Tänä iltana on Jyväskylän-yhtyeeni Lyhteen keikka. Lyhde esiintyy opettajaopiskelijoiden Luovassa illassa ravintola Rentukassa. Olimme Luovassa illassa myös viime keväänä, ja voinen sanoa, ettei yhtä mahtavaa keikkakokemusta ole ihan heti tullut eteen. Yleisö suorastaan söi kädestä, ja encore-kappaleita saimme esittää aika monta. Tarkoitus oli soittaa kolme laulua, mutta soitimme neljännenkin - ja sen lisäksi vielä kolme.
Mielenkiintoista nähdä ja kuulla, millaisen vastaanoton uudet kappaleemme saavat tänään. Ainakin vanhat laulumme ovat innostaneet kuulijoita. Aiomme tietenkin soittaa tutut hittimme Kirjaston pojan sekä veret seisauttavan Perunalaulu II:n. Encoreksi on varattu yksi hienoimmista lainakappaleistamme.
Mutta uudet kappaleet - aah. Esitämme ensimmäistä kertaa muun muassa Kahlaajatytön, joka on yksi Aila Meriluoto -sävellyksistäni (joita tehtailin kesällä ja huomasin vasta jälkeenpäin, että kaikki olikin sävelletty jo entuudestaan). Kansanmusiikkihenkisyytemme ilmenee viidelle äänelle sovittamassani ilmeisesti karjalankielisessä kansanlaulussa Neido, jonka on tarkoitus kuulostaa mahdollisimman epäkansanlaulumaiselta. Kolmas uutuus on countryhenkiseksi sovitettu ironinen renkutus Ihanainen, joka on "suomennos" Neil Innesin loistavasta kappaleesta I'm the Urban Spaceman.
Ihanainen kertoo vaatimuksista, joita varsinkin naiset asettavat itselleen. Näiden täydellisyyden perikuvien pitäisi olla aina iloisia, väsymättömiä ja myöntyväisiä. Mistään ei saisi kieltäytyä, vaan kaikelle ja kaikille olisi riitettävä aikaa. Ihanaisessa saa laulaa asioita, joita protestanttishenkiset ihmiset eivät koskaan voi tosissaan sanoa ääneen:
Olen ihanainen, olen fiksu, kauniskin
ja sosiaalisin.
Kaikki pyrkii seuraani, koska mä olen
keskimääräistäkin ihanampi ihminen.
Jännittävää nähdä pian, kuinka Innes ja Ihanainen uppoavat yleisöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti