En minä pysty kirjoittamaan proosarunoa.
Sanat eivät järjesty jäseniksi,
raajat ovat rajoittamassa.
Luovan kirjoittamisen kurssi
meni silkaksi luovimiseksi.
Näinköhän saan opintopisteitä joululahjaksi.
Joissakin maissa tuhmat lapset
saavat risuja,
joissakin hiiliä.
Molemmilla voi piirtää,
toisilla hiekkaan,
toisilla paperille tai seinään.
Kuvataiteilija varmistaa piirrosvälineensä riittävyyden
koristamalla ympäristöään läpi vuoden.
Tuhmien taiteilijoiden apurahat ja hiilet eivät ikinä lopu.
"Tuhma" on "tyhmä" takavokaalisena.
Tyhmä olen minä,
kun en taivu proosarunoilijaksi.
Opintopisteet valuvat ohi rekisterini. Unissani laitoksen amanuenssi tökkii minua vastaterotetuilla lyijykynillä. Kone näpyttää näpyttää näpyttää, vaan ruutu pysyy tyhjänä tai selain on Facebookissa. Selaimen vika se on, ei minun, minä tahdon olla luova ja ihana ja rapistella olohuoneen lattialla käsintehtyä paperia kuin oikeat taiteilijat. Juoda sammaleentuoksuista, paksua punaviiniä ja keskustella proosarunoudesta pimeyden raukeamiseen. Päänsäryn saan kuitenkin ilman viiniäkin. Yö ympärilläni on vanuttunut ja tahmea villapaita ja huokaukseni sakeaa usvaa.
VastaaPoista