Rick Roll, Alkio ja Kekkonen

Tiedätkö, mikä on meemi? Minä en vielä vähän aikaa sitten tiennyt, vaikka olen hieman nörtti, ja vaikka ”kaikkihan sen tietävät”. Onneksi trolli-ikäinen pikkuveljeni osaa opastaa siskoaan internetin ihmemaailmassa.

Meemi on Wikipedian mukaan ”kulttuurinen ja viestinnällinen kopioituja”. Ja jos tarkkoja ollaan, edellinen lausekin oli eräänlainen meemi: on nimittäin tullut tavaksi sanoa, että jokin on jotakin ”Wikipedian mukaan” mainitsematta alkuperäislähdettä. (Meemin määritelmän muuten muotoili Richard Dawkins teoksessaan Geenin itsekkyys, 1993.)

Meemit voivat olla melkein mitä tahansa: kuvia, hokemia, videopätkiä, sävelmiä, vaatemuotia ja rakennelmia vain muutamia mainitakseni. Niitä käytetään muun muassa pilailuun, oman nokkeluuden esittämiseen ja ryhmähengen luomiseen. Lisäksi tärkeä memeettinen ominaisuus on, että meemejä voidaan lähes loputtomasti muunnella ja kehittää paremmiksi. 

Yksi internetin kenties tunnetuimmista meemeistä, rickrollaus, on jo monta vuotta vanha vitsi, mutta se jaksaa edelleen viehättää. Ideana on, että yllättävissä yhteyksissä, vaikkapa houkuttelevan linkin kautta, netissä surffailija joutuu katsomaan musiikkivideota Rick Astleyn hittikappaleesta Never Gonna Give You Up (1987). Videon eri muunnelmia on katsottu YouTubesta yhteensä noin 50 miljoonaa kertaa.

Kun on tullut rickrollatuksi eli päätynyt näkemään musiikkivideon, saattaa miettiä, miksi kävi niin. Miksi juuri tuo vanha video? Kuka ihmeen Rick Astley? Mitä hauskaa tai merkittävää koko jutussa on? Miksi se kiinnostaa nuorisoa?

Keskustan tyypillisimpiä meemejä on Santeri Alkio. Alkio-kortti isketään keskusteluissa pöytään yhtä usein kuin todellinen valtti, Kekkonen. Herrat esiintyvät jatkuvasti toinen toistaan yllättävämmissä yhteyksissä – eli toimivat aivan kuin Rick Roll -meemi. Nuoremmatkin tietävät, että näissä miehissä on jotain erityisen kiinnostavaa, mutta harva osaa selittää, mitä.

Näen tässä yhden syyn Keskustan kannatuksen vähenemiseen. Me keskustalaiset osaamme kyllä toistella suosikkisanojamme ja lempinimiämme, mutta monikaan meistä ei ole onnistunut kehittelemään niiden välittämiä ajatuksia pidemmälle. Tai edes selittämään tiiviisti, mitä ne tarkoittavat.

Ryhdistäytykäämme! Jos varhaisteinit pystyvät kehittämään miljoonien ihmisten tuntemia mediailmiöitä, luulisi Keskustan kaltaisen sivistysliikkeen pystyvän selittämään edes jonkin ajatuksen niin, että muutkin kuin Alkionsa lukeneet ymmärtävät. Kun seuraavan kerran törmäämme johonkin keskustalaiseen ilmiöön, voisimme pohtia samanlaisia kysymyksiä kuin jouduttuamme rickrollatuiksi: Miksi tämä on edelleen tärkeää? Miksi tämä yhdistää meitä? Voisiko saman jutun muotoilla vielä paremmin? Kuinka saisin kuulijan kertomaan asian eteenpäin?

Monesti on sanottu, että Keskusta tarvitsee johtajia. Muistakaamme, että ”johtaja” tarkoittaa ’pomon’ lisäksi myös sellaista, mikä ’päästää asioita lävitseen’ tai ’vie asioita askeleen eteenpäin’. Askel eteenpäin kannattaa kuitenkin ottaa tukevalla maalla, ei lentokoneen laskeutumisportaista – ja kaikki Kekkosen kotiinpaluun (1980) nähneet tietävät, miksi.

Heli Hämäläinen
Kirjoittaja on paljasjalkainen mäntsäläläinen, ties kuinka monennen polven järjestöihminen, kätevä emäntä, tarkkakorvainen musiikinharrastaja ja päättäväinen äidinkielenopettajaopiskelija Jyväskylän yliopistossa.

Kolumni on julkaistu Nuori Keskusta -lehden numerossa 2/2011 kesäkuussa.