perjantai 24. heinäkuuta 2009

Lisämaksusta

Tapahtui kesän aikana eräässä pääkaupungin lounaskahvilassa:

Iäkäs herrasmies - hattu ja kävelykeppi ja kaikki - valitsi lounaskahvilan leipähyllystä salaattijuustoleivän. Kassaneiti palveli parhaansa mukaan, ja herra rohkeni esittää toteamuksen muotoon kätketyn kysymyksen.
- Ei taida olla salaattia tuossa leivässä.

Kassaneidin ilme kuvasti aikamoista hämmästystä.

Herrasmies huomasi ettei ollut tainnut saada asiaansa ymmärretyksi.
- Niin, äkkiseltäänhän voisi kuvitella, että niin kutsutussa salaatti-juusto-leivässä olisi sekä salaattia että juustoa.

Hän puhui hitaasti ja venyttäen sanoja ja sanojen välejä niin kuin hänellä olisi käytössään kaikki maailman aika. Iäkkäillä herrasmiehillä on sellainen tapa. On myös sellaisia, jotka puhuvat nopeasti ja paljon, ja pitävät myös kaikkea aikaa hallussaan.

- Aivan, kassaneiti hihkaisi valaistuneena.
- Tämä on oikeastaan salaattijuustoleipä eikä salaatti-juusto-leipä. Nykyäänhän fetajuustoa pitää kutsua salaattijuustoksi, kun on nämä EU-säädökset ja kaikki. Tässä leivässä on siis sitä fetajuuston kaltaista juustoa, mutta salaattia ei valitettavasti ole.

- Ahaa, sanoi iäkäs herrasmies.
- Ottaisin sen silti. Mutta olisiko mahdollista saada siihen vaikkapa pienestä lisämaksusta salaatinlehdykäinen?

Ei tullut salaatinlehdykäistä, ei edes lisämaksusta. Mutta herrasmies sai sämpylänsä.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Perunakellari

Tämän viikon hittisana tullee olemaan perunakellari. Ja mikäpä siinä, onhan perunakellari "suomalaisessa yhteiskunnassa erittäin tarpeellinen ja hyvä paikka", kuten keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen mainitsi odotetussa puheenvuorossaan tänään maanantaina.

Nyt alkuillasta Google antaa sanalle perunakellari vain 8020 osumaa. Veikkaan, että osumien määrä ylittää kymmenentuhannen jo muutaman päivän kuluessa - ellei jo tänään. Korhosen kommenttia siteerattaneen runsaasti näin heinäkuun hiljaisina uutispäivinä, ja varsinkin blogien kirjoittajille tämä lausuma on herkullinen lähtökohta.

Mutta kuinkahan moni tietää, että jo jonkin aikaa on ollut olemassa suomalainen nettisivusto Perunakellari.fi? Sivuilla on kokoelma enimmäkseen alakouluikäisille lapsille suunnattuja interaktiivisia harjoituksia, joiden käyttö on maksutonta. Etusivulla kerrotaan, että "monet tehtävistä soveltuvat hyvin myös kohderyhmää vanhemmille oppilaille, ainakin kertaus- ja eriyttämismielessä".

Sivustoa tutkiessa tulee mieleen, että monista Perunakellarin harjoituksista voisi olla hyötyä joillekin maamme poliitikoille ja heidän ns. sidosryhmätuttavilleen. Kesälomankin aikana on hyvä joskus kertailla jo opittua, ettei ihan kaikki pääse unohtumaan.

Perunakellariin vetäytyville suosittelen erityisesti seuraavia harjoituksia:
* Matematiikka
- Päivämääräharjoitus. Opitaan kirjoittamaan päivämäärät numeroin. (Helpottaa huomattavasti kalenterimerkintöjen tekoa, eikä sitten tarvitse jälkikäteen korjailla.)
- Perusjakolaskuja 1 ja 2. Toiset menevät tasan, toisista jää jakojäännös. Tehtävissä yhdistetään oikea lasku ja vastaus. (Riittää siis, että laskee vähän sinnepäin.)
- Desimaalilukujen pyöristäminen 1, 2 ja 3. Opetellaan pyöristämään numeroita eri tarkkuuksille. (Auttaa hahmottamaan, kuinka tarkasti tai epätarkasti lukuja voi esittää.)
* Äidinkieli
- Vuorosanaharjoitus 1 ja 2. Opitaan kirjoittamaan vuorosanat oikein. (Kuka sanoi ja mitä, ja kenen kommentti keskusteluun liittyikään? Kas tässä kertausharjoitus myös toimittajille: voivatko kaikki kommentit liittyä samaan asiaan?)

