Otava
Pikakelaus kulttuuri-imperiumien sotahistoriasta
 |
| Viinilasi kesällä 2008 ei liity tapaukseen. |
”On älyllistä epärehellisyyttä
poimia omasta viiteryhmästään vain parhaat ja kauneimmat piirteet ja verrata
niitä vastapuolen varjokohtiin”, huomauttaa arabian kielen ja
islamintutkimuksen professori Jaakko
Hämeen-Anttila uusimmassa kirjassaan Islamin
miekka – idän ja lännen konfliktien historia. Teos taustoittaa oivasti
sitä, miksi länsimaissa monesti ajatellaan islamin olevan väkivaltainen
kulttuuri. Jos ei tunne historiaa ja saa nykyajastakin vain median suodattamaa
tietoa, on helppo sortua tietämättömyydestä johtuviin yleistyksiin.
Kirja on 600-luvulta nykypäivään
etenevä kattava selvitys islamilaisen ja kristillisen maailman konflikteista.
Pääpaino on keskiajassa, joka lukeutuu Hämeen-Anttilan omimpiin
tutkimusaloihin. Idän ja lännen välisiä yhteenottoja tarkasteltaessa tulee
selväksi, että molemmat ovat olleet vuorotellen hyökkääjänä ja uhattuna.
Myönteistä islam-kuvaa
julkisuudessa välittävä Hämeen-Anttila korostaa, ettei uskonto yksinään aiheuta
sotia tai sotaisuutta. Minkä tahansa jätti-imperiumin pitäminen koossa vaatii
paljon sotia, oli se islamilainen, kristitty tai muu. Muslimit eivät ole sen
sotaisampia tai rauhanomaisempia kuin muut. Kulttuuria tai uskontoa ei voi
leimata tietynlaiseksi vain yhden aikakauden perusteella. Aina on ollut sotia,
aina on ollut rauhaa.
Teos on yllättävän
helppolukuinen, vaikka teksti vilisee paikan- ja henkilönnimiä, vuosilukuja ja
vieraskielistä termistöä. Hämeen-Anttilan mainio kirjoitustyyli on runsaista
yksityiskohdista huolimatta puheenomainen, jopa jutusteleva, ja hän huolehtii
taidokkaasti siitä, että lukija muistaa halutut seikat. Siksi selostusta on
niin vaivatonta seurata. Jäin kuitenkin kaipaamaan kirjalta selityssanastoa tai
hakemistoa, jonka avulla olisi helppo palata tiettyihin kohtiin myöhemminkin.
Heli Hämäläinen
Arvostelu on ilmestynyt Vaasan ylioppilaslehdessä maaliskuussa 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti