Näin journalistiikan opiskelijat sepittävät uskottavia nimiä

Kirjoitus on ilmestynyt Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijoitten ainejärjestön Lööpin Jorno-lehdessä 3/2017.

Näin Lööpin fuksit sepittävät uskottavia nimiä

Kolmen vuoden ajalta kerätty aineisto kertoo, että aloittelevat toimittajat ajattelevat naisten sopivan lähinnä lapsen, äidin tai silminnäkijän rooliin, ei virkavallan edustajaksi tai asiantuntijaksi. 

Uskottavien sitaattien ja haastateltujen nimien sepittäminen on journalisteille tärkeä taito. Se on jopa niin tärkeä, että sitä harjoitellaan fuksisyksyn ensimmäisessä uutistehtävässä uutisjournalismin kurssilla. 

Tekstejä kirjoitetaan tyypillisesti niin, että otetaan mallia muista teksteistä. Aloittelevatkin journalistit osaavat matkia muitten juttuja sen verran, että he tunnistavat, millaiset nimet sopivat tavallisille tallaajille ja mitkä taas virkavallalle. 

Olen kolmen vuoden ajan koonnut sepitenimiaineistoa Lööpin fuksien uutisjournalismin kurssitehtävästä. Aineistooni kuuluu 117 sepitteellistä henkilönnimeä, jotka mainitaan onnettomuusuutisissa. 

Nimet olen luokitellut eri kategorioihin sen mukaan, missä roolissa sepitteelliset henkilöt pääsevät ääneen. Uutisissa esiintyy pelastuslaitoksen ja poliisin edustajia, lapsia sekä silminnäkijöitä ja muuta sekalaista seurakuntaa. 

Huomiota herättävin havainto on se, että asiantuntijatehtävissä haastatelluista henkilöistä suurin osa on miesoletettuja. Lööpin fuksit ovat vuodesta toiseen hyvin yksimielisiä siitä, että univormuun tai ratin taakse sopii vain mies, kun taas naispuolinen henkilö voi olla lähinnä lapsi, äiti tai silminnäkijä. 

Maskuliininen hegemonia vallitsee voimakkaimmin pelastuslaitoksen edustajissa, joista kaikilla on uroon nimi. Tyypillinen palopäällikkö on siis mies ja etunimeltään Matti (2) tai Jari (2).

Tämä tulos ei yllätä, koska Matti on Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomen 8:nneksi yleisin miehen etunimi (130 059), ja Jareja taas on Litmasen, Sillanpään ja Valteen lisäksi muutama muu (46 256). 

Paloväen sukunimistössä korostuvat tavanomaiset suomalaiset -nen-loppuiset nimet, kuten Kankkunen, Kivinen, Pasanen ja Väänänen. Muutama palomies on kuitenkin ilmeisesti kokenut meteorologi Pekka Poudan kohtalon: Antero Liekin ja Leo Etkun uravalinta lienee ollut selvä jo ristiäisissä. 

Vakuuttavilta poliiseilta vaaditaan enemmän ärriä kuin älliä. Poliisia voi edustaa vain, jos virkamerkissä komeilee mahdollisimman monta särmikästä r-kirjainta, kuten nimissä Ari Arkinen, Kari Korhonen, Raimo Pikkarainen ja Raimo Puranen. Näihin verrattuna rikosylikomisario Sulo Kukkanen vaikuttaa henkilöltä, joka haluaisi mieluummin olla kukkakauppias.

Nimen r-kirjain saa jopa naishenkilön pätevöitymään poliisin tehtäviin. Kuinkapa muuten Vesa Keskisen ex-avovaimona tunnetun mentaalivalmentaja Nina Juurakko-Vesikon nimi voisi toistua onnettomuusuutisissa.

Lasten etunimiksi on valittu huomiota herättämättömiä muotinimiä, kuten Eemil, Emma, Julius, Mira, Nina, Riku, Sini ja Adolf. Kullakin näistä on Suomessa tuhansia kantajia (noin 7 000–22 000), vaikka viimeksi mainitun suosio onkin viime vuosikymmeninä vähentynyt.

Myös muille haastatelluille on keksitty mahdollisimman tavanomaiset nimet. Matti Meikäläiseltä ei toistaiseksi ole saatu kommenttia, mutta Maija Meikäläinen pääsee säännöllisesti kertomaan onnettomuuden kulusta Korhosten, Virtasten ja Niemisten kera.

Jos toimittajilta loppuu mielikuvitus kesken, nimiin haetaan vaikutteita lähistöltä. Muitten haastateltujen kategoriassa yleisin etunimi on yllättäen Heli (3), joita ei Suomessa muuten ole erityisen paljon (alle 18 000). Heli-nimisillä onkin eittämättä paljon vakuuttavaa sanottavaa asiasta kuin asiasta.

On perin oudoksuttavaa, kuinka moni aktiiviuransa päättänyt jalkapalloilija on toistuvasti tekemisissä onnettomuustutkinnan kanssa. Ainakin Toni Kallio, Joonas Kolkka, Jari Litmanen ja Petri Pasanen ovat sekaantuneet asiaan.

Lisäksi uutisista paljastuu, että Leeni Varis tekee hämärää sivubisnestä Jyväskylän Koulutaksi Oy:n toimitusjohtajana. Tapionkadun sosiaaliasemalla puolestaan työskentelee täysin tunnistamattoman peitenimen turviin kätkeytynyt Joakim Läntinen-Nukke. Onneksi tällaisten nimien todenperäisyyttä ei kukaan epäile, ei ainakaan kukaan lööppiläinen.

Heli Hämäläinen

Kirjoittajalla on ilo opettaa journalistiikan mussukoita kielenhuollon ja tutkimusviestinnän kursseilla ja epäterve kiinnostus nimistöntutkimukseen.

Kaskukirjaprojekti on Akateemisesti hauskaa

Tiesitkö, että kirjoitan kirjaa? Muun muassa sen vuoksi tässä blogissa on ollut kovin hiljaista.

Kirjaprojektiani voi seurata sille omistetussa blogissa Akateemisesti hauskaa. Tuloillaan on kaskukokoelma Jyväskylän yliopistoon ja opiskelijaelämään liittyvistä muistoista. Jos olet JY:n entinen tai nykyinen opiskelija tai henkilökuntaa, kannattaa vilkaista, mistä on kyse!

Yläkaupungin Yö näytti taas Jyväskylän parhaat puolet

On kyllä aivan mahtavaa, että Jyväskylässä on Yläkaupungin Yön kaltainen tapahtumien kudelma. Meiningin akateeminen hipsteriys ei tietenkään miellytä kaikkia, eivätkä kaikki tykkää siitä, että kaupunkilaiset järjestävät toisilleen ilmaista taide- ja kulttuuriohjelmaa. Esimerkiksi nimimerkki PysynLutakossa tiivistää tapahtuman idean Suomi24-keskustelupalstalla seuraavasti:

On bändejä joista kukaan ei ole kuullut ja jotain taidepajoja morjens

Minä kuitenkin tykkään matalan kynnyksen yhteisöllisestä ilmaisohjelmasta. Kirjoitin tämänvuotisesta festivaalista ylistävää palautetta ensin Facebookiin, mutta päätin julkaista saman tekstin myös blogissani. Kirjoituksen myötä haluan lähettää lämpimät kiitokseni järjestäjille ja esiintyjille.

* * * * *

Ensinnäkin esityksille oli valikoitunut enimmäkseen täydelliset esityspaikat. Huimaava nuorallakävely oli juuri sitä, mitä en ole koskaan kuvitellut näkeväni yliopiston kirjastossa. Lounaispuistossa esiintyneet yhtyeet, kuten muusikoiksi opiskelevien bändit ja Minä en ole kala, täyttivät lavan ja puiston ihan kevyesti. Käsikellot soivat Seminariumin juhlasalissa niin riemukkaasti, ettei paremmasta väliä. Juomatehtaan studio oli sopivan intiimi Mielettömän sitruunan improon.

Toiseksi ohjelman aikataulutuksessa oli hienosti otettu huomioon tarvittavat siirtymät ja roudaukset. Tällaisessa ohjelmaa pursuavassa tapahtumassa on minusta hirmuisen tärkeää, että esitykset pysyvät aikatauluissa, koska yleisö siirtyilee paikasta toiseen ennakkotietojen perusteella. Hienoa myös, että yleisömagneettien (esim. Må Pyton) edelle ohjelmaan oli jätetty sopivasti väljyyttä, jotta väki ei joutunut rynnimään edellisten katsojien paikoille.

Kolmanneksi ihailen YY:n ennakkotiedotusta. Ohjelmalehtinen on minulle mieluisin formaatti perehtyä illan tarjontaan, mutta nettisivuja ja etenkin esiintyjien esittelyjä on myös kiva penkoa. Huippua, että nettisivuilla pystyi tähdittämään kiinnostavimmat ohjelmat ja jakamaan tärpit vaivattomasti. Kun pohjatyöt on hyvin tehty ja ohjelmaan voi luottaa, on helppo räätälöidä itselleen loistava elämysilta. Ja yhtä helppo on muuttaa suunnitelmia lennosta.

Neljänneksi on kertakaikkisen huikeaa, miten rentoja ja hyväntuulisia ihmisiä kaupunkilaisista kuoriutuu tällaisen tapahtuman ajaksi (jotkut toki ovat sellaisia muulloinkin). Jopa vessajonoissa tuntemattomat tyypit nauravat ja LAULAVAT yhdessä. Viihtyvyyteen vaikuttaa tietysti eniten seura: mitä mainiompi porukka, sitä enemmän kierroksesta nauttii. Siitä kiitokset omalle YY-seurueelleni!

Onnistuimme luovimaan itsemme kaikkiin valitsemiimme esityksiin täsmälleen haluamillemme paikoille, mikä tietenkin edellyttää pitkällistä YY-kokemusta, taktikointia ja tilannetajua. Käsikellokonsertin näennäinen rauhallisuus sai täysin uusia sävyjä, kun istuimme puolen metrin päässä esiintyjistä ja saatoimme hypnotisoituneina seurata käsikellistien uskomattoman nopeita kellojenvaihdoksia. Hurjissa tempoissa oli myös vaaran tuntua, varsinkin kun sain kellistiltä vauhdissa lipsahtaneen malletin päin näköä. Samoin Må Pytonia en ole koskaan nähnyt niin likeltä kuin nyt. Suosikkisuomennokset saivat uutta potkua kokonaisvaltaisesta aistinautinnosta, kun läheltä kuuli valloittavan falsettilaulun, näki silmien välkkeen ja sai haistaa metsurin hien hajun.

Yläkaupungin Yö ja kaupunkimme kulttuuriväki, these are a few of my favourite things.

* * * * *


Kierroksemme Yläkaupungin Yössä 16.5.2015

• Aloitimme haahuilemalla kampusalueella ja katselemalla slackline-tasapainottelua.
• AO Jazz Orchestra Lounaispuistossa toi mieleen kaikki iloiset koulujen ja musiikkiopiston kevätjuhlakonserttimuistot.
• Yhteispeliä – ISOn Tanhuujat & Jyväskylän kansalaisopiston pelimannit Lounaispuistossa vetivät tuttuja tanhuja. Ehdimme seurata vain pari ensimmäistä numeroa.
• Mieletön sitruuna Juomatehtaan studiossa oli ihan mieletöntä settiä! Improseurue esitti paljon hauskoja lauluja ("En saa pyykkivuoroa") ja jopa improvisoidut Euroviisut. Israelin edustajan (Perttu Puranen) mieleenpainuva etninen melodia voitti ja Ruotsin Åken (Siiri Lehtonen) sympaattinen löpöhaniesitys oli mainio kakkonen. Ylipäätään mikä tahansa, mitä Perttu Puranen sanoo tai tekee, on hervottoman hauskaa.
• TPO All Stars Band Lounaispuistossa aiheutti suunnattoman bändinuoruusnostalgiavyöryn esittämällä muun muassa Hotel Californian ja Laylan. Törkeän taitavia laulajia ja kitaristi!
• Slackline yliopiston kirjastossa oli siis kirjaston aulaan 3. kerrokseen viritelty nuora, jossa useampikin miekkonen kävi tasapainoilemassa. Ihanaa sirkustunnelmaa ja kollektiivista hengenhaukkomista.
• Lauluyhtyemme Heikko aste lauloi yhden biisin Lounaispuistossa. Ainakin järjestysmiehet olivat innoissaan.
• Minä en ole kala Lounaispuistossa soitti Ultra Bra -covereita ja antoi erinomaisen käsityksen siitä, millaista olisi ollut päästä sukupolvemme suosikkiyhtyeen keikalle. (Löysin Ultra Bran vasta silloin, kun se lopetti.) Jäätävän hyvä basisti ja riehakas kosketinsoittaja jäivät parhaiten mieleen.
• Nautimme lämmittävää välipalaa Tiliassa. Sonaatilta loistoidea pitää Tilia auki iltaan saakka ja tarjota maittavia ruokia!
• Siberia Dance Crew X-rakennuksen edessä käytiin tsekkaamassa vain nopeasti, kun ensimmäisessä tanssiryhmässä tanssi kaverin kaveri.
• Capoeira Força Natural Ryhtilässä oli taidokkaasti viimeisteltyä kamppailuakrobatiaa ja tanssia. Bateria soittaa ihan tolkuttoman hyvin yhteen, esiintymisvaatteet oli valittu viimeisen päälle ja esityksen uhkapeliteema näkyi hauskasti myös setelin näköisissä mainosflaijereissa. Capoeiristat ovat niin kauniita nuoria ihmisiä, että heitä voisi luulla vampyyreiksi, jos ei paremmin tietäisi.
• Kävimme nuuhkimassa paistotuoksuja ja harrastamassa jonottamista Seminaarinkadulla. Vesa opetti mainion seisoskelutanssin!
• Lauluyhtyeemme Heikko aste lauloi yhden biisin A-rakennuksen kierreportaissa. Testasimme, mitkä portaat sopisivat parhaiten keikkapaikaksi.
• Käsikello-orkesterit Kide ja Clarabella Seminariumissa onkin kehuttu jo aiemmin tekstissä. Myrskyluodon Maijasta oli erityisen hieno sovitus, samoin eräästä taiwanilaisesta kansanlaulusta. Mahtavaa, että yleisö pääsi esitysten jälkeen kokeilemaan käsikelloja! Nyt tiedän jälleen yhden soittimen, jota haluaisin soittaa orkesterissa.
• Må Pyton Seminariumissa ihastutti ja nauratti, kuten aina ennenkin. Monty Python -suomennosten nokkeluus jaksaa huvittaa kerrasta toiseen. Nerokasta kääntää Henry Kissinger Urho Kekkoseksi! Uusia biisejä taisivat olla myös Money Song ja Eric the Half-a-Bee eli "Eerikin iltatee", tai niitä en ainakaan muista kuulleeni aiemmin. Må Pyton oli jokseenkin täydellisen illan täydellinen päätös.

Eläinkalligrafiaa

Mitä tekee henkilö, joka on lapsena piirtänyt enemmän hevosia kuin laki sallii ja on sittemmin liian kiinnostunut arabian kielen opettelusta? Hän hoksaa, että arabian ح-kirjain (ḥā) on kuin ilmetty hevosen korva ja että korvasta lähtien voi piirtää hevosen pelkillä hevonen-sanan kirjaimilla.

Oivallus ei ole mitenkään uusi. Arabikalligrafit ovat kautta aikain laatineet upeita kaunokirjoituskuvia. Esimerkiksi islamilaisessa taiteessa Koraanin tekstiä on kernaasti kirjoitettu ornamenteiksi vaikkapa kasveja jäljitteleviin muotoihin. Tai sitten on otettu jokin katkelma ja muotoiltu se joksikin eläimeksi. (Katsokaa vaikka Wikipediasta Islamic calligraphy tai Googlen kuvahausta arabic calligraphy animals.)

Innostuin ennen joulua piirtelemään hevosia ja muitakin eläimiä siten, että kirjoitin koko otuksen sen nimellä. Esimerkiksi venäläinen hevoseni koostuu pelkistä kirjaimista л, о, ш, а, д ja ь, ja kiinalainen hevonen on kauttaaltaan täynnä merkkiä 馬 (mǎ). Kuitenkin kiinnostavimmaksi osoittautui piirustella elukoita arabiaksi siten, että kirjoitan eläinsanaa kokonaisena yhä uudelleen. En siis lätki irtokirjaimia kenties sopivampiin paikkoihin vaan vääntelen ja kääntelen sanoja saadakseni ne asettumaan haluamaani muotoon.

Kas tässä kolme arabiankielistä luontokappaletta kalligrafiseen eläinkirjaan. Tunnistatko eläimet?

Kielipähkinä: tietynlaisia huvittavia yhdyssanaruokia

Jos nautit erilaisista kielipähkinöistä, vaivaa hetki päätäsi tällä keksimistehtävällä.

Keksitkö sellaisia (periaatteessa) syömäkelpoisia ruokalajeja, jotka täyttävät seuraavat kriteerit?

1. Ruokalajin nimi on yhdyssana.
2. Yhdyssanan molemmat osat eli määriteosa ja perusosa ovat jotain (periaatteessa) syötävää.
3. Yhdyssanan perusosa sisältyy kokonaisena määriteosaan.

Tällaisia ovat vaikkapa porkkanakana, (kesä-)kurpitsapitsa ja smetanaetana. Sen sijaan esimerkiksi retiisiriisi ei kuulu joukkoon, koska sana riisi ei sisälly retiisiin kokonaisena (RetIISI). Sitruunaruunaa, sakaalikaalia ja viillokkilokkia en ehkä maistaisi, mutta saa senkaltaisiakin ehdottaa – onhan syömäkelpoisen ja -kelvottoman muonan raja usein häilyvä, ja tässä on tietenkin kyseessä leikinlasku. Siispä mitä muita keksit?

Olen keräillyt näitä huvittavia yhdyssanaruokia vuodesta 2013. Auttavaa kielipäätään ovat tarjonneet toverini ja kurssilaiseni, mistä lämmin kiitos heille. Uusia ja hauskimpia yhdyssanakeksintöjä saa kernaasti listata vaikkapa tämän blogitekstin kommentteihin.

Kasvisruokia
kesäkurpitsapitsa
pinaattinaatti
sakaalikaali

Linturuokia
bakteeriteeri
etikkatikka
itikkatikka
leivosleivo
muikku-uikku
mustikkatikka
porkkanakana
sikanautakana
viillokkilokki

Kalaruokia
fusillisilli
seitikkisei

Liharuokia
fossiilisiili
kameliakameli
konjakkijakki
mammuttiammu (ammu on tässä 'lehmä')
opossumipossu
pekonikoni
pistaasiaasi
sitruunaruuna

Lisäkkeitä ja pikkuruokia
fenkolikolibakteeri
puurouhepuuro
sieni-ien
smetanaetana

Leivonnaisia
banaaninaan

Jälkiruokia
kalakukkolaku
silakkalakka

Juomia
melassilassi
muskottiskottiviski
pingviiniviini

Euroviisujen 2014 esikatselu

Kun pikkulinnut sirkuttavat ABBAn Does Your Mother Know'n kitarariffiä, on kevät ja aika perehtyä tämänvuotisiin euroviisuihin. Istukaa mukavasti, sillä tämä on pitkä sessio!

1. semifinaali

• Armenia: Aram MP3 – Not Alone

Miekkosella ja naikkosella on riitaa autossa. Välillä näytetään Tanskan viimevuotisen voittajajoukkueen husaaritakkeihin sonnustautuneitten muusikoitten keskivartaloita. Kaksi kolmasosaa biisistä kuulostaa lupaavalta jousiballadilta, mutta kolmannen minuutin alkaessa revitään käyttöön se ennalta-arvattavin musiikkityyli.

• Latvia: Aarzemnieki – Cake to bake

Ryhmä hippejä jammailee metsämökillä ja laulaja mainitsee Baker Streetin. Savolaiseen tapaan kakun leipominen on aloittamista vaille valmis. Eivätkö he tiedä, että the cake is a lie?

• Viro: Tanja – Amazing

Luulin, että Euphoria (2012) olisi jo kaluttu loppuun, mutta näköjään ei.

• Ruotsi: Sanna Nielsen – Undo

Ruotsalaiset hittinikkarit ovat keksineet uudehkon sävelkulun, josta tulee mieleen koripunonta ja Roy Orbisonin Crying ja jonka kaikki itseään kunnioittavat euroviisumaat sisällyttävät omiin esityksiinsä vuosina 2015–2017.

Vertaa Undon sävelkulkua...

... Roy Orbisonin biisiin Crying.

Kuten huomaamme tekemistäni ei-kovin-tarkoista nuottiesimerkeistä, kyseiset sävelkulut eivät olekaan kovin samanlaiset. No, tulipahan todistettua tämäkin.

• Islanti: Pollapönk – No Prejudice

Islannin verkkarimiehet soittavat ilomielistä rokkia löllykkä-Bätmän-henkisessä sarjakuvamaailmassa. C-osan backbeat ajaa pahiksetkin hyviksiksi, ja alussa vilautetaan Armenian tapaan Tanskan viimevuotisia marssirumpuja. Pitääkin selvittää musiikkikauppa Thomannilta, onko marssirummut myyty loppuun.

• Albania: Hersi – One Night's Anger

Luontodokumentissa esitellään luonnonvaraista sähkökitaristia ja muutamia tapoja ärähdellä laulaessa kuulostamatta vihaiselta.

• Venäjä: Tolmachevy Sisters – Shine

Neuvostoliiton aikana opittiin, että jos jotain jotain sattuu olemaan kaupan, sitä kannattaa haalia varastoon niin paljon kuin irtoaa. Identtisehkön näköiset laulajatyttöset ovat ostaneet kaupat tyhjiksi hehkulampuista. Valitettavasti taisi tulla virheinvestointi, koska ilmeisen kehnolaatuiset lamput poksahtelevat pitkin esitystä.

• Azerbaidžan: Dilara Kazimova – Start A Fire

Azerikaunottarella taitaa olla kisan hienoimmat mekot, ja ilmeisesti Veltto Virtanen pääsee heittämään papereita kulisseista harjoiteltuaan sitä ensin eduskunnan istuntosalissa. Muuten videossa pelataan öisen kaupungin ja soittimien estetiikalla.

• Ukraina: Maria Yaremchuk – Tick-Tock

Nais- Michael Jacksonit tanssivat valokeiloissa ja viheltävät tarttuvaa sävelmää, joka tuo mieleen Bond-elokuvien tunnussävelmät. Kappaleessa on niin paljon helposti kuunneltavaa populaaria ainesta ja 1960-lukulaista suurisilmäistä viattomuutta, että veikkaisin kappaleelle runsasta pistesaalista.

• Belgia: Axel Hirsoux – Mother

Belgian laulajana on Susan Boyle, mutta hän on nuorempi ja mies. Taustalla Edith Piafin haamu esittää pantomiimina klassisen kuvaelman "olen vankina lasisessa laatikossa". Biisi on klassinen paatosballadi, mutta laulajan ääni ei ole hullumpi.

• Moldova: Cristina Scarlat – Wild Soul

Dubstep on näköjään edennyt jo Itä-Eurooppaan saakka, joten voimme heittää hyvästit sen muodikkuudelle. Moldova luottaa kohtalokasääniseen naikkoseen ja goottisymboleihin (noitavehkeet, mustat hevoset, pöllyävä tomu, liehuvat kankaat). Tunnelmasta tulee mieleen Edgar Allan Poen novelli Ligeia, vaikka mitään egyptiläistä ei ole mukana.

• San Marino: Valentina Monetta – Maybe (Forse)

Monettakohan kertaa tämä Monetta on mukana kisoissa? Ilmeisesti kolmatta, jos olen pysynyt mukana laskuissa. Biisi on melkein sama kuin viimeksi, tai ainakin se käynnistyy yhtä hitaasti. Tämän vuoden euroviisumuotia on hengata hiekkarannalla iltapuvussa.

• Portugali: Suzy – Quero Ser Tua

Portugalin esitys sijoittuu myötähäpeän asteikolla tasolle "blondi Meiju Suvas laulaa lambadaa ja lihaksikkaat nahkahousuiset miehet soittavat isoja rumpuja taustalaulajien joikuessa ponnettomasti". Seuraavana myötähäpeän asteikolla on taso "vampyyrimaiset tyypit hyppivät ja heiluttelevat lippuja". Mutta katsos mokomaa, sillekin tasolle päästään tässä monipuolisessa varietee-esityksessä!

• Alankomaat: The Common Linnets – Calm After The Storm

Lauluduo, jonka miesosapuolella on oikeanlainen hattu, esittää versionsa biisistä Every Breath You Take.

• Montenegro: Sergej Ćetković – Moj Svijet

Pikkupojan lemmitty muuttaa pois, yhyy! Harmillisesti poju ei taida aikuisena olla enää yhtä suloinen. Onneksi poika saa rellestää kauniissa maisemissa ja muistella tyttöään. Musiikista en muista mitään.

• Unkari: Kállay-Saunders – Running

Rankasta perheväkivaltaa kuvaavasta videosta ja biisistä tulee mieleen jokin nuortensarja tai -elokuva.

2. semifinaali

• Malta: Firelight – Coming Home

Yllättävän mukava kantri-folk-ralli kertoo sodasta palaamisesta. Videon lopussa muistutetaan ensimmäisen maailmansodan syttymisestä olevan sata vuotta ja pyydetään muistamaan niitä, jotka eivät palanneet sodasta. Hämäännyin, koska osa videon kuvastosta (naisten valokuvat, keskitysleirivangit, osa vaatteista) liittyy toiseen maailmansotaan. Kumpaahan tässä tavoiteltiin? Toteutuksen anakronistisuuden lisäksi en pidä laulajattaren äänestä.

• Israel: Mei Finegold – Same Heart

Israelin neiti heiluu miekan kanssa ja laulaa aikovansa nylkeä kuulijan. Toivottavasti hän puhuu sinä-passiivissa. Olisin tykännyt enemmän, jos biisi olisi ollut täyttä hepreaa eikä paria säkeistöä lukuun ottamatta englanniksi.

• Norja: Carl Espen – Silent Storm

Sangen masentuneen oloinen miekkonen harjoittelee jeditaitojaan liikuttamalla vettä lasissa ja papereita ajatuksen voimalla. Voima ei ole vielä vahva hänessä, mutta onneksi sohvan takana lymyilevä Veltto Virtanen auttaa papereitten viskomisessa.

• Georgia: The Shin & Mariko – Three Minutes to Earth

Olipa kerran jengi georgialaisia.
– Hei, perustettaisiinko sellainen bändi, jossa kaikki soittavat eri musiikkityyliä ja mielellään myös eri tahtilajeissa, vanha mies kysyi muilta.
– Kiva idea, mutta entä jos en osaa soittaa mitään, kysyi etäisesti Oliver Jackson-Cohenia muistuttava nuorempi mies.
– Ei haittaa. Voit välillä lyödä pystyrumpua ja muun aikaa heilutella käsiäsi kuin siipiä, muut vastasivat.
– Mutta entä jos haluaisimme heitellä papereita ilmaan? Moni muukin euroviisumaa tarvitsee Veltto Virtasta esitykseensä, eikä hän ehkä ehdi meidän esitykseemme viskelemään papereita, huolehti kiharatukkainen nainen.
Georgialaisjengi oli suruissaan, kunnes paikalle lentää lehahti georgialainen taikalintu.
– Ei huolta, kuomat! Minä voin ajoittaa sulkasatoni kappaleen puoliväliin, taikalintu lupasi.
Ja niin georgialaiset saattoivat eläytyä musiikkiinsa onnellisina elämänsä loppuun saakka.

• Puola: Donatan & Cleo – My Słowianie - We Are Slavic

Kieli poskessa tehty ironis-nationalistinen slaaviräppi ja tyttösten suupielistä valuva maitotuote tuovat mieleen kotoisen Orkestar Bordurkamme biisin Jogurt Bordurian. Puolalaisten kansallisasut ovat upean värikkäitä, ja videosta opimme monia uusia tapoja hyödyntää folkloristisia kukkahuiveja.

• Itävalta: Conchita Wurst – Rise Like a Phoenix

Kauniitten ja rohkeitten Taylor on kasvattanut parran ja ottanut Lidlin makkaratuotemerkiltä kuulostavan taiteilijanimen. Videossa hän oikoo jäseniään American Pie -tyylisessä ruusunterälehtikylvyssä.

• Liettua: Vilija Matačiūnaitė – Attention

+ Laulajatar osaa laulaa todella nopeasti "down do-do-down down on your knees".
+ Laulajattaren luonnollinen hiusväri.
– Melkein kaikki muu. 

• Suomi: Softengine – Something Better

I must admit I was waiting for something better (from Finland and from UMK) but this is quite tolerable, though. Nuorten poikien tiukasti yhteen soittava rokkibändi erottuu edukseen semifinaalien melko tasapaksuista artisteista. Biisi muuttuu paremmaksi joka kuuntelukerralla (lopun särkyvää huutolaulua lukuun ottamatta), ja toistaiseksi suosikkikohtani on 1:27–1:29 soinnutuksensa ansiosta. Taustalaulu on niin jee jee, että voin jo kuulla, kuinka suomalaisten alakoulujen kevätjuhlissa pikkutytöt laulavat sitä herkillä äänillään ja bassoa pienemmät pojat tavoittelevat sointuja kieli keskellä suuta.

• Irlanti: Can-Linn (feat. Kasey Smith) – Heartbeat

Ehkä maailman tylsin esikatseluvideon idea on antaa tyhjäilmeisen naikkosen laulaa studiossa. Irlannin biisissä on hyvin irlantilainen kansanmusariffi, mutta kuinka ollakaan, se muistuttaa paljon viimevuotisen voittajan tinapillimelodiaa. No, onhan tämä perin eurooppalaista, että kaikki lainaavat kaikilta.

• Valko-Venäjä: Teo – Cheesecake

Juustokakut ovat ällöttäviä ja niin on myös tämä kappale. Samoin artisti. Ei muuta sanottavaa.

• Makedonia: Tijana – To the Sky

Venytetty Laura Voutilainen tanssii kuin Miranda Hart. Biisi kuulostaa hieman Suomen vuoden 2002 edustuskappaleelta Addicted to Youlta, josta on poistettu kaikki svengi.

• Sveitsi: Sebalter – Hunter Of Stars

Mitä ihmettä? Tykästyin tähän kappaleeseen ensikuulemalta! Pidän myös videosta, jossa ei todellakaan yliyritetä vaan käytetään juuri niitä ensiksi mieleen tulleita ideoita. Vihellys- ja viuluosiot ovat todella kivat. Kokonaisuus tuo mieleen samoin aidon luonnollisuuden ja tylsän tavallisuuden rajalla keikkuvat Seminaarinmäen mieslaulajat: onko "me teemme vain parhaamme" -tyyli hienoa vai hävettävää?

• Kreikka: Freaky Fortune feat. RiskyKidd – Rise Up

Kreikan torvihommat ovat mainiot, mutta laiskat lauluosuudet ja muu musiikki eivät sytytä lainkaan. Ei jaksaisi kuunnella kokonaan.

• Slovenia: Tinkara Kovač – Round and round

Hyvät naiset ja herrat, seuraavaksi tapaamme Artistin. Aluksi hän soittaa huilua ja sitten laulaa "I'm gonna show you how to breathe". En kyllä neuvoisi ottamaan vastaan hengitysneuvoja henkilöltä, joka hengittää mikrofoniin. Mutta hyvä yleisö, saamme seurata huimaa taikuutta: laulajan taakse ilmestyy orkesteri, ja lopuksi se häviää yhtä yllättäen. 

• Romania: Paula Seling & OVI – Miracle

Eivätkö nämä Euphoria-kopiokertsit ikinä lopu? Myös esityksestä tuli voimakas déjà vu: tämähän on ilmiselvä Clarissan ja Joshin Top of the World UMK:sta. Tylsyyttä onneksi hieman lieventää jännitys siitä, saako Paula laulettua melkein kymmenen tahtia pitkän äänen. 

Valmiiksi finaalissa

• Tanska: Basim – Cliche Love Song

Ah! Luulin jo, ettei näissä euroviisuissa ole yhtään vanhoihin täteihin vetoavaa söpöä nuorukaista laulamassa elämäniloista rallatusta. Näin pitkään piti odottaa! Funkkikitarasta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

• Espanja: Ruth Lorenzo – Dancing in the rain

Espanjan biisi ei ole ollenkaan niin tylsä kuin mitä olisi voinut odottaa. Kertosäkeistöön saisi hauskan lisäsäväyksen miksaamalla siihen vuoden 1968 euroviisuvoittajan La la lan kertsin. Sopisi täydellisesti.

• Italia: Emma – La Mia Città

Davidbowiemainen pimatsu vasta harjoittelee, kuinka valokynää käytetään. Hieman hajanainen biisi, mutta mieleenpainuvia riffejä. Hidas väliosa ei liity mitenkään mihinkään.

• Ranska: TWIN TWIN – Moustache

Ah ihana Ranska! <3 Kukapa ei himoitsisi viiksiä? Musiikkityyli ei kuulu lainkaan suosikkeihini, mutta pidän laulusta silti. Teksti on mainiota kielenopiskelumateriaalia, ja sanoma ('haluan sitä, haluan tätä, mikään ei mulle koskaan riitä; onpa niin tai näin, multa puuttuu aina jotakin') sopii hyvin nykyaikaan.

Je veux ci, je veux ça,
Il y en a jamais assez pour moi
C’est comme ci, c’est comme ça,
Il y a toujours un truc que j’ai pas.

• Saksa: Elaiza – It is right

Saksa yllättää sangen omintakeisella kansanmusahumppapopilla. Musiikkityyli on yllättävän raikas! Laulajan yliyrittäminen kuitenkin häiritsee. Voisiko vaikka edes yhden sanan laulaa ilman ns. tulkintaa?

• Iso-Britannia: Molly – Children of the Universe

Tänä vuonna olen näkevinäni ja kuulevinani poikkeuksellisen paljon vallankumous- ja taisteluteemoja. Ison-Britannian biisin väliosan "Power to the people" tuo mieleen useammankin Agit-Propin laulun, marssihengeltään kenties eniten Grandolan (Zeca Afonson Grândola). Tästä Children of the Universestä kun saisi nykymusiikin sätkätykset pois, kappale kestäisi enemmänkin kuuntelua.

[Kuva ja esikatseluvideot löytyvät sivustolta http://www.eurovision.tv/.]

Yleistä

Marssirumpuja käyttivät videossaan ainakin Armenia, Islanti ja Suomi.

Yhyy, tänä vuonna kukaan ei käyttänyt portaita putoavia appelsiineja tai muita oransseja palloja! Niitähän näimme vuonna 2012 Turkin ihastuttavan Can Bonomon Love Me Back -videossa (2:08 ja 2:37) ja vuonna 2013 Kroatian Klapa S Moran Mižerjassa (1:20). Toivottavasti plussapallot palaavat ensi vuonna.

Missä ovat siirappisen söpöt nuorukaiset?

Kappaleitten taso on tasaisen keskiverto. Mukana ei ole yhtään todellista rimanalitusta. On vaikea nimetä ennakkosuosikkia.

Esitys taito- ja taideaineitten arvioinnin muuttamisesta Kalevala-perustaiseksi

Esitämme, että peruskoulun taito- ja taideaineitten arviointi muutetaan numeroperustaisesta Kalevala-perustaiseksi. Kalevalan hahmoihin pohjautuva arvostelujärjestelmä kuvaa oppilaitten kädentaitoja ja työsuorituksia huomattavasti tarkemmin kuin lineaarinen numeroasteikko, tarjoaa kansallisia kulttuurielämyksiä ja helpottaa äidinkielen ja kirjallisuuden täpötäyden opetussuunnitelman toteuttamista.

Esitämme harkittavaksi ainakin seuraavia Kalevala-arvosanoja käsitöiden arviointiin. Tulkoon huomatuksi, että oheiset arvosanat eivät sijoitu lineaariseen parhaimmuusjärjestykseen. Arvioinnissa voidaan tarpeen mukaan käyttää osia useammastakin arvosanasta.

• Ilmarinen. Esimerkiksi metallitöissä menestyjä. Loihtii uskomattoman hienoja töitä koulun roskalavankin antimista.
• Väinämöinen. Oppilas tekee työnsä laulellen. Kapsahtaa töissään joskus katajaan, mutta tuotokset muistetaan pitkään.
• Louhi. Osaa taidokkaasti hyödyntää toisten tekeleitä ja esitellä niitä ominaan.
• Antero Vipunen. Tietää teoriassa (häiritsevänkin) tarkkaan, mitä on tekemässä, mutta itse työn toteutus on niin ja näin.
• Lemminkäinen. Villasukista/lapasista erottuu oppilaan äidin kädenjälki.
• Aino. Tarjotut materiaalit eivät kelpaa, joten oppilas hyppää järveen.
• Marjatta. Työ on jäänyt kesken ns. henkilökohtaisesta syystä.
• Kullervo. Tämän enempää pieleen ei löylykauha/patalappu/naulakko/käsipyyhe olisi voinut mennä.

Edarivaalibingo

Jee, on taas edustajistovaalit! Jee, jälleen pääsee kuuntelemaan vaalipaneeleja ja tenttaamaan telttailevia ehdokkaita (tänä vuonna jopa sisätiloissa)! Jee, tästäkin voi tehdä bingon!

Samoin kuin ryhmien vaaliohjelmissa tai ehdokkaitten puheissa tässä bingossa ei liene monellekaan mitään uutta. Mutta koska sisäilmaongelmista kärsivällä kampuksellamme eivät juuri muutenkaan puhalla "uudet/raikkaat tuulet", voimme mekin bingo-orientoituneet ylioppilaskuntadinosaurukset olla esittelemättä torahampaitamme ja keskittyä seuraamaan rattoisasti kertautuvaa edarivaalidiskurssia. Oheinen bingo on laadittu Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) edustajistovaaleja 2013 varten, mutta sitä voinee hyödyntää muuallakin.

Ota siis tämä bingoruudukko mukaan, kun päädyt kuuntelemaan ehdokkaita, ja pidä hauskaa! Edustajistovaalit ovat opiskelijan parasta aikaa. :)

[Suurenna ruudukko klikkaamalla.]

Jk. Jos et tiedä, miten tällaista bingoruudukkoa käytetään, pidä siitä vähintään viisiminuuttinen puheenvuoro.

Kortepohja-bingo

Tarinat kertovat, että ammoisina aikoina (ainakin 1980-luvulla), kun jokaisessa Kortepohjan ylioppilaskylän asunnossa oli vielä toimiva lankapuhelin, pelattiin puhelinbingoa. Kortepohja-bingon idea oli yksinkertainen: pimeinä iltoina soiteltiin vastapäiseen taloon, havahdutettiin asukkaat ja yritettiin sytytyttää valoja ikkunoihin. Bingon sai, kun onnistui soittamaan valot esimerkiksi viiteen ikkunaan pysty-, vaaka- tai vinorivissä. Pelaaminen vaati tietoa, taitoa ja nopeutta – ja tietysti suunnatonta röyhkeyttä. Mutta mitäpä sitä ei opiskelijalta löytyisi!

Astetta kesympi Kortepohja-bingo on julkaistu Kylähullussa ensimmäisen kerran vuonna 2011. Lehden juhlavuoden kunniaksi kierrätämme vanhoja juttuja ja julkaisemme päivitetyn version bingosta. Tätä mainiota seurapeliä voi pelata iltojen ilona seurueessa tai vaikka virtuaalisesti irkissä tai Facebookissa. Myös yksinpeli onnistuu!

Bingoa voi pelata asunnosta käsin, tai jos heittäytyy oikein hurjiksi, menemällä ulos. Kun havaitsee jonkin bingoruudukossa mainitun asian, sen saa rastittaa. Viisi rastia pystyyn, vaakaan tai vinoon tietää bingoa. Voitettaessa tulee muistaa hurrata kovaäänisesti, jotta naapuritkin saavat yhden rastin lisää.

Ruudukko suurenee klikkaamalla.

* * * * *

Juttu on julkaistu Kortepohjan ylioppilaskylän vapaa-aikatoimikunnan tiedotuslehdessä Kylähullussa syksyllä 2013.

Star Trekiä joka toinen tiistai – 30 vuotta Kylähullua tiedotusta

Lehden kansi vuodelta 1992.
[Kuva: Kylähullun arkisto]

”Tervetuloa taas Kortepohjaan, vanhat opiskelijat ja uudet ilman taassia”, alkaa kyläsihteerin arkistoista löytynyt ensimmäinen Kylähullu vuodelta 1983. Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan eli Kvatin tiedotuslehti Kylähullu on siis ilmestynyt ainakin 30 vuoden ajan.

Julkaisun tarkoituksena on kautta aikain ollut tiedottaa vapaa-aikatoimikunnan tilaisuuksista ja toiminnasta. Vanhimmassa löytyneessä Kylähullussa lukuvuodelta 1983–1984 kerrotaan esimerkiksi biljardin ja pingiksen pelaamisen mahdollisuudesta, talokohtaisista tutustumisilloista sekä ”soittajien palaverista” jossa sovitaan soittovuoroista.

Kylähulluissa on varsinkin ennen internetin aikaa ollut tarpeen kertoa yksityiskohtaisesti laina- ja vuokravälineistä sekä -tiloista. Esimerkiksi E-talon alakerrassa oli ammoin opiskelijoille korvaamattoman tärkeä konekirjoitushuone, jossa sai käydä hakkaamassa esseensä puhtaaksi vaikka yöaikaan. Yövuokra maksoi 20 mk, päivä 40 mk, kertoo Kylähullu 7/1987. Toinen suosittu vuokratuote on vuodesta 1994 alkaen ollut polkupyörä. ”Valittavanasi on todelliset pyöräpersoonallisuudet Vaavi, Eno, Mutsi, Isi, Tane, Luigi, Mummi ja Ukki”, mainostetaan numerossa 2/1994.

Sihteeri toimittaa, avautuu ja pilailee

Kylähullua on aina toimittanut vapaa-aika- eli va-sihteeri, kuten kyläsihteerin nimike aiemmin kuului. Kirjoitusapuna on usein ollut muita vapaa-aikatoimijoita. Lähes joka numerossa muistutetaan, että kaikki kyläläiset voivat toimittaa materiaalia lehteen. Vuodesta 1993 lehdessä on ollut maksullisia mainoksia etenkin Kortepohjan ostoskeskuksen liikkeiltä. Kylähullu on ilmestynyt säännöllisen epäsäännöllisesti 1–7 kertaa vuodessa, ja tahti on harventunut ajan myötä.

Lehti on ajoittain toiminut myös sihteerien henkilökohtaisena purkautumiskanavana. Esimerkiksi numerossa 7/1987 senaikainen va-sihteeri Hannele Wahlstén kiroaa kyläläisten vuokravälinekäyttäytymistä. ”PERRKELE!!! Ottaa kaaliin kun tyypit soittelee himaan Lillukan vuokraus- tai Trivial Pursuitin lainausasioissa. Mulla on päivystysajat sitä varten. - - Jos joku kuolee Trivial Pursuitin puutteeseen viikonloppuna niin mun puolesta kuolkoon rauhassa!”

Alivaltiosihteeri on ollut paperinukkemaisen kovaa kamaa
vuonna 1992. [Kuva: Kylähullun arkisto]

Juttujen tyyli on ollut enimmäkseen informoiva ja vinkkaava, paikoin pakinoitsevan humoristinen. Esimerkiksi erikoisnumero VappuHullu 3/1985 muistuttaa enemmän vappulehteä tai Pahkasikaa kuin tiedotuslehteä, ja lehti sisältää muun muassa humoristisen ”vappuheilan välityslomakkeen”. Huumoria ja ironiaa on käytetty juttujen höysteenä senkin uhalla, että tiedotuksen teho on saattanut kärsiä. Vaikka Kylähullun toimitus on väärinkäsityksestä johtuen numerossa 1/1988 luvannut ”vastaisuudessa olla julkaisematta mitään ironista”, tästä lupauksesta ei (onneksi) ole pidetty kiinni.

Vapaa-aikatoimintaa Kylähullussa ennen ja nyt

Kortepohjassa kuka vain voi ehdottaa uuden kerhon perustamista ja ryhtyä vetämään sellaista. Toiminta on asukkaitten näköistä, mikä välittyy myös Kylähulluista. Esimerkiksi elokuvailtoja järjestettiin niin pitkään kuin kollektiivinen television ja videoiden näyttäminen D-talon yläkerran videohuoneessa oli mahdollista. Tiistaisin näytettiin Star Trek -sarjaa ja teemailtoina mm. Monty Pythonin Lentävää Sirkusta ja Kummelia. Näitten lisäksi numerossa 1/1988 kerrotaan elokuvaporukasta, jonka toimintaideana on kävellä yhdessä Kortepohjasta keskustaan elokuviin, katsoa elokuva, kävellä takaisin, juoda iltateet Lillukassa ja keskustella nähdystä.

Suosittuja tapahtumia näyttävät Kylähullujen perusteella olleen monenlaiset bändi-illat Rentukassa. Lillukassa harjoitelleet muusikot ovat ennen olleet huomattavasti innokkaampia esiintyjiä kuin nykyään: Rentukassa on ollut jopa viikoittain paikallisten bändien ilta. Kvatin järjestämää ”Koko kylän pikkujoulua” on vietetty Rentukassa ammoisista ajoista, ja jouluna 1992 Rentukan yleisö on saanut nauttia muun muassa miesvoimistelusta sekä kaikille tarjotusta ilmaisesta keskioluesta. Tämä perinne täytyy elvyttää – nimittäin miesvoimistelu on saatava takaisin ohjelmaan!

Rentukan ulkopuolella on järjestetty lastentapahtumia ja esimerkiksi lumiveistoskilpailuja. Myös legendaarinen Olvi-juoksu on käyty ulkosalla. Olvi-juoksu oli jopa satojen joukkueitten kisa, jossa juotiin panimon juomia ja juostiin noin 400 metrin lenkki joka pullollisen välissä. Lillukassa puolestaan on ainakin vuonna 1985 jorattu kasettimusiikin tahdissa vapunaamuna klo 5 ja samalla nautittu silliaamiaista. Miksei nykyäänkin? 

Vapaa-ajan puuhien ei opiskelijoillakaan tarvitse olla pelkkää hauskanpitoa. Kylähulluissa kannustetaan hyödylliseenkin tekemiseen, kuten numerossa 3/1994 yksityishenkilön lahjoitettua kangaspuunsa Kvatille: ”Vapauta itämaiden lapsiorjat – kudo itse omat mattosi.” Numerossa 3/1999 kutsutaan talkoolaisia siivoamaan talojen käytäviä houkuttimena saunailta, makkaraa ja sammiollinen viiniä.

Tämä on mielestäni Kylähullun historian hauskin kuva!
Q-talon päiväkodin vieressä vuosia asuneena voin
elävästi kuulla korvissani tuon WAH-ölinän.
Sarjakuvan on piirtänyt Soile Hakkarainen.
[Kuva: Kylähullun arkisto]

Ennen vanhaan vapaa-aikasihteeri välitti myös työvoimaa kylän sisällä. Kylähullun ihka ensimmäisessä numerossa ja monissa myöhemmissäkin haetaan ”baby-sittereitä” perheellisten opiskelijoitten avuksi. Lisäksi etsitään vapaaehtoisia päivystämään kylän omassa Palvelevassa puhelimessa ”viikonlopun myöhäistunteina, jolloin ongelmat yleensä kasautuvat pahiten ja tuntuvat kaatuvan päälle”. Sittemmin tällaiset palvelut ovat jääneet pois Kvatin toiminnasta.

Unholaan jääneitä puheenaiheita

Kuten vanhemmat asukkaat muistavat, kylässä toimi (ja paikoin toimii edelleen) lankapuhelinverkko, jolla sai soitella kylän sisäisiä puheluita maksutta. Kylähullussa 1/1994 asukasneuvoston silloinen puheenjohtaja Annastiina Puolakka perustelee, miksi Kortepohja on paras asuinpaikka: ”[Kortepohjassa on] palvelut lähellä ja ympärillä 2 000 nuorta ihmistä, joille kaikille voi soittaa ilmaiseksi”. Ulkopuheluista piti tietenkin maksaa, ja puhelinlaskuista on Kylähullujen mukaan valitettu paljon. Kylähullun 4/1993 mukaan suurin rästissä ollut puhelinlasku on ollut peräti 30 715 markkaa!

Maisemat eivät selvästi ole muuttuneet
vuodesta 1985.
[Kansikuva: Kylähullun arkisto]

Vuosikausien vatvomisen ja äänestysten jälkeen kylään hankittiin kaapelitelevisio vuonna 1995. Samana vuonna aloitti kylän oma televisiokanava Kornet, jossa näytettiin lähinnä tiedotteita, ja internetiin avattiin Kvatin kotisivu. Seuraavana vuonna vapaa-aikasihteeri sai sähköpostiosoitteen. Vuonna 1997 kylän netti oli saatu asennettua B-taloon, ”jonne innokkaimmat surffailijat on saatu asutettua oman jonon kautta”.

1980-luvun Kylähulluista löytyy muutama ruokaohje. Esimerkiksi chili con carneen pannaan ohjeen mukaan peräti 5 sipulia yhtä jauhelihapaketillista kohden, mutta chiliä ei lainkaan. Lisäksi mainitaan, että ”toimikunta ei vastaa seurauksista, jotka syntyvät ruokaa nautittaessa”. Juomapuolelta kerrottakoon, että Rentukan suosituin drinkki Kylähullun 2/2006 mukaan on ollut Valkovenäläinen.

Lopuksi tarjoamme Kylähulluissa julkaistut parhaat niksit kaikkien hyödyksi.

”Tentin saa helpommin läpi, jos lukee siihen, ja varsinkin jos menee tenttiin.” (1/1988.)

”Varmin tapa erottaa inehmo ja humanoidi on katsoa kohdetta arkiaamuna kello 6.00 ja 8.00 välillä. Jos se hymyilee, on se vieraalta planeetalta.” (7/1987.)

30 years of Kylähullu – and only 11 of them in English

Kylähullu, the magazine of the Recreational Committee of Kortepohja Student Village, has been published since 1983. During its history the paper has been written mainly in Finnish. The first English pages in Kylähullu appeared as late as in 2002, and since that all the important information has been translated into English. Surprisingly in issue 2/2009 there are more pages in English than in Finnish!

Although there have been English texts for only 11 years, exchange students have lived in Kortepohja for dozens of years. According to Kylähullu 4/1993, there were 87 exchange students back then. Nowadays about 10 % of tenants are exchange students, so nearly 200 residents need to get information also in English.

Course advert from 1995: Exotic Food Evening

Exchange students are mentioned first time in Kylähullu in 1995 which promotes Exotic Food Evenings. In these cooking courses Finnish students were taught by volunteered exchange students to prepare meals from their cultures. According to the course advert, there was an opportunity to taste such exotic foods like kebab, feta, and chili con carne. Maybe the courses were very effective because these delicacies are nowadays very popular among students.

The first article written by an exchange student is headed “Avoiding extremes” (2/2002) by François Moncomble who tells about studying in Finland. It seems that he and all the other international students love to live in Finland, and even the snow and cold weather are tolerable when you have lots of new friends near you. But the Finnish language is regarded rather difficult. That’s why in Kylähullu 2/2008 Jan Charvát offers a couple of useful phrases for communication with the maintenance:

“I have a problem. = Minulla on ongelma.”

“I lost my key/card. Can you open the door? = Olen hukannut avaimeni/avainkorttini. Voitko avata oven?”.

* * * * *
Katsaus on julkaistu Kortepohjan ylioppilaskylän vapaa-aikatoimikunnan tiedotuslehdessä Kylähullussa syksyllä 2013.

Goodreads, loit hirviön

Edellisessä kirjoituksessani intoilin Kannesta kanteen -blogista ja kirjojen suunnitelmallisesta ahmimisesta ylipäätään ja kyselin lukuvinkkejä. Jenni suositteli Goodreads.com-sivustoa, johon hurahdin heti täysin. Kiitos vinkistä! Tosin olo on nyt kuin Frankensteinilla: hupsis, loin hirviön.

Goodreadsin ideana ovat erilaiset kirjalistat. Sivustolle on syötetty miljoonia kirjoja (en pikaisesti etsien löytänyt tarkkaa lukumäärää), joita käyttäjät voivat merkata luetuiksi, parhaillaan luettaviksi tai kiinnostaviksi lukea. Luetut kirjat voi arvostella tai vaikka vain antaa holistisesti tähtiä yhdestä viiteen. Muitten käyttäjien kanssa voi verkostoitua ja tutkia heidän "kirjahyllyjään". Kirjallisuusvinkkejä saa myös suoraan Goodreadsilta, joka jollain algoritmilla analysoi listattuja kirjoja ja ehdottaa niitten pohjalta lisää luettavaa. Oikein näppäriä toimintoja kaikki.

Noblesse oblige.... Ei kun tämä olikin se toinen mottoni.
Oi ihana Janosch!

Kuten totesin, hurahdin tähän sivustoon täysin. (Ja kuten tiedän jo ennestään, hehkuva kiinnostukseni mitä tahansa asiaa kohtaan kestää aluksi keskimäärin 3 ½ vuorokautta.) Siispä listasin parissa päivässä viitisensataa ensiksi mieleeni tullutta opusta. Osaan jaksoin merkitä lukemisajankohdan ja muutamasta jopa kirjoittaa muutaman lauseen. Kiinnosti nimittäin, millaisia kirjoja sivusto osaisi suositella minulle. Ja houkuttelevia niteitä löytyikin! Osa oli sellaisia, jotka olen muutenkin aikonut lukea, ja osa aivan tuntemattomia.

Tietysti kirjoja löytää ilman tällaisia palveluitakin. Minusta lukuaikeet kuitenkin konkreettistuvat huomattavasti, kun kirjoista laatii listan. (Olen niitä suorituskeskeisiä ihmisiä, jotka nauttivat, kun saavat merkitä listattuja asioita tehdyiksi.) Toiseksi yritän vähentää "joo, pitäis lukea"- ja "en oo vielä lukenut" -hokemien käyttöä tiettyjen, usein puheenaiheena olevien opusten yhteydessä. Miksi toistaa samaa vuodesta toiseen, kun voisi LUKEA kirjan, kyetä keskustelemaan siitä ja päästä lähemmäs siitä puhuneen ihmisen kokemusmaailmaa?

Helin seuraavat luettavat (138)

(Huom.! Nimien kirjoitusasu on sama kuin Goodreadsissa eli ei aina suomen suositusten mukainen.)

Adams, Douglas	Dirk Gently's Holistic Detective Agency (Dirk Gently, #1)
Adams, Douglas	The Long Dark Tea-Time of the Soul (Dirk Gently, #2)
Agapetus	Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin
Aho, Juhani	Panu : kuvauksia kristinuskon ja pakanuuden lopputaistelusta Suomessa
Alcott, Louisa May	Little Women (Little Women, #1)
Aristophanes	Lysistrata
Asunta, Anssi	Kolmas aikakirja
Barnes, Julian	The Sense of an Ending
Bulgakov, Mikhail	Heart of a Dog
Burgess, Anthony	A Clockwork Orange
Calvino, Italo	Italian Folktales
Camus, Albert	The Plague
Christie, Agatha	And Then There Were None
Coetzee, J.M.	Life and Times of Michael K
Collins, Suzanne	The Hunger Games (The Hunger Games #1)
Corneille, Pierre	Le Cid
Crick, Mark	Household Tips of the Great Writers
Daudet, Alphonse	Lettres de mon moulin
Daudet, Alphonse	Contes du lundi
Dieckmann, Maijaliisa	Väläys pimeässä
Dostoyevsky, Fyodor	The Idiot
Dostoyevsky, Fyodor	White Nights
Dostoyevsky, Fyodor	The House of the Dead
Duras, Marguerite	The Lover
Fielding, Henry	The History of Tom Jones, a Foundling
Fitzgerald, F. Scott	The Great Gatsby
Follett, Ken	Fall of Giants (The Century Trilogy #1)
Follett, Ken	The Pillars of the Earth (The Pillars of the Earth, #1)
Follett, Ken	World Without End (The Pillars of the Earth, #2)
Follett, Ken	Winter of the World (The Century Trilogy #2)
Gibran, Kahlil	The Prophet
Goethe, Johann Wolfgang von	Iphigenie auf Tauris
Goethe, Johann Wolfgang von	The Story of Reynard the Fox
Gogol, Nikolai	Taras Bulba
Gogol, Nikolai	The Inspector General
Golding, William	Lord of the Flies
Goleman, Daniel	Tunneäly: lahjakkuuden koko kuva
Hemingway, Ernest	For Whom the Bell Tolls
Hesse, Hermann	The Glass Bead Game
Hesse, Hermann	Siddhartha
Hietamies, Laila	Kylä järvien sylissä (Viipuri, #1)
Hietamies, Laila	Siniset Viipurin Illat (Viipuri, #2)
Hietamies, Laila	Vienan punainen kuu
Hietamies, Laila	Vierailla Poluilla, Oudoilla Ovilla (Kannas, #4)
Hietamies, Laila	Edessä elämän virrat (Kannas, #5)
Hietamies, Laila	Rakkaani Tuli Vuorilta
Hietamies, Laila	Kesän korkea taivas (Viipuri, #3)
Hietamies, Laila	Valkeat yöt (Laatokka, #5)
Hietamies, Laila	Pilvissä taivaanlaiva (Laatokka, #1)
Hietamies, Laila	Valamon yksinäinen (Laatokka, #3)
Hietamies, Laila	Maan kämmenellä (Laatokka, #2)
Hietamies, Laila	Jäiden soitto (Laatokka, #4)
Hietamies, Laila	Valoa Kohti (Laatokka, #6)
Hosseini, Khaled	A Thousand Splendid Suns
Hosseini, Khaled	The Kite Runner
Hugo, Victor	The Hunchback of Notre-Dame
Hugo, Victor	Les Misérables
Hämeen-Anttila, Jaakko	Kalifien kirjastossa - arabilais-islamilaisen tieteen historia
Hämeen-Anttila, Jaakko	Jumalasta juopuneet
Hämeen-Anttila, Jaakko	Gilgamesh; Kertomus ikuisen elämän etsimisestä
Hämeen-Anttila, Jaakko	Tuhannen ja yhden yön erotiikka
Hämeen-Anttila, Jaakko	Uskontojen risteyksissä: Välimeren alueen uskontojen juurilla
Hämeen-Anttila, Jaakko	Tiedon valtameri – Islamilaista viisautta
Hämeen-Anttila, Jaakko	Todellisuuden maailmat: Runoja ja proosaa islamin mystikoilta
Hämeen-Anttila, Virpi	Tarujen kirja
Itkonen, Juha	Seitsemäntoista
Itkonen, Juha	Hetken hohtava valo
Karra, Petri	Haarautuvan rakkauden talo
Katz, Daniel	Kun isoisä Suomeen hiihti
Kundera, Milan	The Book of Laughter and Forgetting
Kyrö, Tuomas	Mielensäpahoittaja
Kyrö, Tuomas	Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Kyrö, Tuomas	Miniä
Kyrö, Tuomas	Kerjäläinen ja jänis
Kyrö, Tuomas	Liitto
Laclos, Pierre Choderlos de	Les Liaisons Dangereuses
Lassila, Maiju	Liika viisas
Lee, Harper	To Kill a Mockingbird
Levi, Primo	Survival in Auschwitz
Linna, Väinö	Täällä Pohjantähden alla 1-3
Machiavelli, Niccolò	The Prince
Mailer, Norman	Adolfin linna
Marlowe, Christopher	Doctor Faustus
Maupassant, Guy de	Bel-Ami
Miller, Madeline	The Song of Achilles
Murakami, Haruki	Kafka on the Shore
Nevanlinna, Arne	Hjalmar
Niffenegger, Audrey	The Time Traveler's Wife
Numminen, M.A.	Baarien Mies
Oksanen, Sofi	Puhdistus
Ollikainen, Aki	Nälkävuosi
Orwell, George	1984
Paasilinna, Arto	Kymmenentuhatta Vuotta: Historian Kuvia Suomen Kansan Vaelluksesta
Paavolainen, Olavi	Nykyaikaa etsimässä
Pasternak, Boris	Doctor Zhivago
Picoult, Jodi	My Sister's Keeper
Proust, Marcel	In Search of Lost Time
Racine, Jean	Andromaque
Rannela, Terhi	Amsterdam, Anne F. ja minä
Rimminen, Mikko	Nenäpäivä
Rostand, Edmond	Cyrano De Bergerac
Rousseau, Jean-Jacques	Confessions
Rowling, J.K.	The Casual Vacancy
Rowling, J.K.	Harry Potter and the Deathly Hallows (Harry Potter, #7)
Rybakov, Anatoly	Дети Арбата
Rybakov, Anatoly	Дети Арбата. Книга 2. Страх
Rybakov, Anatoly	Дети Арбата. Книга 3. Прах и пепел
Sacks, Oliver	The Man Who Mistook His Wife for a Hat and Other Clinical Tales
Salinger, J.D.	The Catcher in the Rye
Saramago, José	Blindness (Blindness, #1)
Sartre, Jean-Paul	No Exit and Three Other Plays
Shaw, George Bernard	Pygmalion
Sholokhov, Mikhail	Quiet Flows the Don
Silfverberg, Anu	Luonto pakastimessa
Silfverberg, Anu	Sata sivua: Tekstintekijän harjoituskirja
Sinisalo, Johanna	Sankarit
Tervo, Jari	Layla
Tolkien, J.R.R.	The Hobbit
Tolstoy, Leo	Tunnustuksia
Tolstoy, Leo	War and Peace
Tolstoy, Leo	The Kreutzer Sonata
Topelius, Zacharias	Välskärin kertomuksia
Topelius, Zacharias	Talvi-iltain tarinoita
Unknown	Beowulf: A New Verse Translation
Valtaoja, Esko	Kaiken käsikirja
Waltari, Mika	Nuori Johannes
Waltari, Mika	Kiinalainen kissa: satuja ja tarinoita 1928–1946
Waltari, Mika	Mikael Hakim
Waltari, Mika	Lähdin Istanbuliin
Waltari, Mika	Kaarina Maununtytär
Valtonen, Hilja	Vaimoke
Valtonen, Hilja	Hätävara
Valtonen, Hilja	Nuoren Opettajattaren Varaventtiili
Wasserman, Dale	One Flew Over the Cuckoo's Nest
Wilde, Oscar	The Importance of Being Earnest
Wilde, Oscar	An Ideal Husband
Yli-Juonikas, Jaakko	Neuromaani
Zola, Émile	Nana (Les Rougon-Macquart, #9)

Täytyy lopuksi todeta, ettei virtuaalinen kirjanimekkeiden selailu tuota sellaista tyydytystä kuin kirjastoissa tai antikvariaateissa oleilu. Kirjan fyysinen olemus on tärkeä; se, että sitä saa pitää kädessä ja haistaa sen tuoksun. Kirjoja on paljon kiinnostavampaa haalia hyllyistä, raahata niitä sylissä ja hieman syyllisesti virnistellen käydä lainaamassa ne kirjastonhoitajalta, että anteeksi vain, otin tällä kertaa kaikki Karjala-aiheiset tietokirjanne ja puolet kaunokirjallisuuden M-alkuisten hyllystä [tositapahtumia]. Tai hankkia kirjoja omaksi ja voitonriemuisesti vihkiä käyttöön kirjoittamalla kansilehdelle nimen ja vuosiluvun.

Goodreads-profiilisivuni löydät täältä. En halua luovuttaa sivustolle Facebook- tai minkään muun käyttäjätilini tietoja, joten käyttäjätoverien löytäminen on työlästä. Jos satut käyttämään sivustoa, lisää toki minut toveriksesi! :)