansia kantajia (noin 7 000–22 000), vaikka viimeksi mainitun suosio onkin viime vuosikymmeninä vähentynyt.

Myös muille haastatelluille on keksitty mahdollisimman tavanomaiset nimet. Matti Meikäläiseltä ei toistaiseksi ole saatu kommenttia, mutta Maija Meikäläinen pääsee säännöllisesti kertomaan onnettomuuden kulusta Korhosten, Virtasten ja Niemisten kera.

Jos toimittajilta loppuu mielikuvitus kesken, nimiin haetaan vaikutteita lähistöltä. Muitten haastateltujen kategoriassa yleisin etunimi on yllättäen Heli (3), joita ei Suomessa muuten ole erityisen paljon (alle 18 000). Heli-nimisillä onkin eittämättä paljon vakuuttavaa sanottavaa asiasta kuin asiasta.

On perin oudoksuttavaa, kuinka moni aktiiviuransa päättänyt jalkapalloilija on toistuvasti tekemisissä onnettomuustutkinnan kanssa. Ainakin Toni Kallio, Joonas Kolkka, Jari Litmanen ja Petri Pasanen ovat sekaantuneet asiaan.

Lisäksi uutisista paljastuu, että Leeni Varis tekee hämärää sivubisnestä Jyväskylän Koulutaksi Oy:n toimitusjohtajana. Tapionkadun sosiaaliasemalla puolestaan työskentelee täysin tunnistamattoman peitenimen turviin kätkeytynyt Joakim Läntinen-Nukke. Onneksi tällaisten nimien todenperäisyyttä ei kukaan epäile, ei ainakaan kukaan lööppiläinen.

Heli Hämäläinen

Kirjoittajalla on ilo opettaa journalistiikan mussukoita kielenhuollon ja tutkimusviestinnän kursseilla ja epäterve kiinnostus nimistöntutkimukseen.