Luonnontieteen osastossa on niin ikään monia mielenkiintoisia harjoituksia muun muassa maanviljelyksen, eläinten, Suomen läänien, väestön ja kaupunkien tuntemuksesta.

Ennen perunakellariin tai Perunakellariin häviämistä kaikki kesäopiskelijat voivat yhdessä vielä laulaa luikauttaa vanhan lastenlaulun, jonka opin jo viisivuotiaana seurakunnan päiväkerhossa. Laulu kuvaa hyvin, millaista epäsopua ja eripuraa yksikin puraisu (tai pureva kommentti) voi saada aikaan. Kukahan olisi sellainen tarhuri, joka saisi osittain vihannesten tasolle taantuneen väen ruotuun?

Kukkuu, kukkuu, pikku lanttu nukkuu
kellarin pimeässä nurkassa.
Hiiri se tuli ja puraisi,
pikku lanttu naurista potkaisi.

Nauris se parkas' ja nurkkahan karkas',
porkkana paineli perässä.
Retiisi ja kukkakaali kikatti,
salaatti vain yksinänsä mökötti.

Kaali se suuttui ja punaiseksi muuttui,
punajuuri punoitti muuten vaan.
Sipuli se itkeä pillitti,
peruna se tilliä lohdutti.

Suut meni tukkoon, kun avain kävi lukkoon:
tarhuri kurkisti ovesta.
"Ollaan me kaikki kiltisti!",
vihannekset yhdessä vakuutti.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Yrittäkääpä itse

Miten puhuu turhautunut ihminen?

Vastauksena olkoon Neiti Marple -televisio-ohjelmasta kuulemani lausuma:

"Koettakaa itse stepata ja soittaa ksylofonia samaan aikaan!"

"Vaalitulos ei kuvasta kansan tahtoa huonon äänestysaktiivisuuden takia" - johan on aikoihin eletty!

Euroopan parlamentin vaalit olivat (7.6.2009) ja menivät. Kaiken tohinan keskellä en ehtinyt kirjoittaa niistä blogiin juuri mitään, mutta palataanpa asiaan nyt.

STT kirjoitti 15. kesäkuuta näin:

"Eurovaalien tulos ei vastaa riittävän hyvin kansan tahtoa, ajattelee puolet suomalaisista.

Aamulehden Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä 50 prosenttia suomalaisista yhtyi väittämään, ettei vaalitulos kuvasta riittävän tarkasti kansan tahtoa huonon äänestysaktiivisuuden takia. Europarlamenttivaaleissa äänesti hieman yli 40 prosenttia äänioikeutetuista.

Erityisen pahoillaan tuloksesta ovat pienituloiset eli alle 10 000 euroa vuodessa tienaaviin talouksiin kuuluvat henkilöt. Valtaosa heistä uskoi, ettei vaalitulos myötäile kansan tahtoa.

Sen sijaan yli 70 000 euron vuosituloja ansaitsevissa talouksissa suurin osa tuumasi, että tulos kuvastaa kansan tahtoa. Suomessa suurituloiset äänestävät ahkerammin kuin pienituloiset.

Kesäkuussa tehtyä tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 1 104 henkilöä."


Eli jos kansaa eivät vaalit kiinnosta, ja 60 % äänioikeutetuista jättää äänestämättä, se tarkoittaa vajaan kuudensadan ihmisen mielestä sitä, että kansan tahto ei toteudu.

Hyvänen aika sentään, juuri vaalituloksessahan kansan mielipide näkyy ja kuuluu. Äänestämättä jättäminenkin on mielenilmaus. Kun kolme viidesosaa kansasta vaikenee vaaleissa, vaalitulos suorastaan huutaa. Mutta osaammeko kuunnella, mistä kiikastaa?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...